Arvoisa veljemme,
Aviorikoksen rangaistus on selvä islamissa. Tuomio langetetaan henkilölle, joka tunnustaa rikoksensa neljä kertaa erikseen tuomarin edessä ja vaatii rangaistusta, tai jolla on neljä todistajaa. Jos kyseinen henkilö on naimisissa,
kivittämällä teloitus
rangaistus ei ole kivittämällä kuolemaan tuomitseminen, jos kyseessä on naimaton henkilö,
sata keppiä
ammutaan.
Mutta jos hän ei tunnusta syyllisyyttään tai kukaan ei ole nähnyt hänen tekoaan eikä tehnyt ilmoitusta, ainoa asia, mitä hän voi tehdä, on katua syntiään ja olla tekemättä sitä enää koskaan.
katumus
on tekeminen.
Lisäksi, vaikka joku tunnustaisi tällaisen rikoksen, tällä hetkellä ei ole mitään tahoa, joka voisi määrätä rangaistuksen. Jäljelle jää kaksi asiaa:
joku
Se on toisen ihmisen oikeus, ja jos sellainen on loukattu, on sovintoa haettava.
Toinenkin
Jumalan tähden tehty katumus on sitä, että pyytää anteeksi ja ei enää tee samaa syntiä.
Ihminen on luotu tekemään sekä hyvää että pahaa. Siksi hän voi ajoittain, tahallisesti tai tahattomasti, langeta synteihin. Tästä asiasta Koraanissa sanotaan:
”Jumala ei koskaan anna anteeksi sitä, että Hänen rinnalleen asetetaan muita jumalia, mutta Hän antaa anteeksi muut synnit kenelle tahansa, jonka Hän haluaa. Joka asettaa Jumalan rinnalle muita jumalia, on täysin eksynyt.”
(Nisa, 4/48, 116)
ilmoittaen, että hän voi antaa anteeksi minkä tahansa synnin.
Kirjoissamme todetaan, että sydämestä tuleva katumus hyväksytään Jumalan taholta. Jumala, Kaikkivaltias, onkin sanonut:
”Oi te, jotka uskotte! Tehkää vilpitön katumus, jotta Jumala antaisi teille anteeksi syntinne ja veisi teidät puutarhoihin, joiden alta virtaa jokia.”
(Tahrim, 66/8)
julistamalla, että tehdyt parannukset hyväksytään.
Jakeessa mainittu vilpitön katumus on seuraavanlainen:
1.
Tietoisuus siitä, että on tehnyt syntiä Jumalaa vastaan, ja turvautuminen Jumalaan ja katuminen tätä syntiä.
2.
Tämän rikoksen tekemisestä pahoitteleminen, omantunnon soimaaminen siitä, että on tehnyt tällaisen synnin Luojaa vastaan.
3.
Olla vakuuttunut siitä, ettei enää koskaan syyllistyisi tällaiseen rikokseen.
4.
Jos kyse on toisen ihmisen oikeuksien loukkaamisesta, on pyydettävä häneltä anteeksi.
Eräässä hadithissa profeettamme (rauha hänelle) on sanonut näin:
”Nasuh-katumus on seuraavanlainen:
– Synneistä katuminen.
– Pakollisten uskonnollisten velvoitteiden suorittaminen.
– Ei saa harjoittaa julmuutta tai vihamielisyyttä.
– Sovintoa vihanpitäjien ja riitaisten kanssa.
– Päättää, ettei enää koskaan tee sitä syntiä.
(ks. Kenzü’l-Ummal, 2/3808)
Toivomme, että jos täytämme nämä ehdot, Jumala hyväksyy katumuksemme.
Mutta ihminen on aina
pelko ja toivo
Sen sisällä meidän tulisi olla. Emme voi ylpeillä palvontamenoillamme, emmekä myöskään vaipua epätoivoon syntiemme vuoksi.
”Minulla menee oikein hyvin, sain tämän homman hoidettua.”
se on yhtä väärin kuin;
”Minä olen loppu, Allah ei minua hyväksy.”
Se on yhtä lailla väärin. Lisäksi, rikoksensa ymmärtäminen, katuminen ja turvautuminen Jumalaan on suuri ibadet (palvontateko).
Lisätietoja varten klikkaa tästä:
– Synnistä katuminen…
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
