Arvoisa veljemme,
Ihminen tekee kivestä ja savesta ihmisen muotoisen hahmon. Se ei kuitenkaan voi olla muuta kuin kivestä, savesta tai muovista tehty patsas. Jumala on luonut elävän ihmisen savesta. Joidenkin ihmisten väite, että he olisivat kirjoittaneet Koraanin kaltaisen teoksen, on sama kuin väittää elottoman patsaan olevan ihminen.
Tarkasteltaessa tätä kirjaa huomataan, että siinä omaksutaan islaminvastainen asenne ja pyritään levittämään kristinuskon periaatteita ja oppeja. Kirjan kirjoittajan islaminvastaisuus ja pyrkimys kristinuskon levittämiseen osoittavat selvästi asian laajuuden.
Siis, Koraanin yhdenkin jakeen kaltaista ei voida tuoda esiin neljältäkymmeneltä eri näkökulmasta. Samoin kuin ei voida sanoa, että on tehty Koraanin kaltainen teos tekemällä muovista patsas, ei voida myöskään sanoa, että on tehty Koraanin kaltainen teos kokoamalla ihmisen sanoja kirjaksi.
Seuraavassa esitämme aiheeseen liittyvän tutkimuksen:
Koraania vastaan on sen ilmoittamisesta tähän päivään saakka esitetty lukuisia valheita ja herjauksia, joista historia on pitänyt kirjaa. Jotkut niin sanotut väärät profeetat, jotka näkivät islamin leviävän Koraanin avulla, alkoivat jo profeetta Muhammedin (rauha hänelle) kuoleman lähestyessä yrittää kilpailla Koraanin kanssa, yrittäen jäljitellä sen tyyliä ja kaunopuheisuutta. Nämä yritykset eivät kuitenkaan ainoastaan epäonnistuneet, vaan niiden lopputulos oli aina pettymys. Näiden yritysten pääsyyt olivat heimokulttuuriin liittyvä kiihko ja halu rikkauteen ja valtaan.
– Müseylime ibn Habîb al-Kezzab,
– Ayhede b. Kâ’b (el-Esvedü’l-Ansî),
– Abu’t-Tayyib al-Mutanabbi,
– Abu al-Ala al-Maarri ja
– Mirza Ali Muhammed.
Lisäksi sekä islamilaisilla alueilla asuvat että muissa maissa elävät kristityt oppineet ovat kautta historian kirjoittaneet teoksia, joissa he arvostelevat islamia ja puolustavat omaa uskontoaan. Jokainen uskontokunta on tarkastellut asiaa omasta näkökulmastaan ja kirjoittanut vastineita toista osapuolta vastaan. Kristittyjen kielteinen ajattelu islamia kohtaan on säilynyt ja jatkunut muuttumattomana varhaisista ajoista nykypäivään asti. Nimenomaan tämä tekaistu kirja, jota käsittelemme tässä työssämme, on elävä esimerkki tästä kielteisestä näkemyksestä ja pahantahtoisuudesta. Nämä ja vastaavat yritykset tulevat, kuten menneisyydessäkin, päätyvät historian roskakoriin.
Kyseessä on ”inkulturation” (kulttuurillistaminen) -prosessin jatke, joka on yksi lähetysteoreetikkojen kehittämistä uusimmista taktiikoista. Tämän menetelmän ydin on ensin asettua paikalliseen kulttuuriin ja sitten vähitellen turmella ja tuhota se. Kirjan nimi on taitavasti valittu, se on johdettu Koraanissa käytetystä sanasta, eli islamilaisen maailman ytimeen kuuluvasta käsitteestä. Tämä väärennetty kirja on alusta loppuun täynnä herjauksia ja loukkauksia pyhää kirjaamme, Koraania, kohtaan, ja sen tavoitteena on hämmentää muslimeja ja vääristää heidän uskontoaan. Tämä työ on lyhyt esittely ja kritiikki nimisestä kirjasta.
Koska tämä kirja on luotu kääntämällä Koraanissa esiintyvien sanojen järjestys päinvastaiseksi. Kirja kirjoitettiin alun perin arabiaksi vuonna 1999, ja myöhemmin se käännettiin englanniksi samalla nimellä. Kirjan esipuheessa kaksi henkilöä, jotka ovat vastuussa kirjoituksesta, esittelevät itsensä ”koodinimillä”, mutta piilottavat oikeat nimensä. Kuitenkin, kun tutkitaan aiheeseen liittyviä verkkosivustoja, ymmärretään, että on olemassa henkilö, joka kutsuu itseään tällä nimellä. Samalla nähdään, että tämä henkilö on myös kyseisen kirjan kokoaja ja julkaisija.
Tämän kirjan kokoaja, evankelinen pappi, joka tunnetaan koodinimellä el-Mehdî, sanoi haastatteluissa, joita hän antoi Atlantic Monthly- ja Baptist New -lehdille vuonna 1999, että
Koska tämä kirja esittelee Raamatun sanomaa arabeille klassisella kielellä. Lisäksi väitetään, että tämän kirjan kirjoittaminen kesti seitsemän vuotta, ei kaksikymmentäkolme vuotta, toisin kuin Koraanin, ja että se on ilmoituksen (!) ja inspiraation (!) tuote, ja sanotaan näin:
Kirjan kokoajien mukaan teos sisältää muka kaikkine ominaisuuksineen Koraanin, muslimien pyhän kirjan, piirteet. Se on kirjoitettu proosassa ja runomuodossa, puhtaalla, klassisella arabiaksi. Tyyliin ja sujuvuuteen on kiinnitetty huomiota. Jotkut arabialaiset tutkijat, jotka ovat tutkineet kyseistä kirjaa kieliopillisesti, ovat kuitenkin havainneet siinä useita kielioppivirheitä.
On erittäin todennäköistä, että tällaisten hankkeiden taustalla on erilaisia poliittisia tai taloudellisia intressejä. Myös lähetystyö on yksi näitä pyrkimyksiä vauhdittavista tekijöistä. Kirjan sisältö nimittäin on alusta loppuun saakka täynnä kristillisiä oppeja ja teologiaa. Päämääränä on väittää Koraanin olevan väärennös ja tarjota muslimeille muka uusi pyhä kirja. Lisäksi pyritään herättämään muslimeissa epäilyksiä Koraanin sisällöstä ja estämään islamin, nousevan arvon, kasvu länsimaissa.
On havaittu, että kristilliset verkkosivustot ovat julkaisseet, mainostaneet ja kirjoittaneet ylistäviä artikkeleita tästä kirjasta. Kirja on saanut merkittävää tukea kristillisestä maailmasta, erityisesti evankelikaalisista kristillisistä ryhmistä. Esimerkiksi julkaisut kuten A Middle East seminary president, A Los Angeles, CA Muslim convert, Billy Graham Center for Muslim Studies, Evangelical Mission Quarterly ja Baptist Press ovat ylistäneet kirjaa ja ilmaisseet uskonsa siihen, että muslimit käännytetään kristinuskoon sen avulla. CS Arthur toteaa artikkelissaan: ”Yli 1400 vuoden ajan vastaukset Koraaniin ja sen väitteisiin on kirjoitettu pelon vallassa. Mutta nyt muslimit ovat kohdanneet todellisen vastakkainasettelun Koraanin kautta. Tämä kirja on tyyliltään ja kaunopuheisuudeltaan verrattavissa Koraaniin. Se jopa ylittää Koraanin opetukset.” Sitten hän lainaa kirjan julkaisu- ja toimituskunnassa ”el-Mehdi” -koodinimellä esiintyvää henkilöä: ”Yli miljardiin ihmiseen ulottuva ja 39 maahan levinnyt muslimiystävämme ei ole saanut oikeaa sanomaa Raamatusta. Tämä kirja välittää heille sen sanoman.”
Tämä kirja, nimeltään koostuu seitsemästäkymmenestä seitsemästä luvusta (keksitystä suura-jaksosta), ja jokainen luku alkaa johdantolauseella muodossa. Jokainen luku koostuu muutamasta niin sanotusta jakeesta. Nämä on numeroitu 1, 2, 3, 4 jne. Eli rakenteeltaan on yritetty jäljitellä Koraania ja kirjan lukuja kutsutaan suura-jaksoiksi.
Kirjan lukujen (suurien) alkulauseet alkavat yleensä kyseisen suuran nimellä ja on osoitettu muslimeille.
Joidenkin muiden nimien inspiraationa on toiminut Koraani, sillä vastaavia käsitteitä esiintyy Koraanissa. Esimerkkejä näistä ovat ez-Zevâc, et-Tuhr, el-Mîzân ja eş-Şehîd. Osa luvuista on nimetty muslimeja halventavilla ja loukkaavilla nimillä. Esimerkiksi el-Mâkirun (juonittelijat), el-Mufterun (keksijät), el-Muharridun (kiihottajat), el-Kafirun (epäuskoiset) ja el-Müşrikûn (epäjumalanpalvojat).
Kirjan tekijät väittävät, että kirjan teksti on ilmoitettu ”es-Safiyyille” ilmoituksen kautta. Heidän keksimässään, Tenzil-nimisessä suuressa, esiintyykin seuraavia lauseita:
Kuten yllä olevasta tekstikatkelmasta käy ilmi, se on suoraan kopioitu ja hieman muunneltu useista Koraanin jakeista. Näin ollen kirjan väitteillä ei ole mitään omaperäisyyttä. Päinvastoin, se on pelkkää jäljittelyä ja plagiointia.
Menetelmä muistuttaa normaalia tekijänoikeutta.
Kuten kirjan kokonaisvaltainen tarkastelu osoittaa, sen tärkein tavoite on väittää, että Koraanin totuus on valhe ja sen valhe on totuus. Esimerkiksi Koraani mainitsee neljä pyhää kuukautta ja vaatii niihin kunnioitusta; se kieltää sodan ja vastaavat toimet näinä kuukausina.
Kyseinen kirja kuitenkin väittää, että tällainen asia on keksitty ehkäpä juuri siksi, että muslimeja voitaisiin hyökätä vastaan myös Ramadanin aikana, ja että se on Jumalan pilkkaamista. Väärennetyssä, ”Selam” (rauha) -nimisessä suuressa luemme seuraavaa:
Toisessa heidän nimeämässään väärennetyssä suuressa korostetaan, että muslimit ovat harhassa, heille muistutetaan, että heille on sanottu ”astukaa rauhaan”, mutta todellisuudessa muslimien sanotaan siihen uskovan. Saman suuran 3., 4. ja 7. väärennetyt jakeet etunenässä, Koraanin jakeet käännetään ylösalaisin ja väitetään, ettei Allah käskisi sotaa, vaan että se voisi olla vain paholaisen yllytys.
Kirjassa oleva, nimeltään Nisâ oleva väitetty suura pyrkii pilkkaamaan ja halventamaan Koraanin naisia koskevia oikeuksia. Jopa Koraanin käskyä, joka koskee puhetta profeetan vaimojen kanssa verhon takaa, pilkataan, ja sama jae esiintyy tässä kirjassa, väittäen, että tällainen käsky on naisten alistamista. Tärkein periaate tässä on kuitenkin ihmisten suojeleminen oman itsensä mahdollisilta kiusauksilta. Sillä ei ole mitään tekemistä naisten alistamisen kanssa.
Eräs huomionarvoisista seikoista kyseisessä kirjassa on se, että samassa, Nisa-nimisessä, väärennetyssä suuressa arvostellaan ankarasti Koraanin perintöä, todistamista jne. koskevia säädöksiä. Siinä pyritään pilkkaamaan Koraania keskustelemalla naisen perinnöstä, todistamisesta, miesten ylivoimasta naisiin nähden ja muista vastaavista asioista.
Väärennetyssä suuressa, jota kutsutaan nimellä el-Furkânu’l-Hak, islamvastaiset hyökkäykset yltyvät entisestään. Siinä väitetään, ettei Koraanin mainitsemia Allahin tielle käytyjä sotia ole olemassa, eikä niillä voi saavuttaa paratiisia, eikä Allah ole sellaista käskenyt. Tässä suuressa väitetään, että muslimit aiheuttavat maan päällä tuhoa ja hävittävät ihmiskunnan ja talouden. Tälle el-Furkânu’l-Hak -nimiselle valheelliselle pyhälle kirjalle uskoville luvataan paratiisi, ja sen kuudennessa lauseessa sanotaan näin:
Paastoa korostavan, nimeltään mainitun suuran ensimmäisessä jakeessa viitataan sunnaan, ja kolmannessa jakeessa puhutellaan tekopyhiä eli muslimeja, ja sanotaan näin:
Eräässä toisessa, väitetysti Koraanin suuran kahdeksassatoista jakeessa, profeetta Muhammed (rauha hänelle) kuvataan erittäin panettelevana ja karkotetun paholaisen lähettiläänä, ja muslimeja kutsutaan epäilijöiksi.
Eräässä toisessa, nimeltään mainitsemattomassa, väitetyssä suuressa käytetään runsaasti sanaa ”mekr” (juoni, salajuoni) ja hyödynnetään Koraanin vastaavia ilmauksia. Kolmannessa väitetyssä jakeessa viitataan jälleen profeettaan (rauha hänelle) ja väitetään, että hän – olkoon se kaukana – yllyttäisi kansaansa murhaan ja aviorikokseen, minkä ei pitäisi olla profeetan ominaisuus, vaan korkeintaan kirotun saatanan ominaisuus.
Kuten aiemmin totesimme, tämän kirjan päämäärä on loukata muslimeja, heidän kirjojaan ja pyhyyksiään. Väärennetyssä suuressa väitetäänkin, että muslimit ovat alistuneet tağutiin ja näin syöksyneet syviin kuiluihin.
Ensimmäisessä virkkeessä, joka alkaa ilmauksella ”niistä, jotka ovat poikenneet meidän palvelijoistamme”, Koraanin Maide-suuran 47. jae tuodaan esille esimerkkinä ja selitetään.
Kyseinen suura on pisin mainitussa kirjassa esiintyvistä väitetyistä suuroista, ja se koostuu 37 väärennetystä jakeesta. Kuten nimestäkin käy ilmi, tämä suura luokittelee muslimit epäjumalanpalvojiksi. Mielenkiintoisin ja huomiota herättävin kohta on se, jossa profeetan totteleminen tulkitaan epäjumalanpalvontana.
Siinä lainataan joitakin Koraanin kohtia ja korostetaan, että al-Furqan al-Hak -kirja on lähetetty Jumalalta vahvistamaan evankeliumia. Toisessa lauseessa sanotaan näin:
Tämä kirja on joskus kopioinut Koraanin ilmaisua sellaisenaan, muuttamatta sitä lainkaan. Tämä näkyy esimerkiksi monissa kohdissa toisessa väärennetyssä suuressa nimeltä Kebâir. Samassa suuressa, kohdassa 12, oleva ilmaisu on täsmälleen sama kuin Bakara-suuran 171. jae.
Tänä aikana, jolloin pyritään kaikin keinoin edistämään sivilisaatioiden liittoa, meidän mielestämme tulisi luopua tällaisista ja muista provosoivista toimista, joilla pyritään lietsoamaan sivilisaatioiden välistä konfliktia. Odotamme, että jotkut länsimaalaiset, jotka pyrkivät kunnioittamaan eläimiä ja kasveja, osoittavat vähintään yhtä paljon kunnioitusta muslimeja kohtaan, jotka edustavat maailman toiseksi suurinta uskontoa, kuin he osoittavat muille eläville olennoille.
Kuten edellä mainittiin, kyseinen kirja on huomionarvoinen, koska se osoittaa, millaisiin mittasuhteisiin lähetysjärjestöjen toimet islamilaisissa maissa ovat yltäneet. On myös mahdollista sanoa, että tällaiset teokset estävät tai jopa tuhoavat vilpittömien uskovien välisen vuoropuhelun. Maailmanrauhan kannalta on erittäin tärkeää korostaa uskontojen yhdistäviä, ei erottavia piirteitä. Islam suhtautuu ”jokaisella on oma uskontonsa” -periaatteella tavallaan suvaitsevasti kaikkiin maailman uskontoihin. Toivottavaa olisi, että samanlainen ymmärrys ja suvaitsevaisuus vallitsisi myös kristillisessä maailmassa. Jos kirjan tekijät ja tukijat ovat sanoissaan vilpittömiä, heidän tulisi luopua uuden maailmanjärjestyksen unelmistaan ja pyrkiä estämään maailmassa virtaava veri, sodat ja puute, ja ponnistella toivotun ihanteellisen vuoropuhelun toteuttamiseksi.
(Prof. tohtori Ali Rafet Özkan)
Lisätietoja Koraanista saat napsauttamalla tätä:
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
