– Vai onko oikein ja hyvä turvautua Jumalaan joka tapauksessa, olipa tilanne hyvä tai huono?
Arvoisa veljemme,
Jumalaan turvautuminen ei edellytä vaikeaa tilannetta, vaan Jumalaan tulisi turvautua kaikissa tilanteissa, niin hyvissä kuin pahoissa.
Samalla tavalla kuin turvaudumme Jumalaan ja etsimme Hänen suojelustaan ennen sairastumista, ennen tulipaloa, ennen onnettomuutta ja koettelemusta, samalla tavalla turvaudumme Jumalaan ja etsimme Hänen apuaan paholaista vastaan, ennen kuin paholainen tai paholaisen kaltaiset ihmiset meille pahaa tekevät.
Siispä, meidän tulisi turvautua Jumalaan ja etsiä jatkuvasti Hänen suojelustaan, ei vain silloin kun olemme vaikeuksissa, vaan kaikissa tilanteissa, jotta välttyisimme vaikeuksista.
Siispä, olipa tilanne mikä tahansa, turvautuminen Häneen on uskon vaatimus ja palvonnan osoitus.
Turvautuminen Jumalaan, Häneen pakoon pakeneminen, on tärkein suoja ja voimavara paholaisen kiusauksia ja harhaanjohtamista vastaan. Tätä voimavaraa on ehdottomasti käytettävä kaikissa tilanteissa.
”Euzu”
Näin sanoen, Jumalaan kääntyvä palvelija on turvautunut Herraansa.
Avun pyytäminen,
Turvautuminen Jumalaan, suojautuminen Häneen, Hänen suojelustaan ja varjeluksestaan anominen.
Se tarkoittaa muun muassa seuraavia asioita.
Rukous ja turvautuminen Jumalaan
Näyttää siltä, että näiden välillä on yleinen-erityinen ero.
Rukous on laajempi käsite kuin avunpyyntö.
Sillä rukouksessa on sekä hyvän ja onnen pyytämistä että pahan torjumiseksi Jumalaan turvautumista.
Lainassa
Näistä vain jälkimmäinen, eli pahan ja huolenaiheiden vuoksi Allahin, hänen armonsa ja laupeutensa turvaan hakeutuminen, on kyseessä.
Miksi ja mistä syystä turvautua Jumalaan?
Ihmisen, joka on heikko, voimaton, jolla on rajattomat toiveet ja halut, mutta hyvin rajalliset mahdollisuudet, ja joka joutuu elämänsä aikana kamppailemaan paholaisen, pahan olon ja himon sekä vihan kaltaisten vihollisten kanssa,
sekä toteuttaakseen hyväntekeväisyystavoitteitaan että välttyäkseen vihollistensa ansoilta ja juonilta
varten,
Hänellä ei ole muuta keinoa kuin turvautua ja anoa apua Kaikkivaltiaalta Herralta, jonka voima ja armo ovat rajattomat.
Tämän keinon olemassaolon huomaava ja siihen turvautuva ihminen on ratkaissut perusongelmansa. Sillä ihmisen suurin suojakilpi paholaista ja sen ikään kuin voimalaitoksena käyttämää sielua vastaan on turvautuminen, eli pakolaisena kääntyminen Jumalan ylevään valtaistuimeen.
Valitettavasti nykyään monet ihmiset, vaikka uskovatkin, käyttäytyvät ikään kuin paholaista ei olisikaan, ja tämä väärä ajattelutapa tekee heidät aina alttiiksi paholaisen ja hänen kätyriensä vaarallisille juonille ja peleille. Kyllä, paholaisen, tuhoajan ja hävittäjän, vaarallisimpia juonia on se, että hän sulkee ihmisen silmät omilta virheiltään ja puutteiltaan, estää häntä huomaamasta niitä; ja vaikka ihminen huomaisikin, paholainen saa hänet ne selittelemään. Tähän juoneen langenneet eivät huomaa, että paholainen on heille asettanut kompastuskiven kieltämällä itsensä.
Kuitenkin ne, jotka ovat tietoisia vihollisestaan, ovat jatkuvassa valmiustilassa / tulisi olla jatkuvassa valmiustilassa.
On luonnollista, että ne, jotka kulkevat varomattomasti vaarallisilla alueilla, joutuvat armottomien metsästäjien ansaan.
Ihminen, joka ei kanna huolta ja jännitystä varustautumisessa olevien aukkojen paikkaamisesta puolustautumisen tarkoituksessa, joutuu sielun ja paholaisen myrkyllisten nuolten kohteeksi ja tulee usein niiden leikkikaluksi.
Avun pyytäminen on Jumalan käsky ja profeettojen tie.
Koraanissa, hadith-kokoelmissa ja erilaisissa rukouskirjoissa on monia suojelusrukouksia. Suojelusrukouksilla tarkoitetaan niitä, joiden sisällössä…
”eûzü, neûzü; eıznî, eıznâ; ecirnî, ecirnâ / turvaudun, turvaudumme”
ne ovat rukouksia, joissa esiintyy muun muassa tällaisia ilmauksia.
Jumala, Kaikkivaltias, sanoo Koraanissa:
Kun luet Koraania, pyydä Allahilta suojaa kirottua Saatanaa vastaan.
”Kun luet Koraania, etsi turvaa Allahilta karkotettua paholaista vastaan.”
(An-Nahl, 16/98)
käsketään. Tämän käskyn mukaisesti uskovien tulee, kun he lausuvat Koraania, olla vaikuttamatta paholaisen juonista, jotta he voisivat hyötyä täysin sen ohjauksesta, ja puhdistaa sydämensä ja sielunsa,
Suojelen itseni pahalta, kirotulta saatanalta.
”Turvaudun Jumalaan karkotetun paholaisen pahuudelta.”
sanotaan.
Vaikka tämä on sanamuodoltaan uutislause, on se merkitykseltään rukouslause, anomus.
”Jumalani, suojele minua paholaisen pahuudelta!”
Tämä tarkoittaa sitä. Tästä voidaan myös vetää seuraava opetus: Kun ihminen haluaa lausua Koraania, hänen tulee puhdistautua kaikista pahanlaatuisista ajatuksista ja lukea sitä puhtaalla sydämellä.
Lisäksi, jos paholainen pystyy erilaisilla juonillaan pettämään jopa ihmisen, jolla on Koraani kädessään, niin hän pystyy sitäkin helpommin pettämään ihmisiä muissa asioissa ja tilanteissa. Siksi on aina oltava valppaana paholaista ja sen juonia vastaan.
Myös Jumala kutsuu palvelijoitaan turvautumaan Häneen Mu’minun-suuran jakeissa 97 ja 98.
Ja sano: ”Herrani, minä turvaudun sinuun paholaisten kiusauksilta ja minä turvaudun sinuun, Herrani, ettei heitä minun luonani olisi.”
Olkaa hyvä.
Jälleen,
”Sano: Turvaudun aamun Herran suojaan, luomiensa pahuudelta, yön pahuudelta kun se laskeutuu, solmuja puhaltavien noitien pahuudelta ja kateellisen pahuudelta kun hän kadehtii.”
ja
”Sano: Turvaudun ihmisten Herraan, ihmisten ainoaan Hallitsijaan, ihmisten Jumalaan, sen pahan kiusaajan pahuudelta, joka kuiskii ihmisten sydämiin, olkoon hän sitten henkiolento tai ihminen.”
Esimerkkinä ja todisteena voidaan mainita Felak- ja Nas-suurat, joita Allahin lähettiläs lausui aamuin ja illoin kolme kertaa, sen lisäksi mitä hän lausui rukouksissaan.
Kuten tiedätte, näihin kahteen suuraan viitataan yhdessä.
”Muavvizeteyn”
On sanottu, että näillä haetaan turvaa Allahilta.
Kuten Koraanissa jälleen kerran todetaan;
– Mooses (rauha hänelle),
”Suojelen itseni Allahin avulla tietämättömyydeltä.”
(Al-Baqara, 2/67);
– Profeetta Nooa (rauha hänelle),
”Suojelen sinulta sitä, että pyytäisin sinulta jotakin, josta minulla ei ole tietoa.”
(Hud, 11/47)
– ja profeetta Joosef (rauha hänelle),
Ma’adh Allah (أعوذ بالله) ”Turvaudun Allahiin.”
(Joosef, 12/23)
he ovat turvautuneet rukouksiin ja anoneet apua.
Profeetta Muhammedin joitakin rukouksia
Epäilemättä, Kâinatın Ylpeyden Herramme on meille kaikissa asioissa, kuten rukouksessa ja suojelua pyytämisessäkin, paras esimerkki. Hän tietää parhaiten, mitä ja miten Jumalalta tulisi pyytää, samoin kuin sen, mistä asioista ja millä tavalla on sopivinta suojelua pyytää.
Katsomme hyödylliseksi kirjata tähän myös joitakin profeettamme erityisiä rukouksia, joissa hän turvautui Jumalaan:
Suojelen itseni Jumalan täydellisten sanojen avulla kaiken luodun pahuudelta.
”Turvaudun Jumalan täydellisiin sanoihin luomakuntansa pahuudelta.”
(Muslim, Zikir, 54-55; Tirmidhi, Da’awat, 40; Ibn Majah, Tibb, 46; Darimi, Isti’zan, 48)
Suojelen itseni Jumalan täydellisten sanojen avulla, joita ei ylitä mikään hurskas eikä paha ihminen, kaiken luodun, synnytetyn ja muovatun pahan, kaiken taivaasta laskeutuvan ja sinne nousevan pahan, kaiken maan päälle luodun ja sieltä nousevan pahan, kaiken yön ja päivän kiusausten pahan ja kaiken muun paitsi hyvää tuovan vierailijan pahan, oi Armollinen.
”Luomansa olentojen, taivaasta laskeutuvien ja sinne nousevien, maassa kasvavien ja maasta nousevien asioiden pahuudesta, yön ja päivän kiusauksista,
-paitsi hyväntekeväisyystarkoituksessa tulevat-
Turvaudun kaikkien tapahtumien pahuudelta Kaikkivaltiaan Jumalan täydellisiin sanoihin ja Hänen jaloihin kasvoihinsa, sillä ei hyvä eikä paha voi ylittää Hänen tahtoaan.
(Musned, 3/421)
Suojelen itseni Jumalan täydellisten sanojen avulla kaikilta paholaisilta, kaikilta pahoilta olentoilta ja kaikilta pahoilta silmiltä.
”Turvaan Allahin täydellisiin sanoihin kaikenlaisilta pahoilta, onnettomuuksilta ja pahalta silmältä.”
(Buhari, Enbiya, 10; Abu Dawud, Sunna, 20; Tirmidhi, Tibb, 18)
Tässä yhteydessä ”sanat” voivat viitata Pyhään Koraaniin. Täydellisyys taas voi tarkoittaa näiden sanojen hyödyllisyyttä ja parantavaa voimaa tai sitä, ettei niissä ole mitään puutteita. Tietysti, totuuden tietää vain Jumala.
Oi Allah, minä turvaudun Sinun suojeluusi huolilta ja murheilta, ja minä turvaudun Sinun suojeluusi kyvyttömyydeltä ja laiskuudelta, ja minä turvaudun Sinun suojeluusi pelkuruudelta ja ahneudelta, ja minä turvaudun Sinun suojeluusi velkataakalta ja ihmisten ylivallalta.
”Oi Jumala, turvaan sinuun huolilta ja surulta. Turvaan sinuun avuttomuudelta ja laiskuudelta. Turvaan sinuun pelkuruudelta ja ahneudelta. Turvaan sinuun myös velkataakalta ja vihollisten sortolta.”
(Buhari, Da’awat, 36)
Oi Jumala, minä turvaudun Sinun suojeluusi oman sieluni pahuudelta ja kaikkien niiden olentojen pahuudelta, joiden ohjakset ovat Sinun kädessäsi. Totisesti, minun Herrani on oikealla tiellä.
”Oi Jumala, minä turvaudun sinuun minun oman sieluni ja kaikkien niiden olentojen pahuudelta, joiden otsatukkaa sinä pidät kiinni.”
(Musnedü’l-Haris, 2/953)
”Totisesti, minun Herrani on oikealla tiellä.”
(Hûd, 11/56)
Oi Jumala, minä turvaudun Sinun suojeluusi uskottomuutta ja köyhyyttä vastaan. Oi Jumala, minä turvaudun Sinun suojeluusi haudan rangaistusta vastaan. Ei ole muuta jumalaa kuin Sinä.
”Oi Jumala, turvaudun Sinuun epäuskosta ja köyhyydestä. Oi Jumala, turvaudun Sinuun haudan rangaistukselta. Ei ole muuta jumalaa kuin Sinä.”
(Abu Dawud, Adab, 110)
Oi Jumala, minä turvaudun Sinun suojelukseesi laiskuutta, vanhuutta, pahanlaatuista vanhuutta, maailman kiusauksia ja tulevan elämän rangaistusta vastaan.
”Oi Jumala, minä turvaudun sinuun laiskuudelta, vanhuuden heikkoudelta, vanhuuden vaivoilta, maailman kiusauksilta ja tuonpuoleisen rangaistukselta.”
(Muslim, Zikir ve Dua, 74-76)
Allahin lähettiläs (rauha hänelle) turvautui Allahin apuun niin rukousten jälkeen kuin muissakin tilanteissa, ja hän suositteli tätä myös seuralaisilleen ja siten koko uskonnolliselle yhteisölle.
Kun tarkastellaan profeetta Muhammedin hadith-kokoelmaa, huomataan, että hän;
– Jumalan vihasta,
– Helvetin ja haudan kiusauksista ja rangaistuksista,
– rikkauden ja köyhyyden koettelemuksesta,
– Antikristuksen kiusauksesta, pahuudesta,
– Joutumasta vihollisten pilkaksi,
– Välttääkseen vaikeuksiin joutumista,
– Sairauksista,
– ”Erzel-i ömür” -ilmauksella viittaavat he elämänsä loppuvaiheessa koettuun avuttomuuteen,
– Dementiasta,
– Maailman koetuksista,
– Sydämestä, joka ei tunne pelkoa,
– Hyväksymättömästä rukouksesta,
– Tyydyttämättömästä himosta,
– Kyynelöimättömästä silmästä,
– Hyödyttömästä tiedosta,
– Erimielisyydestä, riidasta ja huonosta käytöksestä,
– Mies- ja naispuolisista paholaisista, joita he kutsuvat nimellä ”hubs u habâis”
– Ja heidän kaikenlaisista juonistaan
Hän näyttää etsivän turvaa Jumalalta.
Tässä meidän rukouksemme jälkeen,
Oi Jumala, auta meitä!
Kunnia olkoon Sinulle, oi Jumala, ylistetty olkoon Sinun nimesi, oi Armollinen, pelasta meidät tulesta.
Subḥānakā āhiyā šarāhiyā taʿālayta lā ilāha illā anta al-amān al-amān ajirnā min an-nār. (Tämä on arabiankielinen rukous, jonka suora käännös ei ole mielekäs. Se on uskonnollinen lause, jota ei voi kääntää suoraan suomeksi säilyttäen sen uskonnollista merkitystä.)
kuten rukouksissa ja ylistyksissä, joissa sanotaan: ”Jumalani, suojele meitä…”
Tämä anominen ja turvautuminen Allahin suojeluun niiltä asioilta, joihin myös Jumalan lähettiläs (rauha ja siunaus hänelle) turvautui, on ensisijaisesti hänen sunnansa seuraamista. Samoin kuin lausumme Cevşen-i Kebirin jokaisen jaoksen lopussa:
Subhanaka ya la ilahe illa anta, al-aman al-aman, hallisna min an-nar, ajirna min an-nar, najjina min an-nar. (Kunnia olkoon Sinulle, oi Jumala, ei ole muuta jumalaa kuin Sinä, turva, turva, pelasta meidät tulesta, suojele meitä tulesta, vapauta meidät tulesta.)
”Ylistetty olkoon Jumala! Ei ole muuta jumalaa kuin Hän. Me anomme Sinulta turvaa, suojele meitä helvetiltä!”
Se on myös rukous, joka on lausuttu Allahin lähettilään (rauha hänelle) siunatulla kielellä. Itse asiassa Cevşen on itsessään eräänlainen suojelusrukous.
Suojautuminen Jumalan kauniiden nimien avulla
Mestari Bediüzzamanin tähän viimeiseen asiaan liittyvä seuraava ajatus on todella huomionarvoinen:
”Ihminen, joka on saanut osakseen monia siunauksia, jolla on monia velvollisuuksia ja joka on joutunut monien vihollisten kohteeksi, mainitsee rukouksissaan ja avunpyynnöissään monia nimiä. Samoin kuin ihmiskunnan ylpeyden aihe ja todellinen täydellinen ihminen, Muhammed (rauha olkoon hänelle), rukoilee Cevşen-i Kebîr -nimisessä rukouksessaan tuhannella ja yhdellä nimellään ja pyytää apua tulesta. Tämä on sen salaisuuden syy, miksi suura…”
Sano: ”Turvaudun ihmisten Herraan, ihmisten Kuninkaaseen, ihmisten Jumalaan, pahan kuiskailijan pahuudelta.” (Kolmella arvonimellä käsketään turvautumaan.)
(Lainaukset, s. 356)
Jumalan palvelijoina me itse asiassa opimme tämän läksyn, eli Jumalaan turvautumisen eri nimillä ja suojautumisen tavan ja hienotunteisuuden, Cevşenistä ja Jumalan ystävien rukouksista, mutta jo ennen niitä olemme oppineet sen Felak- ja Nas-suuroista.
Nimittäin;
Jumala, Kaikkivaltias, näissä kahdessa suuressa
Aamunkoiton Herra, ihmisten Herra, ihmisten Kuningas, ihmisten Jumala.
käskemällä heitä turvautumaan siihen sanomalla näin. Kuten nähdään, tässä
Herra, kuningas
ja
Jumala
nimet on mainittu.
Nämä kaksi suuraa lukeva uskovainen turvautuu Allahin, Kaikkivaltiaan, suojeluun ihmis- ja jinnivihollisilta, niiltä tulevilta pahuuksilta, sairauksilta ja onnettomuuksilta, erilaisilta epäonnistumisilta ja takaiskuilta. Hän tietää, että Kaikkivaltias on ensinnäkin luonut kaikki ihmiset maasta, kasvattanut ja kehittänyt heitä, antanut heille järjen ja ymmärryksen, ilmoittanut heille ihmiskunnan tehtävät ja tehnyt heistä erinomaisia kaikkien luotujen joukossa, opettanut heille Jumaluuden käsitteen, antanut heille aavistuksen omasta olemassaolostaan ja näyttänyt heille tien oikeuden ja hyvyyden puolesta työskentelemiseen.
Toiseksi,
Hän ajattelee, että se Ylhäinen Olento, johon hän turvautuu, on Kuninkaiden Kuningas, Hallitsijoiden Hallitsija, joka hallitsee kaikkia ihmisiä, ohjaa heitä hyvyyteen ja täydellisyyteen tietonsa ja viisautensa mukaisesti, antaa valtakunnan kenelle haluaa ja tekee hänestä kuninkaan, syöksee kenet haluaa valtaistuimelta, korottaa kenet haluaa ja alentaa kenet haluaa.
Kolmanneksi
Hän ajattelee, että se ovi, johon hän turvautuu, on sellaisen Jumalan ovi, jota Hänen palvelijansa palvovat jatkuvasti, ja jolla on kaikkivaltaiset valtuudet luoda, keksiä, tuoda olemassaoloon ja poistaa sieltä, palkita hyvillä teoilla ja rangaista pahoilla teoilla, ja jolla on vastustamaton voima, ikuisuus, majesteettisuus ja suuruus.
Kun ihminen rukoilee Jumalaa eri nimillä, hän voi näiden kolmen nimen ääneen lausumisen yhteydessä syntyneiden ajatusten kaltaisia ajatuksia pohtia myös muiden Jumalan kauniiden nimien merkityksen ja sisällön osalta.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että Jumalan kauniit nimet, eli esmâ-i hüsna, ovat erittäin tärkeitä ja arvokkaita myös suojelua etsittäessä. (ks. Hak Dini Kur’ân Dili, Felak- ja Nas-suurien selitykset)
Johtopäätös
Uskovainen ei voi välttyä synneiltä eikä täyttää velvollisuuksiaan kunnolla ilman turvautumista Herraansa, joka on kaiken voiman ja vallan ainoa omistaja. Hän ei voi myöskään välttyä paholaisen juonilta eikä suojautua alistumiselta omaan pahaan luontoonsa.
Tästä syystä Koraanissa, hadith-kokoelmissa ja rukouskirjoissa esiintyvät
turvautuminen (johonkin)
Hänen tulisi usein kääntyä rukouksen puoleen ja aina ilmaista sydämensä äänellä tarvettaan Herran suojelulle ja huolenpidolle.
(Teologi-kirjailija M. Yılmaz)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
