– Mitkä ovat päteviä syitä olla paastoamatta?
Arvoisa veljemme,
Elatuksen hankkiminen on velvollisuus. Myös uskonnollisten käskyjen noudattaminen on velvollisuus. Siksi kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa on määritelty, että uskonnon- ja omantunnonvapaus on työntekijöiden oikeus ja työnantajien velvollisuus myös työelämässä. Tämä oikeus ei kuitenkaan aina toteudu täysin, edes muslimityönantajien kohdalla. Vaikka toteutuisikin, jotkin työt ovat luonteeltaan raskaita ja vaativia. Tällaisissa tilanteissa, erityisesti paaston osalta, on olemassa tiettyjä helpotuksia.
Periaatteessa ei ole oikein, että ihminen joutuu tekemään tai pakotetaan tekemään raskasta ja vaativaa työtä, joka estää häntä harjoittamasta uskonnollisia velvollisuuksiaan normaalisti. Ihmisoikeuksien näkökulmasta ei ole missään nimessä hyväksyttävää, että ihminen joutuu valitsemaan uskonnollisten velvollisuuksiensa ja toimeentulonsa välillä. Jos yhteiskunta ei pysty tarjoamaan hänelle parempia työllistymismahdollisuuksia ja hän joutuisi todennäköisesti tai varmasti taloudellisiin vaikeuksiin, jos hän jättäisi työnsä, hän voi olla paastoamatta. Jos joku joutuu väliaikaisesti tekemään raskasta työtä ja pelkää, että paastoaminen vahingoittaisi hänen terveyttään, hän voi olla paastoamatta. Nämä henkilöt voivat korvata paaston myöhemmin, jos heillä on siihen mahdollisuus, muuten he voivat maksaa lunnaat paaston sijaan.
Koraanissa mainitaan sairastuminen, matkustaminen ja kyvyttömyys paastota syinä, jotka tekevät paastoamisen jättämisen sallituksi (Al-Baqara 2:184-185).
Jos nämä kaksi asiaa menevät äärimmilleen ja pelätään henkilön kuolemaa tai mielenterveyden menettämistä, silloin paaston rikkominen on sallittua. Paasto on kuitenkin korvattava myöhemmin sopivana ajankohtana Ramadanin jälkeen.
Jos joku, joka palvelee ja organisoi asioita sulttaanin puolesta hyväntekeväisyyslaitoksissa tällaisina kuumina päivinä, pelkää menettävänsä terveytensä tai mielenterveytensä, hän voi tällöin murtaa paastonsa.
Vastaavasti ne, jotka pelkäävät menettävänsä henkensä tai kärsivänsä henkisestä tai psyykkisestä epätasapainosta, kun he suorittavat erittäin rasittavia ja kuluttavia tehtäviä ja paastoavat kuumalla säällä, voivat myös rikkoa paastonsa. (Fethü’l-Kadir – Kemal îbn Hümam; Celal Yıldırım, Kaynaklarıyla İslam Fıkhı, Uysal Kitabevi: 2/234)
Tiedämme, että Koraanissa ja haditheissa viitataan usein siihen, ettei uskonnossa ole mitään ihmisille liian raskasta velvoitetta, ja että jos jokin vaiva tai rasitus ilmenee, on velvoitetuille myönnetty tiettyjä helpotuksia ja poikkeuksia. Osana tätä yleistä periaatetta on joissakin tapauksissa sallittu olla noudattamatta paastoa Ramadanin aikana, joka muuten on pakollinen.
Jos joku, joka on aikonut paastota yöllä, joutuu lähtemään matkalle päivällä, on parempi, että hän Hanafien mukaan jatkaa paastoaan; mutta jos hän sen rikkoo, ei tarvita sovitusta. Shafiit ja Hanbalit taas, vedoten siihen, että profeetta (rauha hänelle) paastosi Mekan valloituksen aikana Kadid-nimiseen paikkaan saakka ja rikkoi siellä paastonsa, sanovat, että jopa yöllä aloitettu paasto voidaan rikkoa matkan aikana. Sotatilanne tai pitkäaikainen taistelu rintamalla on samalla tavalla pätevä syy. Näissä tilanteissa oleva henkilö voi toimia sen mukaan, mikä on hänen terveydelleen ja tehtävälleen sopivin vaihtoehto.
Jos joku ei pysty paastoamaan jostakin yllä luetellusta syystä, hänen tulisi kunnioittaa paastoa, paastoavia ja ramadan-kuukautta ja olla mahdollisimman huomaamaton asiasta.
Joidenkin oppineiden mukaan, jos joku joutuu uhanalaiseksi henkensä tai ruumiinosansa suhteen, hän ei tee syntiä, jos hän ei murru pakotuksen edessä ja hänet tapetaan väkisin, vaan hän saa suuren palkinnon uskonnollisuudestaan. Kuitenkin vallitseva näkemys on, että tällaisessa tilanteessa on parempi rikkoa paasto. Jopa jos uhanalainen henkilö on oikeutettu paaston rikkomiseen matkan tai sairauden vuoksi, hän tekee syntiä, jos ei murru pakotuksen edessä.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
