Jumala (swt) vastaa kaikkien palvelijoidensa rukouksiin; jos rukous on heille hyödyllinen, Hän antaa sen heille tässä maailmassa tai paratiisissa. Mutta jos rukouksemme on johdatukseen pääseminen tai syntien välttäminen ja Hänen rakastamiensa palvelijoiden joukkoon liittyminen, ja tämä on varmasti meille hyödyllinen asia, vastaako Jumala (swt) tähän sydämestä tulevaan rukoukseemme?
Arvoisa veljemme,
Niin kauan kuin olemme tietoisia siitä, että olemme Jumalan palvelijoita, ei ole mitään rajaa sille, mitä voimme Jumalalta pyytää ja mitä meidän tulisi pyytää. Profeettamme (rauha hänelle) tavoitteli korkeimpia arvoja ja pyysi niitä Jumalalta.
Sillä Allah (swt) pitää siitä, että Häneltä pyydetään jotakin ja että Hän antaa pyytäjälle (1). Siksi Profeettamme varoitti kumppaneitaan ja kansakuntaansa rukoilemaan Allahia ja pyytämään Häneltä asioita, opettaen heille rajattomuutta pyytämisessä; Hän sanoi, että voimme pyytää paljon ja runsaasti. Hän ilmoitti myös, että Allah, joka on ylevä ja ehdoton rikkain, vihastuu niihin, jotka eivät Häneltä pyydä (2). Hän itsekin pyysi Allahilta parhaita ja kalleimpia asioita, joita Häneltä voi pyytää. Esimerkiksi:
”Mahmudin asema”
hän pyysi; sitten kansaltaan ylösnousemuksen päivänä
”esirkoimaan”
hän on pyytänyt. Hän on pyytänyt Gabrielin saattamaan häntä kuolemansa hetkellä. Hän on antanut meille myös monia vihjeitä siitä, mitä voimme pyytää Jumalalta. Yksi niistä on seuraava:
”Kukin teistä pyytäköön tarpeensa Herraltaan, aina katkenneeseen kengännauhaansa asti…”
(3)
Näin ollen,
”Mitä meidän pitäisi pyytää Jumalalta, mitä ei, mikä olisi sopivaa ja mikä ei?”
Jättäkäämme tällaiset ajatukset sikseen ja pyytäkäämme Häneltä kaikkea, niin maallista kuin taivaallista, kaikkea, aivan kaikkea. Yhdellä ehdolla: kaikissa rukouksissa ja palvontatoiminnoissa on oltava vilpittömyys ja sydämestä tuleva usko. Kyllä, vilpittömästi ja sydämestä tulevalla uskolla, mitä tahansa ihminen Allahilta pyytääkin, Allah antaa hänelle sen, eikä häntä hylkää.
Kaikkivaltias Jumala, jolle mikään ei ole mahdotonta, täyttää toiveemme ja tarpeemme, kunhan Hän on meihin tyytyväinen ja meidät hyväksyy. Meidän tulee pyytää Häneltä kaikkea, pientä ja suurta, tärkeää ja vähäpätöistä, sillä Hänen aarteissaan ei ole puutetta; kunhan vain osaamme pyytää ja tiedämme, miten pyytää…
Mestari Bediüzzaman on ilmaissut tämän asian seuraavasti:
”Jos sanot: ”Rukoilemme monta kertaa, mutta rukouksemme eivät toteudu. Kuitenkin, jae on yleinen… se sanoo, että jokaiseen rukoukseen vastataan.””Vastaaminen on eri asia kuin hyväksyminen. Jokaiselle rukoukselle on vastaus; mutta hyväksyminen, eli juuri sen pyydetyn asian antaminen, on Jumalan viisauden alainen. Esimerkiksi: Sairas lapsi huutaa: ”
Hei lääkäri! Katso minua.
”Lääkäri:”
Lebbeyk
” sanoo…
”Mitä haluat?”
vastaa. Lapsi:
”Anna minulle tuo lääke.”
Lääkäri joko antaa potilaalle juuri sen, mitä hän haluaa, tai antaa hänelle jotain parempaa, jos se on potilaan edun mukaista, tai jos hän tietää, että se vahingoittaisi potilasta, hän ei anna mitään. Näin ollen, koska Kaikkivaltias Jumala on Kaikkiviisas ja Kaikkivaltias, Hän vastaa palvelijansa rukoukseen. Hän muuttaa erämaan ja yksinäisyyden kauhun rauhaksi ja vastaukseksi. Mutta ei ihmisen itsepäisen ja himokkaan vallanhalun vuoksi, vaan Jumalallisen viisauden vaatimuksesta, Hän joko antaa sen, mitä pyydetään, tai jotain parempaa, tai ei anna mitään.”
(4)
Tästä aiheesta on myös hadith-perimätietoja, joista eräässä Abu Hurairalta (ra) peräisin olevassa hadithissa kerrotaan, että Profeettamme (sav) on sanonut näin:
”Jokaisen teidän rukouksenne kuullaan, kunhan ette hätäile. Mutta jotkut hätäilevät näin sanoen:”
”Minä rukoilin Jumalani, mutta hän ei kuullut rukoustani.”
(5)
Muslimin toinen rivayeti on seuraavanlainen:
”Palvelijan rukous kuullaan (hyväksytään) niin kauan kuin hän ei pyydä syntiä tai toivo sukulaissuhteiden katkeamista.”
Tirmizîn toisessa rivayetissä asia on näin:
”Jokaisen, joka rukoilee Jumalaa, Jumala kuulee. Tämä kuuleminen tapahtuu joko heti tässä maailmassa, tai se säilytetään tuonpuoleiseen, tai sitten se tapahtuu siten, että hänen synneistään vähennetään rukoilemisen määrän verran, kunhan hän ei ole pyytänyt syntiä tai sukulaissuhteiden katkeamista, tai ei ole hätäillyt.”
(6)
Kuten hadithista käy ilmi, ihmisen rukous hyväksytään, ellei hän pyydä syntiä tai kiellettyjä asioita.
Alaviitteet:
(1) Tirmidhi, Da’awat 126 (3566).
(2) Tirmidhi, Da’awat 3, (3370); Ibn Majah, Dua 1, (3827).
(3) Tirmidhi, Da’awat 149, (3607, 3608).
(4) Uskon ja epäuskon tasapainot 102.
(5) Bukhari, Da’awat, 22.
(6) Tirmidhi, Da’awat 145
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
