– Jos joku saa kuulla kertomuksen, joka liittyy johonkin Allahin suosiolliseen asiaan, ja hän uskoo siihen ja toivoo siitä palkkiota, niin Allah antaa hänelle sen palkkion, vaikka kertomus olisikin väärä tai sen kertoja valehtelija. (Deylemi, Müsnedü’l-Firdevs, no:5757, 3/559-560, Ebu Muhammed el-Hallâl, no:19 s.78; Hasen İbni Arefe s.63; Hatîb, Tarîh-u Bağdât, 8/293)
– Enes bin Malikiltä (ra) kerrottu: Jos jollekin kerrotaan Allahin (swt) suomasta hyveestä, eikä hän siihen usko, hän ei voi tuota hyvettä saavuttaa. (Ebû Ya’lâ, el-Müsned, n:3443, 6/16; Taberâni, el-Mu’cemü’l Evsat, no:5125, 6/60; İbni Adiyy, el-Kâmil, no:6919, 2/59; Deylemî, Müsnedü’l Firdevs, no:5758, 3/560; Heysemî, Mecma’u’z-zevâid, no:660, 1/375)
– Enes bin Malik (Ra) kertoo: Jos joku saa Allahilta tai minulta jonkin hyveen, olipa se sitten todella minulta peräisin tai ei, ja hän toteuttaa sen toivoen saavansa siitä palkkion, niin Allah antaa hänelle sen palkkion. (Ibn Hibban, Kitâbu’l-mecrûhîn, 1/199; Ali el-Muttakî, Kenzü’l-ummâl, no: 43132, 15/791)
– Voimmeko näiden hadithien perusteella suorittaa rukouksia, joiden sanotaan olevan hyveellisiä, vaikka ne olisivatkin keksittyjä?
– Yhtäällä ovat nämä hadithit, ja toisaalla taas;
”Joka minun sanani esittää valheena, vaikka tietää sen valheeksi, on hänkin valehtelijoista.” (Muslim, Mukaddime, 1; Tirmizî, Ilim, 9/2662; Ibn-i Mâce, Mukaddime, 5/39; Ahmed, I, 112)
”Joka minulle sellaista väittää, mitä en ole sanonut, se valmistautukoon paikkaansa helvetissä!” (Buhari, Ilm, 38)
– On olemassa näitä näennäisesti toisilleen vastakkaisia hadith-kokoelmia, joten mikä onkaan näiden alkuperäisten hadithien tulkinta?
Arvoisa veljemme,
”Joka minun sanani nimissä kertoo jotakin, jonka tiedetään olevan valhe, on hänkin valehtelija.”
”Joka minulle sellaista väittää, mitä en ole sanonut, se valmistautukoon paikkaansa helvetissä!”
Tällaiset hadith-kertomukset ovat luotettavia.
Nämä kaksi tarinaa ovat molemmat
”erään hadithin”
vaikka tiesi sen olevan valhetta
joka sen hadithina välitti”
Se liittyy siihen, että on varmasti tiedossa, ettei väärennökseksi todettu kertomus ole profeetta Muhammedin (rauha hänelle) puhetta. Siitä huolimatta sen liittäminen Jumalan lähettilääseen merkitsee tahallisen valheen liittämistä häneen, ja sen voi puhdistaa vain helvetin tuli.
– Tässä vaiheessa haluan ensin korostaa seuraavaa:
Emme löytäneet yhtäkään kysymyksen alussa mainituista kertomuksista luotettavista hadith-lähteistä.
Näin ollen ei ole mitään väärää siinä, että heitä pidetään heikkoina.
Lisäksi,
Ibn Hibban
joidenkin oppineiden lähde, kuten
”Kitâbu’l-mecrûhîn, 1/199”
kantaa nimeä ja
Tämä kirja on omistettu niille, joiden luotettavuus on kyseenalaistettu hadis-tieteen kriteerien perusteella.
Yksi kysymyksessä annetuista lähteistä on myös
Heysemin ”Mecmau’z-zevaid”
on niminen teos. Se, että jokin tarina esiintyy tässä teoksessa, ei tarkoita, että se olisi todenmukainen. Siinä nimenomaan mainitaan, että eräs kertoja on heikko.
tarinan heikkouteen
on merkitty
(ks. Mecmau’z-zevaid, h.no: 661)
”Jos joku saa kuulla kertomuksen, joka liittyy johonkin Allahin suomaan hyveeseen, ja hän uskoo Allahiin ja toivoo saavansa siitä palkkion, ja hän toimii sen mukaisesti, niin vaikka kertomus ei olisikaan totta, hän saa silti palkkion.”
(vaikka se, joka uutisen toi, olisikin valehtelija)
Jumala antaa sille palvelijalleen sen palkan sen uskon vuoksi.”
Deyleminin rivayet ettiği hadisessä (h.no: 5757), käänsimme suluissa olevan osan seuraavasti:
”vaikka se, joka uutisen toi, olisikin valehtelija”
ei sisällä mainintaa.
Kysymyksessä mainittujen kaltaisten kertomusten perimmäinen merkitys on seuraava:
Jos joku saa tiedon jonkin hadithin välityksellä tekojen hyveellisyydestä ja tekee sen teon uskoen Allahiin ja odottaen siitä palkkiota,
-vaikka kyseinen tarina ei todellisuudessa olisikaan tosi-
saa hyvän palkan / ansaitsee palkkansa.
Tässä on huomioitava seuraavat seikat:
a)
Tässä rivayetissä henkilö ei tiedä, että rivayetti on keksitty, vaan luulee sen olevan totta, ja siksi hän toimii sen mukaisesti.
b)
Fatwa, jonka mukaan heikkojenkin hadithien mukaisesti voidaan toimia hyveellisyyden nimissä, on valtaosan oppineiden näkemys.
Tämän mukaan, kuka tahansa, joka hadith-kriteereitä ajatellen
-edellyttäen, ettei se ole keksitty juttu
– Vaikka hän tietää olevansa heikko, hän voi silti harjoittaa hyveellisiä tekoja. Koska tässä ei ole kyse sallitusta ja kielletystä.
c)
Vaikka se koskisi hyveitäkin, kenenkään, joka tietää sen olevan keksittyä, ei ole sallittua toimia sen perusteella. Sillä tässä tapauksessa hän tietää, ettei kyseinen sanonta ole profeetta Muhammedin (rauha hänelle) sanoma, mutta silti…
esittää kuin se olisi hänen sanansa
, jolloin se kuuluu tähän aiheeseen liittyvien uhkaavien hadithien piiriin.
d)
Jos hän antaa neuvoja, jotka koskevat sellaista hyvettä, josta hän tietää, että se on keksitty hadith-kertomus.
-tietäen, ettei se ole hadith-
Jos hän sen täyttää, siinä ei ole mitään vikaa.
Esimerkiksi,
”Joka lausuu Ikhlas-suuran sata kertaa puolenpäivän rukouksen jälkeen… hänelle annetaan näin paljon hyvää.”
Jos joku, vaikka jokin puhe olisi keksitty ja esitetty hadithina, toimisi sen mukaisesti pelkästään hyveen ajatuksella, eikä sen vuoksi, että se on keksitty puhe…
-ei ole syntiä-
saa hyvän palkan / ansaitsee palkkansa.
e)
Aihetta käsittelevissä lähteissä, joissa on asiaan liittyviä kertomuksia, ei ole pelkästään luotettavia haditheja, mutta katsomme, että vaikka ne hyväksyttäisiin luotettaviksi, olisi asianmukaista arvioida niitä kyseisten kohtien puitteissa.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
