– Minulla on tähän jakeeseen liittyvä kysymys:
”Tai älkää sanoko: ’Ensin meidän isämme tekivät Jumalalle kumppaneita, ja me olemme vain heidän jälkeensä tulleet sukupolvi. Tuhoatko meidät nyt sen tähden, mitä ne, jotka ovat harhautuneet, ovat tehneet?'” (Al-A’raf, 172-173)
– Eikö tämä jae ole ristiriidassa pelastuksen periaatteen kanssa?
– Eli tiesin, että niitä, jotka eivät tienneet, ei pidettäisi vastuussa, mutta tässä jakeessa lukee, että heitä pidetään vastuussa, voisitteko vastata tähän?
Arvoisa veljemme,
Kyseisten jakeiden käännökset ovat seuraavat:
”Herra otti Aadamin poikien selkärangoista heidän jälkeläisensä ja asetti heidät todistamaan tätä liittoa heidän kanssaan:
”Eikö minä ole teidän Herranne?” ”Totta kai!”
he sanoivat. Näin teimme, jotta tuomiopäivänä,
”Meillä ei ollut tästä mitään tietoa.”
ettei teille tulisi mieleenkään, tai
”Ensin esi-isämme tekivät Allahille kumppaneita. Me olemme vain heidän jälkeensä tullut sukupolvi. Nytkö aiot tuhota meidät niiden tekojen vuoksi, jotka ovat tehneet väärin?!”
ettei teille tulisi mieleenkään niin sanoa.”
(Al-A’raf, 7/172, 173)
Islamilaisen uskonkäsityksen mukaan ihmisen kaikkein tärkein velvollisuus on tunnustaa Allahin olemassaolo ja ykseys, sekä palvella ainoastaan Häntä Jumalana.
Mutta jos ihmiset eivät ole asianmukaisesti tietoisia velvollisuuksistaan tai heillä ei ole kykyä hankkia tällaista tietoa, heillä on oikeus vedota tähän tilanteeseen tekosyynä tai verukkeena. Siksi, jotta kyseinen suuri vastuu perustuisi oikeudenmukaiselle pohjalle, ihmisten on oltava riittävän varustautuneita tässä asiassa.
Näissä kahdessa jakeessa kerrotaan, että ihmiset on varustettu tällaisella tiedolla tai kyvyllä Jumalan toimesta, ja selitetään syy tälle.
Tämän jakeen tulkinnassa on esitetty pääasiassa kaksi erilaista merkitystä:
a)
Vanhojen tefsirien laajoissa rivayeteissä kerrotaan, että
Ennen kuin Jumala loi maailman, hän loi kaikkien maailmaan tulevien ihmisten sielut.
–
myöhemmin jakeen sanamuodon perusteella
”Ensimmäinen päivä, ensimmäinen juhla”
joka on vakiintunut termiksi –
tuomalla ne yhteen henkien valtakunnassa
Hän on saattanut heidät todistamaan omaa olemassaoloaan; hän on vahvistanut heille, että hän on heidän herransa; hän on ottanut heiltä lupauksen, että he vahvistavat tämän totuuden, ja näin hän on tehnyt eräänlaisen sopimuksen itsensä ja kaikkien tulevien palvelijoidensa välillä.
Lisäksi he ovat itse todistaneet tämän sopimuksen tai sitoumuksen, tai he ovat todistaneet osan siitä muiden puolesta, tai
-erään toisen tulkinnan mukaan-
hän ilmoitti heille, että hän itse ja enkelit olivat todistamassa tätä sopimusta.
Näin ollen ihmiset,
”Emme tienneet, että meillä on tällainen vastuu.”
Näin heitä estettiin pakenemasta vastuuta väittämällä, etteivät he olleet keksineet epäuskoa tai epäjumalanpalvontaa, vaan olivat perineet sen esi-isiltään, ja koska heillä ei ollut muuta tietoa, he jatkoivat tätä uskoa, eikä heillä näin ollen pitäisi olla mitään syntiä tai vastuuta tässä asiassa.
Ensimmäisen kauden salaf-oppineet, sufi-oppineet ja useimmat kelam-tieteilijät ovat tulkinneet jaetta näin.
b)
Tässä mainittu sopimus on kuvaannollinen, eikä tämä tapahtuma ole tapahtunut ennen maailman luomista, vaan
jokaisen ihmisen oman kehon luomisen aikana
Tämä tapahtuu. Yhden näkemyksen mukaan Jumala asettaa ihmisen luontoon tai fitraan kyvyn tunnistaa, ymmärtää ja siten uskoa Hänen olemassaoloonsa ja ykseyteensä, kun jälkeläiset luodaan isän siittiöissä, toisen näkemyksen mukaan silloin, kun ne asettuvat äidin kohtuun ja saattavat orgaanisen kehityksensä päätökseen.
Näin ollen Jumala varustaa jokaisen ihmisen riittävällä henkisellä ja psyykkisellä kyvyllä uskoa; Hän luo sisäisessä ja ulkoisessa maailmassa monia todisteita, jotka ohjaavat Hänen olemassaoloonsa ja ykseyteensä; näin Hän ikään kuin sanoo ihmisille:
”Eikö minä ole teidän Herranne?”
kysyvät, ja he vastaavat
”kyllä”
näin he vahvistavat sen. Ihmisen luontainen uskonkyky on kuvattu näissä jakeissa vertauskuvallisella kielellä.
(ks. Zemahşerî, 2/103)
Samankaltaisia kuvauksia löytyy muistakin jakeista. Esimerkiksi Fussilat-suuran 11. jakeessa kuvataan taivaan ja maan toimintaa Jumalan lakien mukaisesti.
”Lisäksi Hän käänsi tahtonsa savuiseen taivaaseen; sitten Hän käänsi sen taivaaseen ja maahan,”
’Tahdosta riippumatta’ tai ’tahdosta riippuen’
(läsnäolokohtaus)
tule!’
näin määräsi.
”Tulimme nöyrinä.”
he sanoivat.”
on kuvattu seuraavasti.
Kerrotaan, että myös jotkut Maturidi- ja Ash’ari-oppineet ovat olleet samaa mieltä, ja ymmärretään, että myös Fahreddin er-Razi oli tätä mieltä.
(ks. Mefatih, 15/47)
Koska asia ylittää ihmisen tietopiirin ja siirtyy näkymättömän alueelle, ei ole välttämätöntä omaksua ehdotonta näkemystä siitä, millainen on sen luonne, kunhan on vakuuttunut siitä, että jakeissa ilmoitettu asia on totta ja että ihmisiltä on jollakin tavalla otettu uskon lupaus.
Totuuden tietää vain Jumala.
Seuraava
”Näin me selitämme teille jakeet selvästi. Ehkä he kääntyvät takaisin.”
Kuten jakeessa 174 on osoitettu, ihmisen velvollisuus on uskoa siihen, että hänet on luotu kykenemään ymmärtämään, että Allah on hänen herransa, ja että häneltä on otettu lupaus tästä asiasta, ja pysyä tälle lupaukselle uskollisena.
(ks. Koraanin tie, komitea, kyseisten jakeiden tulkinta)
Lisätietoja varten klikkaa tästä:
– Mekassa syntyneellä lapsella ja missä tahansa muualla maailmassa syntyneellä lapsella…
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
