Arvoisa veljemme,
Zikir ja Koraani
Vain Jumalan muistaminen rauhoittaa sydämet.
”Huomatkaa, sydämet löytävät rauhan vain Jumalaa muistamalla.”
(Ra’d, 13/28)
Zikir,
muistella ja muistaa.
Päinvastoin
huolimattomuus
on.
Koraani ilmoittaa seuraavaa:
”Kun unohdat, muista Herraasi.”
(Al-Kahf, 18/24)
Ihmisen luonto on altis unohtamiselle. Toisaalta;
– Hänen uskonsa oli heikko,
– Maailman viehätysvoima,
– Luontainen taipumus välittömiin nautintoihin,
– Voimakas keskittyminen toimeentulon hankkimiseen
– ja ihminen uppoutuu maailmaan muun muassa siksi, että hän viihdyttää itseään miellyttävillä asioilla, kuten juoruilla.
Vain zikr voi hänet tästä huolimattomuudesta pelastaa.
Zikrin perusta on Koraanin jakeissa.
Mutta tietyt sanat, tietty määrä, tietyt ajat ja tiettyyn etikettiin sisältyvät zikir-harjoitukset ovat suufilaislahkojen perinne, joka vaihtelee lahkosta toiseen.
Profeetta Muhammed (rauha hänelle)
”Paras muistaminen on lause ’La ilahe illallah’.”
olkaa hyvä.
(Tirmidhi, Da’awat 9; Ibn Majah, Adab 55)
Ei ole muuta jumalaa kuin Allah.
Se on myös Koraanissa esiintyvä ilmaisu.
(ks. Saffat, 37/35).
Koraanin jakeiden ja hadithien mukaisesti tätä zikriä esiintyy lähes kaikissa suufilaisissa lahkoissa.
Toisaalta
”Oi Elävä, Oi Ylläpitäjä”
Se on monissa suufilaisissa veljeskunnissa jatkuva muistamisen (zikr) muoto. Nämä kaksi esiintyvät Koraanissa yhtenä Jumalan kauniista nimistä (esma-i hüsna).
(Esimerkiksi katso Al-Baqara 2:255; Al-Imran 3:2 ja Ta-Ha 20:111)
Samoin kuin monissa suufilaisissa lahkoissa harjoitettu zikir-rituaali.
حَسْبُنَا اللّٰهُ وَنِعْمَ الْوَك۪يلُ ”Hasbünallah ve ni’mel vekil: Allah riittää meille. Hän on paras suojelija.”
Se on Koraanista peräisin oleva ilmaisu.
(ks. Âl-i İmran, 3/173)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
