Arvoisa veljemme,
Profeetta Abraham (rauha hänelle),
Koraanissa Allahin, Kaikkivaltiaan,
”Halil”
/
”ystävä”
jota hän kutsui nimellä
Ulu’l-azm
profeetta, jolla on korkea arvoasema.
Nooan (as) lapset ja lapsenlapset asettuivat ensin Irakiin ja perustivat Baabelin kaupungin lähelle Eufrat-jokea. Myöhemmin osa sinne asettuneista lähti ja asettui Tigrisin rannalle –
tänään Mosulin kaupungin lähistöllä
– He olivat rakentaneet Niniven kaupungin. Nabt-heimo, joka oli kotoisin Babylonista, puhui syyriankieltä ja oli tehnyt Babylonista pääkaupunkinsa. Ninivessä syntyneessä Assyrian valtakunnassa pääkaupunki oli Ninive, ja se oli alistanut Babylonin valtaansa. Jonkin ajan kuluttua Babylonissa kaldealaiset ottivat haltuunsa assyrialaisten alaisuudessa olleiden nabtalaisten tieteen ja kulttuurin.
Babylonialaiset eivät uskoneet yhteen Jumalaan, vaan palvoivat epäjumalia ja tähtiä. He pitivät epäjumalia ja tähtiä henkien symboleina. Heidän uskomuksensa oli
”Sabilaisuus”
Sanotaan, että sabialaisuus alkoi sielujen ja enkelien palvonnasta ja kehittyi vähitellen tähtien, kuun, auringon ja lopulta niille tehtyjen epäjumalien palvontaan. Babylonissa oli temppeleitä, joissa sekä tehtiin että palvottiin epäjumalia. Siksi valtionhallinnossa oli jopa temppeliministeri.
Tällainen on siis Allah, uskonnoton ja sivistymätön yhteiskunta.
Hän oli lähettänyt Ibrahimiin (rauha hänelle) Babylonin kansan luo. ”Ibrahim”
sanan merkitys
”yhteisön isä”
Se tarkoittaa sitä, että hänen jälkeensä tulleiden profeettojen isä on profeetta Abraham (rauha hänelle).
Yhteisönsä
”Jumalan ystävä”
tarkoittaen
”Halilullah”
nimikkeellä varustettu Ibrahim (as),
”Ulu’l-azm”
häntä kutsutaan yhdeksi suurista profeetoista.
”Ulu’l-azm”
muut profeetat, jotka saavuttivat asemansa / tavoitteensa, taas
Nooa (as), Mooses (as), Jeesus (as) ja Muhammed (asm)
) on. Profeetta Ibrahimin (rauha hänelle)
”Halilullah”
Hän sai lempinimensä rakkaudestaan ja uskollisuudestaan Jumalaan. Erään tarinan mukaan profeetta Ibrahim (as) oli erittäin antelias ihmisille eikä pyytänyt heiltä mitään.
”Halilullah”
on luokiteltu muotoon.
Ibrahimin (as) sukulinjasta on erilaisia kertomuksia. Kaikki kertomukset kuitenkin
Saam poika Nooa
Hän liittoutui a:n kanssa saavuttuaan sinne. Hänen isänsä nimi on Tarih, ja hänen lempinimensä on Âzerî.
Muslimihistorioitsijoiden mukaan ennustajat ja astrologit olivat ennustaneet, että sinä vuonna syntyvä Ibrahim-niminen lapsi muuttaisi kansan uskonnon ja lopettaisi Nemrudin valta-ajan. Toisen tarinan mukaan Nemrud oli nähnyt tällaisen unen, minkä vuoksi hän kokosi raskaana olevat naiset yhteen paikkaan ja käski tappaa kaikki syntyvät poikalapset ja erottaa miehet vaimoistaan.
Tämän jälkeen Azer vei raskaana olevan vaimonsa Kuufan ja Basran välillä sijaitsevaan Uriin tai Verkâ-nimiseen paikkaan ja piilotti hänet luolaan, jossa Ibrahim syntyi.
(Sa’lebî, s. 72-74; Taberî, I, 234-235)
Ibrahim, josta kerrotaan yksityiskohtaisesti Koraanissa,
(ks. Šûrâ, 42/13)
Hän on esittänyt todisteita Jumalan äärettömästä olemassaolosta ja ykseydestä.
Eräänä iltana Ibrahiim kysyi isältään, mitä hän oli nähnyt ja oliko niillä Luoja, ja hän ajatteli, että niillä täytyi olla Herra; kun hän näki tähdet, kuun ja auringon, hän sanoi jokaiselle niistä: ”Tämä on minun Herrani”: mutta kun hän näki, että ne pian sammuivat, hän sanoi: ”Minä en rakasta niitä, jotka sammuvat”, ja hän totesi, ettei mikään niistä voinut olla jumala; ”Totisesti, minä olen kääntänyt kasvoni siihen, joka on luonut taivaat ja maan, minä en ole monijumalainen”, ja hän kääntyi yhden Jumalan puoleen. Hänen Herransa sanoi Ibrahiimille:
”Käänny muslimiksi!”
kun hän sanoi
”Olen alistunut maailmojen Herralle.”
(ks. Al-Baqara, 2/131)
näin lausuen hän on kutsun hyväksynyt.
Kuitenkin,
”Totisesti, Me annoimme Aabrahamille jo aikaisemmin oikean ohjauksen, ja Me tunsimme hänet hyvin.”
(Al-Anbiya 21/51)
Kuten jakeessa mainitaan, profeetta Abraham oli oikealla tiellä jo ennen profeettakauttaan. Abraham (rauha hänelle) sanoi tähdille, kuulle ja auringolle:
”Herra”
Hän sanoo niin, ei siksi, että hän itse uskoisi niihin, vaan puhuakseen muiden ymmärryksen mukaisesti ja saadakseen heidät järkiinsä.
”Jos olisin Jumala, en antaisi sen upota, joten en pidä niistä, jotka uppoavat.”
Hän sanoi näin antaakseen heille oppitunnin vihjailemalla ja tekemällä heistä pilkkaa.
Neuvot, jotka annettiin Nooalle, annettiin myös Abrahamille, jolle annettiin kirjoituksia.
(An-Najm 53:36-37; Al-A’la 87:19)
Muslimihistorioitsijat kertovat, että profeetta Abrahamille ilmoitettiin kymmenen arkkia, jotka sisälsivät vain vertauksia.
(Taberî, 1, 313; ks. Diyanet İslam Ans., İbrahim-artikkeli)
Profeetta Abrahamin (rauha hänelle) nimi mainitaan Koraanissa kahdessakymmenessäviidessä suuressa.
kuusikymmentäyhdeksän
Hänestä on mainittu useita kertoja. Koraanissa profeetta Ibrahimia (rauha hänelle) on kutsuttu eri nimillä ja arvonimillä, ja hänestä on puhuttu ylistävästi. Joitakin Koraanissa esiintyviä arvonimiä ovat:
Voi voi!
(paljon valittava),
Halim, Munib
(Jumalaan turvautuva),
Hanif, Kanit
(Jumalaa palveleva)
,
Šākir.
Profeetta Muhammed (rauha hänelle) sanoi kuvaillessaan profeetta Abrahamin (rauha hänelle) hyveitä näin:
”Viimeisenä päivänä ensimmäinen, jolle vaate puetaan, on Ibrahim (rauha hänelle).”
(Buhari, Enbiya, 8).
”Eräänä yönä minulle ilmestyi unessa kaksi enkeliä, jotka aina tulevat luokseni”
(Gabriel ja Mikael)
tuli. Lähdimme heidän kanssaan ja lopulta saavuimme pitkän miehen luo,
(Taivaalle kohoava)
Hänen pituutensa vuoksi en meinannut nähdä hänen päätään. Hän oli Ibrahim (rauha olkoon hänelle)…”
(Buhari, Enbiya, 8).
Ibrahim (as) oli pitkään opettanut Babylonin kansalle oikeaa uskontoa, maailmaa, tuonpuoleista elämää, elämää, kuolemaa ja ylösnousemusta; hän oli selittänyt näitä asioita perusteellisesti jopa lähimmälle sukulaiselleen, isälleen. Mutta aluksi isä…
Azer
Kansa oli siis kieltänyt uskonsa Ibrahimiin (rauha hänelle). Ibrahim (rauha hänelle) ei kuitenkaan vihastunut isänsä teosta, eikä hänelle suuttunut. Hän jopa rukoili Jumalalta armoa isälleen ja sanoi hänelle näin:
”Olkoon sinulle rauha! Minä rukoilen Herraltani sinulle anteeksiantoa. Sillä Hän on minulle armollinen.”
(Maria, 19/47).
Tämän jälkeen Abraham (rauha olkoon hänelle) jätti isänsä kodin ja lähti sieltä pois.
Ibrahim (as), joka oli useaan otteeseen sanonut kansalleen, ettei epäjumalilla ole mitään hyötyä, ja joka oli ilmoittanut, että vain Ylhäinen Jumala on ylivertainen, meni heti Nemrudin luo, kun näki, ettei hänen kansansa uskonut häneen. Nemrud, jonka nimi ei esiinny Koraanissa ja joka tuolloin oli kansansa johdossa, piti itseään jumalana omaisuutensa ja valtakuntansa vuoksi.
Ibrahim (as) kertoi Nemrudille uskostaan Jumalaan. Nemrud kuitenkin kieltäytyi ja ryhtyi väittelyyn Ibrahimin (as) ja hänen Herransa kanssa. Kun Ibrahim (as) sanoi, että Jumala on se, joka sekä herättää henkiin että kuolemaan saattaa, Nemrud väitti pystyvänsä samaan. Todistaakseen väitteensä, Nemrud toi kaksi miestä, tappoi toisen ja jätti toisen eloon; näin hän osoitti kykenevänsä sekä tappamaan että herättämään henkiin. Tällöin Ibrahim (as):
”Jumala tuo auringon idästä, tuo sinä se sitten lännestä.”
(Al-Baqara, 2:258)
Silloin Nemrud oli hämmästynyt ja ymmällään.
Eräänä päivänä, kun kansa, joka ei suostunut uskomaan Jumalaan, oli tuonut ruokaa temppeliin tapansa mukaan ja asettanut sen epäjumaliensa eteen, he olivat menneet sitten huvittelemaan. He olivat halunneet viedä mukanaan myös Ibrahimin (as), mutta hän oli kieltäytynyt vedoten sairauteensa. Kun he olivat menneet huvittelemaan, hän oli mennyt temppeliin ja murskannut kaikki epäjumalat paitsi suurimman, jonka hän oli jättänyt ehjäksi, jotta he voisivat palvoa sitä.
Juhlat päätyttyä kansa, tapansa mukaan, tuli temppeliin ottamaan ruokansa, mutta nähtyään temppelin raunioina, he arvelivat, että Ibrahiim (as) oli saattanut sen tähän tilaan, ja he kutsuivat Ibrahiimin (as) ja kuulustelivat häntä näin:
– ”Oi Abraham! Oletko sinä tehnyt tämän meidän jumalillemme?”
Profeetta Abraham (rauha hänelle) vastasi tähän kysymykseen:
– ”Ehkä sen ovat tehneet nuo isot. Jos se osaa puhua, kysykää siltä!”
vastasi näin.
(Al-Anbiya, 21/62-63).
Kun kansa myönsi, että epäjumalat olivat elottomia ja kykenemättömiä puhumaan, Abraham (rauha hänelle) julisti yksijumalaisuutta huutaen:
– ”Miksi te siis palvelette Jumalan sijasta epäjumalia, jotka eivät voi teille hyödyttää eivätkä vahingoittaa? Voi teitä ja niitä, joita te palvelette Jumalan sijasta! Ettekö te vieläkään ymmärrä?”
(Al-Anbiya, 21/66-67).
Ibrahimiin (as) kohdistettu syytös riitti siihen, että hänet tuomittiin syylliseksi. Syytöksen takana olleen Nemrudin ehdotuksesta Ibrahim (as) piti joko tappaa tai polttaa, ja lopulta päätettiin hänet polttaa. Kun valmisteltu tuli oli saavuttanut äärimmäisen kuumuuden, he heittivät Ibrahimin (as) katapultilla tuleen. Mutta Jumala, tulen ja kaiken muun omistaja, käski tulelle näin:
”Oi tuli! Ole viileä ja vahingoittamaton Ibrahimille!”
(Al-Anbiya, 21/69).
Näin Ibrahim (as) pelastui tulesta. Tuolloin Ibrahim (as):iin uskoi vain yksi ihminen; se oli Lut (as).
Profeetta Muhammed (rauha hänelle) on sanonut:
”Ibrahim, rauha hänelle, sanoi vain kolme kertaa
(tulkitsemalla toisin eli antamalla sille toisen merkityksen)
Hän on valehdellut. Näistä kaksi on Jumalan, Azizin ja Celilin, olemuksen ja tahdon vuoksi: Yksi
(epäjumalanpalvojille)
Kun hän sanoi: ”Minä olen sairas”, toinen sanoi: ”Ehkä jokin näistä epäjumalista on tämän tehnyt”. Profeetta sanoi kolmannesta: ”Eräänä päivänä Ibrahiim oli vaimonsa Saaran kanssa kohdannut julman tyrannin…”
(Buhari, Enbiya, 8).
Tapahtuman jatko on kuvattu näin: Profeetta Ibrahim (rauha hänelle) matkusti vaimonsa, serkkunsa Saaran kanssa Egyptiin ja saapui ”Erdün” -nimiseen kaupunkiin. Heidän ja kaupungin kuninkaan välillä tapahtui mielenkiintoinen välikohtaus. Abu Hurayra on kertonut tämän profeetta Muhammedilta (rauha hänelle). Profeetta kertoi näin:
”Ibrahim (as) oli tullut vaimonsa Saaran kanssa erääseen kaupunkiin. Siinä kaupungissa oli kuningas tai julma hallitsija. Tälle julmalle hallitsijalle sanottiin:
– ”Ibrahim saapui kaupunkiin mukanaan erittäin kaunis nainen”, he ilmoittivat. Kuningas:
– ”Oi Ibrahim! Mikä tuo nainen vieressäsi on, kenen hän on?” kysyi hän. Ibrahim (as):
– ”(Usko) on veljeni”, hän sanoi. Sitten hän tuli Saaran luo ja sanoi:
– ”Älä tee minusta valehtelijaa, sanoin heille, että olet sisareni. Vannon Jumalan nimeen, ettei maan päällä ole ketään muuta uskovaa kuin minä ja sinä.” Sitten Sâre meni kuninkaan luo, ja kuningas yritti (hänelle pahaa). Sâre nousi, otti peseytymisen, rukoili ja rukoili näin:
– ”Oi Herra! Jos minä uskon sinuun ja sinun profeettaasi, jos minä olen suojellut naiseuttani muilta kuin mieheltäni (niin kuin tähän asti olen tehnyt), älä anna tuon uskottoman minua kohdella näin.” Kuninkaan hengitys salpaantui; hän alkoi potkia ja rimpuilla jaloillaan. Silloin Saara sanoi:
– ”Jumalani, jos tämä mies kuolee, sanotaan, että tämä nainen hänet tappoi”, hän rukoili. Tämän jälkeen mies rauhoittui. Tämä tapahtuma toistui kolme kertaa. Tämän jälkeen kuningas sanoi lähellä olevilleen:
– ”Olette lähettäneet minulle paholaisen. Lähettäkää tämä nainen Ibrahimiin (rauha hänelle). Antakaa Hagar Saaraalle.” Sitten Saara tuli Ibrahimin (rauha hänelle) luo ja kertoi hänelle (tapahtuman) ja sanoi:
– ”Ymmärsitkö! Jumala nöyryytti uskottomat; hän antoi minulle orjattarenkin palvelijaksi,” hän sanoi.
(Buhari, Buyu, 100; Hibe, 36)
.
Ibrahim (as) matkusti monia paikkoja sen maan jälkeen, josta hän lähti. Lopulta hän asettui Damaskokseen. Siellä hänen uskovansa joukko kasvoi päivä päivältä. Ibrahim (as):n uskovien muodostama joukko…
”Ibrahimin kansa”
nimettiin.
Kun Ibrahim (as) oli lähdössä Babylonista, hän muisti pyytää Jumalalta anteeksiantoa isälleen ja rukoili Jumalaa näin isänsä anteeksiannon puolesta:
”Anna anteeksi myös isälleni! Sillä hän on yksi niistä pervoista.”
(Šu’arā, 26/86).
Vaikka Ibrahim (as) tiesi, ettei uskottomien puolesta rukoilla, hän teki sen kotimaastaan lähtiessään antamansa lupauksen vuoksi. Ibrahimin (as) rukous ei kuitenkaan saanut vastausta, ja tämä tilanne tuodaan esille jakeessa seuraavasti:
”Kun on käynyt selväksi, että he ovat joutuneet helvettiin, ei ole sopivaa profeetoille eikä uskovaisille rukoilla anteeksiantoa epäjumalanpalvojille, olivatpa he sukulaisia tai eivät.”
(At-Tawbah, 9/113).
Ibrahimin (as) myöhempi elämä kului yhdessä Lutin (as), Ismailin (as) ja Isaakin (as) kanssa. Jumala, Kaikkivaltias, sanoo heistä näin:
”Me teimme heistä johtajia, jotka ohjasivat ihmisiä oikealle tielle, ja me ilmoitimme heille hyvien tekojen tekemisen, rukouksen suorittamisen ja almujen antamisen. He olivat Meidän palvelijoitamme.”
(Al-Anbiya, 21/73).
Jumala antoi Ibrahimille (rauha hänelle) myös kymmenen sivun mittaisen kirjan. Pitkän elämän jälkeen hän meni Egyptiin elämänsä loppupuolella. Ibrahim (rauha hänelle) kuoli ja hänet haudattiin – vahvojen kertomusten mukaan – Halilü’r-rahman nimiseen paikkaan lähelle Jerusalemia.
Hanifilaisuus:
Ibrahimin (as) uskonnon perusta oli monoteismi (Jumalan ykseys). Ajan myötä tämä usko kuitenkin unohdettiin ja epäjumalanpalvonta levisi laajalle arabien keskuudessa. Siitä huolimatta muutamissa ihmisissä näkyi monoteismin jäänteitä. Näitä kutsuttiin…
”Hanif”
näin sanottiin.
Hanif,
Se tarkoittaa henkilöä, joka on kaukana harhaluuloista, kääntynyt totuuteen ja tunnustaa yhden Jumalan, joka perustuu monoteistiseen uskoon. Koraanissa…
”hanif”
Sana ”Hanif” -sana on viitattu useassa kohdassa. Sanaa ”Hanif” on käytetty useimmiten kuvaamaan profeetta Abrahamia (rauha hänelle), joka palvoi Jumalaa puhtaasti ja vilpittömästi.
Hanifiyteen liittyvissä jakeissa esiintyy seuraavia ilmauksia:
”Ja käännä kasvosi uskonnollisesti oikeaan suuntaan, äläkä liity niihin, jotka palvovat muita jumalia kuin Allahia!”
(Joona 10:105)
”Sitten Me ilmoitimme sinulle: Seuraa Hanif-uskonnon mukaista, monijumalaisuudesta vapaata Abrahamin uskontoa.”
(An-Nahl, 16/123).
Ennen islamia arabiyhteiskunnassa oli hanifeja, joihin kuuluivat muun muassa Varaka b. Nevfel, Abdullah b. Cahş, Osman b. Hüveyris, Zeyd b. Amr ja Kuss b. Sâide. Nämä olivat ihmisiä, jotka pitivät epäjumalien edessä kumartumista ja niille rukoilemista, kun ne olivat elottomia, mykkiä ja kykenemättömiä mihinkään, inhottavana asiana. (ks.
Mefail HlZLl, Şamil İslam Ansiklopedisi, İbrahim (artikkeli).
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
