Arvoisa veljemme,
Tirmizî ja Hâkim ovat Ibn Ömeriltä välittäneet, että Jumalan lähettiläs (rauha hänelle) on sanonut näin:
”Jos jollekin teistä avataan rukouksen ovi, hänelle avataan armahduksen ovet. Allahille ei ole mitään mieluisampaa kuin Hänen armonsa pyytäminen. Rukous on hyödyllinen sekä jo tapahtuneen että tulevan asian vuoksi. Pysykää siis rukouksessa, oi Allahin palvelijat!”
(Kenzu’l-Ummal, 2/64/h. nro: 3130)
Tästä hadithista voimme ymmärtää seuraavaa:
Rukous on ibadetin muoto.
Kuten jokaisella rukouksella on oma aikansa, niin on myös rukouksella. Kuten rukouksessa on pakolliset ja vapaaehtoiset osat, niin on myös rukouksessa pakolliset ja vapaaehtoiset osat. Vapaaehtoiset rukoukset voidaan yleensä suorittaa milloin tahansa, mutta pakolliset rukoukset on suoritettava tiettyinä aikoina.
Olipa kyseessä onnettomuus tai vaikeus, rukoileminen on aina hyödyllinen ibadet. Mutta onnettomuuden tai vaikeuden hetkellä rukoileminen on ikään kuin velvollisuus. Eli on tullut aika, jolloin se on tehtävä.
”Rukous on ibadetin ydin.”
(Tirmidhi, Da’awat 1)
Tästä hadithista, joka käsittelee rukouksen merkitystä, on mahdollista nähdä ibadetin ja duan välinen läheinen suhde.
Tässä on huomioitava se, mihin kyseisessä hadithissa viitataan:
Jos teille on avattu rukouksen ovi, eli jos teitä on kohdannut tilanne, joka vaatii teitä anomaan ja turvautumaan Jumalaan, on rukouksen aika tullut. Rukouksen ajan tulo merkitsee armoporteiden avautumista. Toisin sanoen, jos Jumala on avannut teille koettelemuksen oven, Hän on avannut teille rukouksen oven ja saattanut teidät rukouspalveluksen aikaan. Tämän palvontatoimituksen aikaan saapuminen on merkki siitä, että armoporteet ovat teille avautuneet. Sillä,
”Jos Jumala ei haluaisi antaa, Hän ei antaisi pyytää.”
Periaatteessa, kun Jumala avaa ihmiselle rukouksen portit – antamalla hänelle koettelemuksia – se on merkki siitä, että Hän haluaa avata hänelle armonsa portit. Jos Hän ei haluaisi hyväksyä hänen rukoustaan ja avata armonsa portteja, Hän ei avaisi hänelle rukouksen portteja.
Kuitenkin, Allah päättää, miten, milloin ja millä tavalla rukous hyväksytään.
Koska rukous on palvontateko, ja palvontatekojen palkkiot annetaan tuonpuoleisessa, niin myös rukouksen varsinaiset palkkiot annetaan tuonpuoleisessa, ja näillä palkkioilla avataan armon portit.
Rukouksen kohteena olevat pyynnöt saavat varmasti kauniin vastineen tuonpuoleisessa, riippumatta siitä, toteutuvatko ne tässä maailmassa vai eivät. Jos ne toteutuvat myös tässä maailmassa, se on kuin valo valon päällä.
”Sano: Jos te ette rukoile, miksi minun Herrani teitä arvostaisi?”
(Al-Furqan, 25/77)
Myös yllä olevassa jakeessa kiinnitetään huomiota rukouksen tärkeyteen.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
