Arvoisa veljemme,
Abu’l-Fazl
Zeynüddin
Abdurrahim ibn al-Husayn ibn Abdirrahman
al-Iraqi
(k. 806/1404),
Hän on hadith-oppinut ja hadith-muistaja. Toisin sanoen, hän on muhaddith.
Hän syntyi 21. Cemâziyelevvel 725 (5. toukokuuta 1325) Kairossa, Niilin rannalla sijaitsevassa Menşeetülmihrânîssa. Hänen isänsä Hüseyin, joka oli kurditaustainen, oli kotoisin Râznânin kaupungista, joka sijaitsee Pohjois-Irakissa Erbilin lähellä, ja oli asettunut Kairoon.
Irakilainen
Hän menetti isänsä kolmevuotiaana. Irakilla on erittäin vahva muisti,
Hän oppi Koraanin ulkoa kahdeksanvuotiaana.
Hän opetteli ulkoa useita eri tieteenaloilla käytettyjä keskeisiä tekstejä, kuten myös Ebû İshak eş-Şîrâzîn šāfi’i-oikeusoppia käsittelevän teoksen nimeltä et-Tenbîh.
Aluksi hän keskittyi lukutaitoon ja arabian kielen opintoihin ja opiskeli seitsemän eri lukutapaa Abdurrahman b. Ahmed b. Bağdâdîlta ja muilta. Samaan aikaan hän kehitti itseään myös fiqh-, fiqh-usul- ja tefsir-aloilla. İzzeddin İbn Cemâa’nın kannustamana hän suuntautui hadith-opintoihin. Vaikka ei tiedetä, milloin hän aloitti hadith-opintonsa, on todettu, että hän opiskeli hadithia jo kaksitoistavuotiaana, sai ensimmäisen hadith-oppituntinsa Şehâbeddin Ahmed b. Ebü’l-Ferec İbnü’l-Bâbâ’lta, oppi tärkeitä tietoja tällä alalla Kairossa Hanefî-oppineelta Alâeddin İbnü’t-Türkmânîlta ja luki Sahîh-i Buhârî’n häneltä ja Abdürrahîm b. Abdullah b. Şâhidü’l-Ceyş’iltä.
Hyödyntäessään Kairon tunnettujen hadith-oppineiden tietämystä
Damaskos, Hama, Homs, Aleppo, Aleksandria, Tripoli, Baalbek, Nablus, Gaza, Jerusalem, Mekka ja Medina.
Hän kierteli eri tiedekeskuksissa, joissa oli maineikkaita hadith-oppineita, joista hän oli kuullut, erityisesti niitä, joissa oli eniten oppineita.
Irakilaisen vahvuus oli hadith-tiede, ja hänen opettajansa Alâî, İzzeddin b. Cemâa, Takıyyüddin es-Sübkî, İsnevî ja Ebü’l-Fidâ İbn Kesîr ovat erityisesti korostaneet tätä hänen osaamisaluettaan.
Hän aloitti tekijänoikeudella suojattujen teosten parissa työskentelyn jo hyvin varhaisessa iässä.
Iraqi tutki ja selvitti al-Ghazalin teoksen Ihya’ ulum al-din hadithien lähteitä jo ollessaan kaksikymmenvuotias.
Vuodesta 752 (1351) eteenpäin hän omistautui täysin hadith-opintoihin, käyttäen aikansa lukemiseen, opettamiseen ja kirjoittamiseen. Hän elvytti hadith-kirjoituspiirejä, joita oli laiminlyöty pitkään Ibnü’s-Salâh eş-Şehrezûrîsta alkaen.
Hän opetti haditheja oppilailleen 416:ssa eri tilaisuudessa, alkaen Medinasta ja jatkuen Kairossa kuolemaansa edeltävään kuuteen kuukauteen saakka, eli yhteensä yksitoista vuotta. Ibn Hajar kertoo, että hän saneli näissä tilaisuuksissa useimmat hadithit ulkomuistista. Kairon Kâmiliyye- ja Zâhiriyye-hadithkoulut sekä Ibn Tolun -moskeija olivat hänen tärkeimpiä opetuspaikkojaan. Hän opetti myös fiqh-oppia Fâzıliyye-medresessä. Lisäksi hän opetti haditheja ja antoi fatwoja eri kaupungeissa Egyptissä ja Syyriassa, sekä Mekassa ja Medinassa. Kairossa hän sekä koulutti oppilaita että toimi saarnaajana. Medinassa hän toimi tuomarina kolme vuotta ja viisi kuukautta alkaen vuodesta 788 (1386).
Hän toimi imaamina ja saarnaajana Mescid-i Nebevîssä.
Myöhemmin hän toimi Mekan kadina (islamilainen tuomari).
Irakilainen
Siitä ovat hyötyneet lähes kaikki aikakauden tunnetut oppineet.
Ebu’l-Fida İbn Kesir,
Hän oli häntä kaksikymmentäneljä vuotta vanhempi, mutta oli lukenut joitakin hänen teoksiaan ja hyötynyt häneltä hadith-tahriiriä koskevissa asioissa. Eniten Irâkista hyötyneet olivat kuitenkin Nûreddin el-Heysemî, İbn Hacer el-Askalânî ja hänen poikansa Ebû Zür’a, joka tunnetaan nimellä İbnü’l-lrâki. Heysemî oli samalla hänen ystävänsä, vävynsä ja suurin avustajansa. Irâki ohjasi Heysemîä työskentelemään zevâid-aiheen parissa ja toimi hänelle oppaana näissä töissä. İbn Hacer puolestaan oli Irâkin oppilaana kymmenen vuoden ajan ja luki häneltä hänen omien teostensa lisäksi Tirmizî’nin eş-Şemâili’nsä, Dârekutni’nin es-Sünen’insä, Ebû Avâne’nin es-Şahîh’insä, Beyhakî’nin es-Sünenü’l-kübra’nsä ja monia muita teoksia.
Myös Ibnü’l-Irâki hyödynsi isäänsä aina tilaisuuden tullen. Kun joku kysyi Irâkilta hänen kuolemansa hetkellä, ketkä hadith-muistajat jäivät hänen jälkeensä, hän mainitsi ensin Ibn Hajar’in, sitten poikansa Ebû Zür’an ja kolmantena Nûreddin el-Heysemî’n. Tämä osoittaa, kuinka paljon hän arvosti näitä kolmea oppilastaan.
Irakilainen
Hän nautti suurta arvostusta sekä askeettisuutensa, hurskautensa ja hyveellisen persoonallisuutensa että myös hadith-tieteiden alalla osoittamansa pätevyyden ansiosta. Hänen opettajansa Izzeddin Ibn Cemaa piti häntä Egyptin hadith-auktoriteettina, Ibn Hacer totesi, ettei hän ollut koskaan nähnyt ketään, joka olisi tuntenut hadith-tieteen paremmin kuin hän, ja Suyuti sanoi, että Iraki oli 8. (14.) vuosisadan uudistaja.
Zeynüddin el-Irâki kuoli 8. Ša’bān 806 (20. helmikuuta 1404). Ibn Hacer ilmaisi surunsa pitkällä elegialla, jossa hän samalla kertoi myös el-Irâkin merkittävistä teoksista.
Joitakin teoksia
1. Ihbârü’l-ihya…
Lähteissä mainitaan, että teos käsittää neljä osaa ja on valmistunut vuonna 751 (1350). Se on tekijän kolmesta kirjasta ensimmäinen ja laajin, jonka hän kirjoitti tarkoituksenaan tutkia Ihya’ ulumi’d-din -teoksen haditheja. Hänen kaksi muuta Ihya’ -teosta käsittelevää teostaan ovat el-Keşfü’l-mübîn ja el-Muğnî. Viimeksi mainittu teos on säilynyt nykypäivään asti.
2. et-Takyîd ve’l-îzâh.
Tämä on toinen kahdesta teoksesta, joita tekijä pitää arvokkaimpina hadith-metodologian alalla, ja se käsittelee Ibn Salahin teosta ”Mukaddime”. Al-Iraqi on säilyttänyt ”Mukaddimen” rakenteen sellaisenaan, selittänyt tarpeellisiksi katsomiaan osia, esittänyt paikoitellen vastaväitteitään ja tuonut esiin Ibn Salahiin kohdistuneita epäoikeudenmukaisia arvosteluja.
3. al-Effiyye.
Iraqi tiivisti Ibn al-Salahin teoksen ”Mukaddime” 1002 säkeeseen ja antoi sille nimen
”Tebsıratü’l-mübtedî ve tezkiretü’l-müntehî”
hänelle nimen antoi. Hänen teoksensa, joka sai nimen el-Elfiyye ja tuli tunnetuksi sen nimellä, sai myöhemmin Irâki tarafından Fethu’l-muğis-nimisen selityksen.
4. Sanad-ketjujen lähentäminen ja isnad-ketjujen järjestäminen.
Irakilainen kokosi poikansa Abu Zur’an varten laatimassaan teoksessa, jonka hän sai valmiiksi vuonna 775 (1373-74), erityisesti Ahmed b. Hanbelin al-Musnedissä ja Imam Malikin al-Muwattassa vahvimmilla lähteillä kerrotuista haditheista ahkâmiin liittyvän osan, järjesti ne kirja- ja lukunimien mukaan ja lisäsi teoksen loppuun
”Kirjallisuuden portit”
on koottu moraalisia hadithejä otsikon alle
5. Lisäys tasapainon mittapuuhun.
Teos, joka antaa tietoa 787:stä Zehebin Mîzânül-itidâl -teokseen sisällyttämättömästä râvîstä, vaikka heidän olisi pitänyt olla siinä, on julkaistu.
Irakilaiselta on olemassa myös teoksia, kuten Nazmü Minhâci’l-vüsûl, Tekmiletü Şerhi’t-Tirmizî, Kitâbü’l-Erbaîn, et-Tüsâ’iyyât ja ed-Dûrerû’s-seniyye.
(katso TDV Diyanet -tietosanakirja, Iraki Zeynuddin -artikkeli)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
