Arvoisa veljemme,
”Lavoisier’n aineen häviämättömyyden laki”
”Mikään ei synny tyhjästä, eikä mikään katoa olemassaolosta.”
yhdyslause,
”Lavoisier’n aineen häviämättömyyden laki”
nimellä se esiintyy yleensä lukion kemian oppikirjojen ensimmäisillä sivuilla ja kemian peruslakien joukossa.
Onko tämä yhdistelmälause totta; eikö todellakin mikään synny tyhjästä, eikä mikään olemassa oleva katoa?
Jos tämä ei pidä paikkaansa, miksi se on edelleen mukana kemian peruslakina oppilaitostemme yleisen kemian kirjoissa, alkaen yläasteelta?
Näkökulma tähän kemian lakiin islamin uskon näkökulmasta
Islamin uskonnollisesta näkökulmasta katsottuna, kun tarkastellaan tätä kemian lakia, väite, ettei mikään voi syntyä tyhjästä, on täysin väärä Allahin (cc) nimien, Koraanin jakeiden ja hadithien mukaan; mutta väite, ettei mikään voi hävitä olemassaolosta, on täysin päinvastoin totta!
Vaikka sitä ei virallisesti hyväksytyissä oppikirjoissa esiinnytkään maamme kouluissa, jotka toimivat maallisen järjestelmän ja Tevhid-i Tedrisat -lain rajoitusten puitteissa, niin joissakin amerikkalaisissa kouluissa kemian oppikirjoissa kylläkin.
”Lavoisier’n aineen häviämättömyyden laki”
ilmaisunsa välittömästi jälkeen avataan sulut
(Vain Jumala voi sen tehdä!)
tiedetään, että siinä on lause.
Se, ettei mikään voi tyhjästä syntyä, on jo itsessään totuuden ilmentymä. Tämän todiste islamissa on Allahin (cc)
”Hafiz”
(Suojaava) ja muutamat muut nimet ovat Koraanin jakeita ja haditheja, jotka liittyvät tähän aiheeseen.
Kuka oli Lavoisier?
Tämä ranskalainen kemisti, joka eli vuosina 1743–1794, käytti kemian tieteessä vaakaa systemaattisesti ja jatkuvasti arvioidakseen aikaisempien kokeiden tuloksia; hän esitti omilla kokeillaan täydennettyjä selityksiä ja totesi näiden tuloksena, että kemiallisiin reaktioihin osallistuvien aineiden painojen summa on yhtä suuri kuin reaktioista syntyvien aineiden painojen summa.
”Aineen säilymislaki”
kuten on todettu. Tämän lain väitteen vastainen väite ei ole mahdollista kemian tieteen puitteissa, paitsi vasta 1900-luvun alkupuolella, Einsteinin…
”Erityinen suhteellisuusteoria”
Kuinka kauan se on kestänyt?
Einsteinin suhteellisuusteorian tuomat muutokset tähän lakiin
Vuonna 1905 saksalainen fyysikko Albert Einstein esitti, että aine on tiivistynyttä energiaa ja että energia voi muuttua aineeksi ja aine energiaksi.
E=mc²
(
E
: erg-energia,
m
: gramma-massa,
c
hän on saanut tiedeyhteisön hyväksymään, että se voi muuntua (cm/s – valonnopeus tyhjiössä) yksinkertaisen kaavan mukaisesti.
”Einsteinin suhteellisuusteoria”
joka sisältää ja
E=mc²
Aineen ja energian ekvivalenssi ja muuntuvuus, joka lyhyesti ilmaistaan kaavalla, on tieteen maailmassa erittäin merkittävä vallankumous, joka edustaa yhden kaikkeuden tärkeimmistä lakien löytämisestä.
Tieteessä ja teknologiassa
”Atomiaika”
, alkoi Einsteinin suhteellisuusteorioista. Se on atomipommin rakentamisen tärkein teoreettinen perusta.
E=mc²
perustuu aineen ja energian vastaavuuteen ja muuntumiseen, joka on ilmaistu kaavalla.
”Lavoisier’n aineen häviämättömyyden laki”
myös
,
tästä lähtien
”Einsteinin aineen ja energian yhteinen säilymislaki”
korjattu muotoon; mutta alkuperäinen muoto on edelleen mukana yleisen kemian oppikirjoissa ja sitä käytetään edelleen.
Miksi molempia pidetään edelleen ikään kuin ne olisivat oikeita lakeja?
”Lavoisier’n aineen häviämättömyyden laki”
myöhemmin
”Einsteinin aineen ja energian yhteinen säilymislaki”
Vaikka se onkin muokattu ja korjattu muotoon, on hyödyllistä selittää niille, joita asia kiinnostaa, miksi se mainitaan yleisen kemian oppikirjoissa edelleen yhtenä kemian peruslakina, jota pidetään edelleen totena, eikä vain kemian historian aikaisemmin totena pidettynä lakina, ja miten sitä sovelletaan kemiassa.
Milloin tämän lain hyväksyminen on välttämätöntä?
Yksi niistä tilanteista, joissa tämän lain käytännössä pitää paikkansa, on tavallinen
(ei-ydinase)
Tavoitteena on esittää kemiallisten reaktioiden laskelmien tulokset yksinkertaisemmalla ja riittävän selkeällä tavalla. Sillä kyse on universumin massa-energia-ekvivalenssistä ja sen muuntumisesta toiseen muotoon.
E=mc²
Kaavasta laskettavissa oleva massan energiaekvivalentti on erittäin suuri; vastaavasti energian massaekvivalentti on erittäin pieni. Jopa voimakkaimmissa lämpöä vapauttavissa (eksotermisissä) reaktioissa, joissa aine muuttuu osittain energiaksi, kokonaismassassa tapahtuva väheneminen, ja vastaavasti eniten energiaa vaativissa (endotermisissä) reaktioissa, joissa energia muuttuu aineeksi, kokonaismassassa tapahtuva lisäys, on niin pieni, ettei sitä edes kaikkein herkimpiä vaakoja (sadasosagramman tarkkuudella) pystytä mittaamaan, eikä sitä kemiassa tarvitse huomioida.
Eksotermisiin tai endotermisiin tavallisiin kemiallisiin reaktioihin liittyvissä ongelmissa virhe, joka johtuu massan vähenemisen tai lisääntymisen huomiotta jättämisestä reaktioissa, on kaukana kemistien työtarkkuuden ulkopuolella.
”Lavoisier’n aineen häviämättömyyden laki”
vaikka sen tiedettiin olevan epätarkka jo 1900-luvun alusta lähtien
,
Edelleenkin suurin osa tavanomaisten kemiallisten reaktioiden laskelmista tehdään olettaen, ettei kokonaismassassa ole lainkaan häviötä tai lisäystä.
Kemiallisten yhtälöiden kertoimien tasapainottaminen
Toinen seikka, joka edellyttää, että tätä lakia pidetään käytännössä täysin totena, on kemiallisten yhtälöiden kertoimien tasapainottamisen tarve. Kemiallisten yhtälöiden kertoimia tasapainotettaessa eksotermisissä ja endotermisissä tavallisissa kemiallisissa reaktioissa…
E=mc²
On tarkoituksenmukaisempaa olla tekemättä laskelmia, joissa otetaan huomioon kokonaismassan pienen osan muuttuminen energiaksi ja sen väheneminen tai energian muuttuminen massaksi, kaavan mukaisesti. Näin vältetään tarpeettomat toimenpiteet ja laskelmat tavallisissa kemiallisissa reaktioissa, koska niiden vaikutus lopputulokseen on merkityksetön.
”Lavoisier’n aineen häviämättömyyden laki”
Tämän periaatteen hyväksyminen oikeana on välttämätöntä kemian tieteen sovelluksissa. Jotta sitä voitaisiin käyttää kemian tieteen sovelluksissa, se sisällytetään edelleen yleisissä kemian oppikirjoissa kemian peruslakien joukkoon.
Mitä tapahtuisi, jos E=mc²-kaava päteisi myös tavallisiin kemiallisiin reaktioihin?
Yksinkertaisena esimerkkinä, jos gramma ainetta muuttuisi energiaksi ja poistuisi aineellisesta olomuodostaan, E=mc²-kaavan mukaan syntyvä energia olisi: E=1g x (30 000 000 000cm/s)²= 900 000 000 000 000 000 000 erg. Jos lasketaan tämän kalorivastaavuus ja kuinka monta tonnia koksihiiltä pitäisi polttaa, jotta saataisiin vastaava lämpömäärä, huomataan, että gramman aineen massan täydellisellä muuttumisella energiaksi vapautuva energia vastaa noin 7500 tonnin koksihiilen samanaikaisella palamisella vapautuvaa lämpöenergiaa.
Jos ilmaisemme tämän esimerkin tuloksen toisella tavalla:
eksoterminen
tai kaikissa endotermisissä tavanomaisissa kemiallisissa reaktioissa,
E=mc²
Yksinkertaisen kaavan mukaan kokonaismassan teoreettinen väheneminen tai lisääntyminen on kyllä olemassa, mutta nämä massanmuutokset ovat niin pieniä, ettei niistä tarvitse edes puhua; ne on jätettävä huomiotta.
Ydinreaktioissa massakatoa koskevia laskelmia ei pidä jättää huomiotta.
Mitä tulee ydinreaktioita koskeviin laskelmiin,
E=mc²
Kaavan mukaisesti massa-energiaekvivalenssissä ja -muunnoksessa kokonaismassan muutoksen määrää ei voida jättää huomiotta. (Esimerkiksi: atomipommi, vetypommi, ydinvoimalat, auringossa ja tähdissä tapahtuvat erittäin suuret energiamäärät vastaavat massahäviöitä)
Einsteinin toimesta, itse asiassa vuodesta 1905 alkaen.
”Lavoisier’n massan säilymislaki”
Vaikka se onkin muunnettu, juuri siksi Lavoisier’n laki esitetään edelleen kemian oppikirjoissa täysin oikeana ja sitä käytetään kemian sovelluksissa, kun tasapainotetaan kemiallisia yhtälöitä ja tehdään kemiallisia laskelmia.
Mikä on tämän aiheen selittämisen tärkeys?
Lavoisierin vuonna 1789 julkaisema
”Massan säilymislaki”
Vaikka se ei ole täysin totta ja sen virheellisyys on korjattu Einsteinin vuonna 1905 julkaiseman aine-energia-suhteen avulla, se on edelleen mukana kemian opetuksessa, oppikirjoissa peruskemian lakien joukossa ja kemian sovelluksissa, koska se on edelleen käytännössä totta yllä mainituista syistä. Mutta sen väärinkäyttö, piilottamalla tai vääristämällä sen todellista luonnetta, on havaittavissa biologian tieteessä.
”Darwinismi”
Voi olla, että jotkut yrittävät tehdä samanlaista henkistä tuhoa, jota yritettiin tehdä Le:n avulla, nyt muka kemian tieteeseen vedoten.
Ketkä ovat niitä, jotka esittävät vääriä väitteitä tässä asiassa?
Tämän asian vääristelijät ovat joko tietämättömiä tai tahallisen pahan aikomuksen ajamia. He hämmentävät erityisesti joidenkin puutteellisesti koulutettujen ja kapeakatseisten ihmisten mieliä, puolustaen aineen ikuisuutta ja jumalankieltämisen vääriä oppeja,
”Lavoisier’n aineen häviämättömyyden laki”
hän saattaa yrittää käyttää sitä oman kieltämisensä valheellisena todisteena.
Tässä tapauksessa Lavoisierin nimi ja hänen nimensä yhteydessä mainitut
”Aineen säilymislaki”,
Se saattaa päätyä kaikkien lukio- ja korkeakoulujen yleisen kemian oppikirjoihin, ehkäpä jopa maailman loppuun asti; mutta se voi samalla toimia väärien todisteiden, petoksen ja harhautuksen välineenä joillekin totuuden vääristelijöille.
Lisätietoja varten klikkaa tästä:
– Jumalalla on kaksi luomisen tapaa: ibda ja inşa. Jatkuuko luominen tyhjästä? Mitä ibda ja inşa tarkoittavat?
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
