– Eikö tästä ole selkeitä jakeita?
– Onko olemassa jokin islamilainen suuntaus, joka omaksuu tällaisen näkemyksen?
Arvoisa veljemme,
a)
Usko siihen, että uskovainen ei välttämättä joudu helvettiin kuoltuaan, ei ole sunni-islamin oppi.
b)
Se, joka kuolee usko sydämessään,
Vaikka hän menisi helvettiin, hän lopulta pääsisi sieltä pois ja menisi taivaaseen.
c)
Kysymyksessä esitetty ajattelutapa on peräisin yhdeltä Ehl-i sünnetin ulkopuoliselta ryhmältä, joka on
Murjieläisten lahkoon
Tämä ajattelutapa on syntynyt reaktiona haridži- ja mu’taziliittikoulukuntiin.
Haridžiitit,
kun sanotaan, että suuren synnin tekijä on epäuskoinen,
Mu’taziliitti
että he eivät ole uskovaisia eivätkä epäuskoisia, vaan päinvastoin
kahden aseman välissä / kahden arvoaseman välissä
väitti olevansa jossakin.
Juuri tällaisessa ympäristössä, jossa nämä kaksi erilaista uskomusta olivat suosittuja, Mürciä katsoi, ettei kuuliaisuus hyödytä yhdessä epäuskon kanssa,
Uskon myötä synti ei enää vahingoita.
hän korotti ääntään väitteellään.
d)
Jotkut ovat antaneet Mürci’elle seuraavan määritelmän:
”Mürcie:
He ovat niitä, jotka eivät siirrä syntejä Jumalalle, vaan sanovat, että uskovaiset on annettu anteeksi ja että he ovat paratiisissa.”
(ks. Ebû Bekr el-Hallâl, Mesâil, v. 106a)
Kysymyksessä mainittu henkilö sopii juuri tähän kuvaukseen.
e)
Tämä ajatus on täysin ristiriidassa Koraanin ja sunnan kanssa. Koraanissa ja sahih-hadithissa on nimittäin selkeitä viittauksia siihen, että jopa uskovat, jotka kuolevat uskoen, voivat joutua helvettiin.
Tässä riittää, kun muistamme nämä kaksi jaetta:
”Etkö tiedä, että taivaiden ja maan valta on Jumalan? Hän rankaisee ketä tahtoo ja antaa anteeksi kenelle tahtoo; sillä Jumala on kaikkivoipa.”
(Midde, 5/40)
”Totisesti, niitä, jotka kieltävät (totuuden) ja estävät (ihmisiä) Allahin tieltä, ja sitten kuolevat uskottomina, Allah ei tule koskaan antamaan anteeksi.”
(Muhammad, 47/34)
– Mietitäänpä nyt tarkkaan: Maide-suurassa mainittu
”Jumala rankaisee ketä haluaa ja antaa anteeksi kenelle haluaa.”
Ilmauksesta käy ilmi, että tuonpuoleisessa elämässä osa ihmisistä rangaistaan, kun taas osa, vaikka he olisivatkin rangaistuksen ansainneet, armahdetaan. Tämä ilmenee Muhammed-suurasta.
”Jumala ei enää koskaan anna anteeksi niille, jotka kuolevat uskottomina.”
Kuten tuosta ilmauksesta käy ilmi, Jumala ei koskaan anna anteeksi niille, jotka kuolevat uskottomina. Siksi Maide-suurassa mainitut eivät ole uskottomia, sillä Muhammed-suura ei salli sitä.
Siispä,
Neitä, joista toiset saavat anteeksi ja toisia rangaistaan, ovat vain uskovaiset.
Itse asiassa,
”Jumala ei koskaan anna anteeksi kumppanin asettamista itsensä rinnalle. Muut synnit Hän voi antaa anteeksi kenelle haluaa.”
(Nisa, 4/48)
Myös tässä jakeessa korostetaan, että osa niistä, jotka eivät ole uskottomia, voidaan antaa anteeksi, ja siten osa ei. Näin ollen nämäkin ovat uskovaisia.
Se, että ihminen menee hautaan uskoen, ei siis tarkoita, ettei hän enää saisi rangaistusta.
– Samoin kuin profeetta Abrahamin:
”Toivon, että Herrani antaa minulle anteeksi syntini tuomiopäivänä.”
(Šu’arā, 26/82)
Jakeessa oleva ilmaisu on hyvin selkeä osoitus siitä, että synnit eivät välttämättä saa anteeksi, vaikka ihminen menisi hautaan uskoen;
koska uskoon tulemattomien anteeksianto ei ole muutenkaan mahdollista.
– On kuitenkin tarpeen auttaa kysymyksessä mainittuja henkilöitä ymmärtämään totuus, ilman että heitä leimataan vääräuskoisiksi. Tällaisia ajattelutapoja edustavia kutsutaan uskonnolliselta kannalta harhaoppisiksi, eikä heitä voida sanoa uskottomiksi.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
