”Vältä enimmäkseen epäilyksiä, sillä osa epäilyksistä on syntiä.” (Hucurat, 49/12) Miten meidän tulisi ymmärtää tätä jaetta?

Vastaus

Arvoisa veljemme,


Epäilty,

Se on monimerkityksinen sana, joka voi tarkoittaa sekä olettamista, aavistamista ja syyttämistä, että myös tietämistä ja tottelemista. Tältä osin jotkin olettamukset on katsottu synniksi:


”Oi uskovaiset! Varoittakaa itseänne monista epäilyksistä, sillä jotkut epäilykset ovat syntiä.”

(Al-Hujurat, 49/12)

jae on todisteena tästä. Tässä mielessä

epäilys,

Arvailuun ja olettamuksiin perustuva puhe, ajattelu ja tiedonanto ilman riittävää tietoa on kiellettyä, ja juuri tällaista epäilyä meidän tarkastelemamme jae kieltää uskovilta. Sillä tällaisessa epäilyssä on valhetta ja herjausta.


Epäilty,

Koska kyseessä on todennäköisyysperusteinen tuomio, osa siitä ei osu lainkaan oikeaan, ja kun näin käy, se aiheuttaa vääryyttä toisen oikeuksiin nähden, mikä on herjausta ja kunnianloukkausta ja siten rangaistavaa. Virhe on erityisen suuri silloin, kun olettamuksen lähde on pelkästään oma etu.

Koska jotkut epäilykset ovat syntiä ja tuovat mukanaan vastuun, on varottava niitä ja pyrittävä välttämään niitä mahdollisimman paljon, jotta ei joutuisi tällaiseen vastuuseen ja vahinkoon. Monet kielletyt paheet syntyvät juuri tällaisista epäilyksistä.

Kaikki olettamukset eivät kuitenkaan ole syntiä ja vääryyttä. On olemassa myös velvollisuutena oleva hyvä olettamus, kuten Jumalaa ja uskovaisia kohtaan. Kuten Nur-suurassa sanotaan:


”Kun mies- ja naispuoliset uskovaiset kuulevat tämän herjauksen, heidän tulisi omantuntonsa mukaisesti ajatella hyvää toisistaan…”

(Nur, 24/12)

on käsketty ja pyhässä hadithissa

”Minä olen siinä, missä minun palvelijani minun luulee olevan.”

Näin on kerrottu. Profeetta Muhammed (rauha hänelle) on sanonut:


”Kuolkaa jokainen vain hyvää ajatellen Allahista.”


”Hyvä ja kaunis olettamus on uskon asia.”

Käytännössä on tilanteita, joissa epävarmoissa asioissa on velvollisuus toimia olettamuksen perusteella. Sitten on olemassa sallittuja olettamuksia, kuten elinkeinon hankkimiseen liittyvissä asioissa. Mutta osa olettamuksista on kiellettyä. Kiellettyä on olettamus jumalallisissa asioissa, joissa varmuus on velvollisuus, ja profeettakysymyksissä, samoin kuin paha olettamus Jumalaa ja hyviä ihmisiä kohtaan.

Mitä tulee erottavaan piirteeseen, joka erottaa vältettävän olettamuksen muista:



Perusteeton epäily, jolla ei ole selvää syytä tai oikeaa merkkiä, on haram ja sitä tulee välttää.


Siksi tuntemattomasta ihmisestä ei ole velvollisuutta ajatella hyvää, mutta ei myöskään pahaa. Mutta niitä, jotka tunnetaan paheellisuudestaan ja moraalittomuudestaan, ei ole kielletty ajattelemasta pahalla.

Tämän lisäksi:


Älkää edes yrittäkö uteliaisuuttanne tyydyttää.


Älkää siis vakoilijoina tutkiko ja etsikö tarkasti uskovien puutteita, jotta saisitte selviä todisteita ja merkkejä aikaan, jotta voisitte luoda epäilyksiä ja varmuutta, vaan pitäkää kiinni siitä, mikä on ilmeistä, ja peittäkää se, minkä Allah on peittänyt.

Eräässä Hadith-hadisessa kerrotaan seuraavaa:


”Älkää tutkiko muslimien puutteita ja vikoja. Sillä joka tutkii muslimien vikoja, sen vikoja Jumala tutkii, ja lopulta Hän häpäisee ja nöyryyttää hänet, olipa hän sitten kotonaan tai muualla.”

Kerrotaan, että: Ömer (ra) kierteli öisin Medinassa partioimassa, ja eräänä yönä hän kuuli jonkun laulavan eräässä talossa. Hän kiipesi muurin yli ja meni sisään. Hän näki, että siellä oli nainen ja viiniä.


”Oi Jumalan vihollinen; luulitko, että voit tehdä syntiä ja Jumala silti sinut varmasti peittää?”

sanoi mies.


”Älä hätäile, oi uskovien ruhtinas! Jos minä olen tehnyt yhden synnin, niin sinä olet tehnyt kolme: Jumala, Kaikkivaltias…”

”Älkää etsikö puutteita.”

hän sanoi: ”Sinä tutkit salaisuutta, Allah Teâlâ”

”Menkää taloihin etuovista.”

(Al-Baqara, 2/189) sanoi: ”Sinä olet ylittänyt muurin, Jumala on kaikkivaltias.”

”Älkää menkö muiden taloihin ilmoittamatta tulostanne ja tervehtimättä talonväkeä.”


(An-Nūr, 24/27)

hän sanoi. ”Sinä olet tullut minun alueelleni ilman lupaa.”

sanoi. Tällöin Hz. Ömer (ra),


”Jos minä nyt sinut anteeksi annan, onko sinussa hyvyyttä? Eli annatko sinäkin minulle anteeksi ja teetkö parannuksen?”

sanoi hän, ja hänkin


”Kyllä!..”

sanoi hän, jätti asian siihen ja lähti.


Terveisin ja rukouksin…

Kysymyksiä islamista

Latest Questions

Question of the Day