Jumala, Kaikkivaltias, sanoo Zumar-suuran 42. jakeessa (suomennos): ”Jumala ottaa sielut kuoleman hetkellä ja ne, jotka eivät ole kuolleet, unessa. Sitten Hän pidättää ne, joiden kuoleman Hän on määrännyt, ja palauttaa toiset määrättyyn aikaan asti. Totisesti, tässä on merkkejä niille, jotka ajattelevat.”
Arvoisa veljemme,
Kyseisen jakeen käännös on seuraava:
”Jumala ottaa ihmisten sielut pois heidän kuolemansa hetkellä, ja ne, jotka eivät kuole, Hän ottaa pois heidän unissaan (tajuttomuuden tilassa). Hän ottaa pois niiden sielut, joiden kuoleman Hän on määrännyt, ja muut sielut Hän palauttaa takaisin heidän ruumiisiinsa tiettyyn ajanjaksoon asti. Totisesti, tässä on opetuksia niille, jotka ajattelevat.”
(Zümer, 39/42)
Jumalan ihmisen tappaminen,
se on sielun irtautumista ruumiista.
Kuten jakeessa viitataan, sielun ensisijainen ominaisuus on olla elämän ja tietoisuuden lähde. Kuoleman tapauksessa Jumala erottaa sielun kokonaan ruumiista, jolloin ruumis menettää sekä elämän että tietoisuuden. Unen, eli psykofysiologisen ilmiön, aikana elämä pysyy ruumiissa, mutta koetaan tilapäinen tunto- ja tietoisuuden menetys. Koska tämä menetys jossain mielessä merkitsee sielun osittaista poistumista ruumiista, jae vertaa unta kuolemaan. (Zemahşerî, Keşşaf, kyseisen jakeen tulkinta)
Kuolemantapauksessa – kuten jakeessa sanotaan – Allah pidättää sielun, kun taas unen lopussa sielu saa takaisin toimintakykynsä valveilla ollessa (Kur’an Yolu, Heyet, kyseisen jakeen tulkinta).
Razi selittää kyseistä jaetta seuraavasti:
”Kaikkivaltias, Kaikkitietävä ja Viisas Jumala hallitsee sielun olemuksen suhdetta ruumiiseen kolmella tavalla:
a)
Sielun valon ja vaikutuksen näkyminen kehon kaikissa osissa, sisällä ja ulkona… Juuri tämä on valppauden tila.
b)
Sielun olemuksen valon ja vaikutuksen, tietyissä suhteissa, irtautuminen ruumiin ulkoisesta olemuksesta ja sen kiinnittyminen ruumiin sisäiseen olemukseen… Tätä kutsutaan uneksi.
c)
Sielun olemuksen valon ja vaikutuksen katkeaminen koko ruumiista… Siinä on kuolema.”
(Razi, Mefatih, kyseisen jakeen tulkinta)
Jumala on se, joka ottaa sielut kuoleman hetkellä, ja Hän ottaa myös ne, jotka eivät ole vielä kuolleet, kun he nukkuvat. Uni on puoli kuolemaa, puoli kuolemaa. Ihminen on unen aikana lähes puoli kuollut, Jumalamme asettaman lain mukaisesti. Unen aikana ihmisten sielut otetaan jossain määrin takaisin. Tämän jakeen ilmoituksen mukaan unen aikana tapahtuu osittainen kuolema. Siis kuolema tarkoittaa tätä. Eli kuolema on se, mikä tapahtuu ihmisen kuollessa. Ja ihminen kokee unen aikana kuoleman tilan, vaikka hän ei olekaan kuollut.
Tämän mukaan jakeessa oleva
kuolema
Eli kuolema tarkoittaa sielun ja ruumiin välisen yhteyden katkeamista.
Kuoleman ja unessa kuolemisen välillä on seuraava ero:
Kuolemassa sielun suhde ruumiiseen katkeaa sekä sisäisesti että ulkoisesti, kun taas unessa katkeaa vain ulkoinen suhde, mutta sisäinen suhde jatkuu.
Siis
unen aikana
Herramme
se vie ihmiseltä järjen, tunteet, tietoisuuden, ymmärryksen ja erottelukyvyn.
Älkäämme siis unohtako, että kuolema ja elämä ovat erottamattomasti yhtä, ja kenelläkään meistä ei ole mitään takuuta siitä, että heräämme nukkumisen jälkeen. Sekä antaja, ottaja että vapauttaja on Jumala. Kaikki sielut ovat Jumalan vallan alla. Kukaan ei voi piiloutua Häneltä tai paeta Häntä.
Heräämisen hetkellä Jumala pidättää ne, joiden kuoleman Hän on määrännyt. Mutta ne, joiden kuolemaa Hän ei ole määrännyt, joiden aika ei ole vielä tullut, Hän palauttaa takaisin elämään.
Kuinka pitkään?
Nimeltä mainittuun, Jumalan määräämään kuolinhetkeen asti. Siis Jumala tappaa meidät joka yö ja herättää meidät joka aamu uudelleen, kunnes kuolinhetkemme koittaa. Kun Hän on meidät yöllä tappanut, Herramme herättää meidät aamulla uudella tilaisuudella, aivan uudella mahdollisuudella.
Mikä on syy?
Ehkä hän tänään järkiintyy, ehkä hän tänään palaa Jumalan palvelemiseen, ehkä hän tänään tarttuu tilaisuuteen. Ehkäpä hän tekee näin, jotta meillä ei huomenna, tuomiopäivänä, olisi mitään vastaväitettä tai tekosyytä Herrallemme. Kaikissa näissä asioissa on jakeita ja varoituksia yhteiskunnalle, joka ajattelee, miettii ja arvioi.
Ainoastaan Jumala on elämän ja kuoleman herra, ainoa, jolla on valta niihin. Hän on se, joka nukuttaa kaikki yöllä, joka ottaa pois kuoleman saavuttaneiden sielut ja pitää ne, mutta herättää ne, joiden aika ei ole vielä tullut. Hän on ainoa, jolla on valta elämään ja kuolemaan, ainoa, jolla on niihin sananvalta. Hän on se, joka hallitsee palvelijoitaan sekä unen että kuoleman aikana. Hän on se, joka määrää, säätää ja toteuttaa elämämme tai kuolemamme, sen mukaan, mikä on tarpeen. Hän ei ole antanut tätä valtaa edes rakkaimmalleen, maan päällä kunnioitetuimmalle, sananjulistajalleen. Hänellä yksin on valta kaikessa, elämässä ja kuolemassa, ohjauksessa ja eksytyksessä. Hänen ohjauksessaan sanotut asiat ovat ohjausta, ja hänen eksytyksessään sanotut asiat ovat eksytystä.
Jumala
Hän ottaa elävien sielut kuoleman hetkellä. Hän ottaa myös niiden sielut, jotka eivät ole vielä kuolleet, kun he nukkuvat. Hän pidättää niiden sielut, joiden kuolema on tullut (nukkumisen aikana), eikä palauta niitä ruumiiseen. Muiden (joiden kuolema ei ole tullut) sielut hän palauttaa ruumiiseen tiettyyn aikaan asti. Totisesti, tässä on merkkejä niille, jotka ajattelevat.
Tässä jakeessa Jumala, Kaikkivaltias, ilmoittaa, että jumaluus kuuluu yksin Hänelle, ja todisteena tästä on se, että Hän on se, joka tappaa ja antaa tappaa, ja Hän sanoo:
”Kun elollisten kuoleman hetki koittaa, Jumala ottaa heiltä hengen. Myös ne, jotka nukkuvat, ovat kuin kuolleita. Jos joidenkin nukkuvien kuoleman hetki on tullut, Jumala ei palauta heidän sielujaan takaisin heidän ruumiiseensa. Näin he eivät herää unestaan ja kuolevat. Jos joidenkin nukkuvien kuoleman hetki ei ole vielä tullut, Jumala palauttaa heidän sielunsa takaisin heidän ruumiiseensa. He heräävät ja jatkavat elämäänsä, kunnes heidän kuoleman hetkensä koittaa.”
Suddî sanoo näin:
”Jumala yhdistää elävien ja kuolleiden sielut, kun elävät nukkuvat. Ne tapaavat, keskustelevat ja kysyvät toisiltaan kysymyksiä niin kauan kuin Jumala tahtoo. Elävien sielut vapautetaan ja ne palaavat ruumiisiinsa. Myös muiden sielut haluavat palata. Jumala ei kuitenkaan palauta niiden sieluja, joiden kuoleman Hän on määrännyt. Niiden sielut, joiden kuolemaa Hän ei ole määrännyt, Hän palauttaa ruumiisiinsa, kunnes heidän aikansa koittaa.”
Profeettamme (rauha hänelle) on sanonut eräässä hadithissään näin:
”Kun joku teistä menee nukkumaan, pyyhkäisköön vuoteensa vaatteensa helmalla.”
”Bismillah”
sillä hän ei voi tietää, mikä siellä sängyssä on, kun hän on sieltä noussut ja lähtenyt. Kun hän haluaa mennä nukkumaan, hän kääntyköön oikealle kyljelleen ja
”Oi Jumala, minä ylistän Sinua. Minä asetan itseni Sinun nimeesi tähän paikkaan ja minä nostan itseni sieltä Sinun nimessäsi. Jos otat sieluni ja et anna minun enää nähdä (jos kuolen), niin anna sille anteeksi. Jos lähetät minut takaisin, niin suojele minua samalla tavalla kuin suojelet hurskaita palvelijoitasi.”
”Uni on kuin pieni kuolema.”
Meillä on sananlasku, joka menee näin:
”Jokainen, uskoi Jumalaan ja tuonpuoleiseen tai ei, nukkuu, en sekoita Jumalaa asioihini.”
Ne jotka näin sanovat, elävät vuorokauden ympäri Jumalan valvonnassa ja hallinnassa. Jumala, joka panee sydämen sykkimään ja veren virtaamaan, panee hänet myös nukkumaan.
Kun ihminen nukkuu, hän ei ole itsensä herra, mutta Jumala on. Hän ottaa sielun väliaikaisesti pois. Aivan kuten aurinko on kaukana maan päältä, mutta sen valo on lähellä, niin sielumme on kaukana nukkuvasta, mutta sen valo pitää ruumiin elossa. Kun ihminen herää, sielu palaa takaisin.
Jumala
Jos hän ei palauta tuota henkeä, silloin ihminen kuolee. Henki otetaan väliaikaiseen tilaan. Ruumiista tulee maata, se palaa tuhkaksi, mutta yhteys henkeen säilyy. Viimeisenä päivänä henki ja ruumis yhdistetään, ja ylösnousemus tuonpuoleisessa alkaa. Ne, jotka kieltävät ylösnousemuksen tuonpuoleisessa, hyötyisivät lukemalla hieman kirjoja unesta.
Korkein Jumala
Kun heidän aikansa koittaa, Hän ottaa heidän sielunsa ruumiistaan. Se on suuri kuolema. Jumala ottaa myös niiden sielut, jotka eivät ole kuolleet, heidän nukkuessaan. Se on pieni kuolema.
Ibn Juzayy sanoo näin:
Tämä jae on varoitukseksi. Siis, Jumala ottaa sielut kahdella tavalla. Toinen on todellinen, täydellinen poisottaminen, jota kutsutaan ”kuolemaksi”. Toinen on unen kuolema. Sillä nukkuva ihminen on kuin kuollut, koska hän ei näe eikä kuule. Korkein Jumala,
”Hän on se, joka yöllä teidät tappaa (tai vaivuttaa teidät kuoleman kaltaiseen uneen).”
Myös jakeen ”mealindeki” merkitys on tämä. Jakeen loppuosa on liitetty edelliseen osaan. Sen tulkinta on seuraava:
”Hän ottaa myös ne sielut, jotka eivät ole kuolleet, unissaan.”
Ibn Kathir sanoo myös näin:
Kaikkivaltias Jumala ilmoitti, että Hän on se, joka hallitsee olemassaolon valtakuntaa tahtonsa mukaan, ja että Hän ottaa sielut pois ruumiista lähettämällä kuolemanenkeleitä, jolloin suuri kuolema on kuin uni ja pieni kuolema on sielun poistaminen.
Se tappaa omistajansa ja pitää sielun, eikä palauta sitä ruumiiseen. Nukkuvien sielut se palauttaa ruumiiseensa tietyn ajan kuluttua heräämisestä. Tuo tietty aika on todellisen kuoleman aika. Ibn Abbas sanoo: Elävien ja kuolleiden sielut kohtaavat unessa. Ne tutustuvat ja keskustelevat niin kauan kuin Jumala haluaa. Kun sielut haluavat palata ruumiiseensa, Jumala pitää kuolleiden sielut luonaan ja lähettää elävien sielut takaisin ruumiiseensa.
Kurtubi sanoo näin:
Tässä jakeessa korostetaan Jumalan kaikkivaltiuden suuruutta, Hänen ainoaa jumaluuttaan, Hänen kykyään kuolemaan saattaa ja henkiin herättää, Hänen kykyään tehdä mitä tahtoo ja sitä, ettei kukaan muu kuin Hän voi näitä asioita tehdä. Siksi Jumala on sanonut:
Näissä ihmeellisissä teoissa on selviä ja varmoja merkkejä Jumalan tiedon ja voiman äärettömyydestä niille, jotka niitä ajattelevat ja niistä oppivat.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
