– Eikö varkaan käden katkaiseminen, koska hän ei voi enää työtä tehdä, pakota häntä varastamaan uudelleen?
– Miten tämä voi olla pelote?
Arvoisa veljemme,
Jos emme analysoi asioita kokonaisvaltaisesta näkökulmasta, on aina olemassa riski, että teemme virheitä tulkinnoissamme. Jotta emme venytä asiaa liikaa, keskitytään suoraan varkauskeissiin:
Neitä, joiden tavarat varastettiin, pidetään uhreina, kun taas julma varas ansaitsee rangaistuksen.
Ihmisinä meidän on punnittava näitä kahta ihmistä oikeudenmukaisuuden vaa’alla. Mitä voimme tehdä, jotta sorretun omaisuus suojeltaisiin ja sortajan käsi estettäisiin?
Jos täällä ei ole pelottavaa rangaistusta, emme voi suojella omaisuutta emmekä estää varkaan kättä. Vankilatuomioiden tehottomuuden suurin todiste on nykyisten varkausrikosten määrä. Kaiken viisauden parhaiten tunteva Jumala on tiennyt, että on olemassa paha nautinto varastaa toisen omaisuutta ilman työtä, ilman vaivaa, ilman sääliä toisen kärsimyksestä, ja että ne, joilla on paha mieli, eivät helposti luovu tästä rumasta teosta. Hän on tiennyt, että ainoa tapa estää se on varastavan käden leikkaaminen, ja on antanut tuomionsa.
– Niitä, joille tämä on muodostunut tavaksi ja jotka väsymättä jahtaavat suuria rahoja, on lukematon määrä.
– Vaikka hän olisi köyhä, valtion velvollisuus on estää, ettei kädestä leikattu ihminen ja hänen elätettävänsä nälkiintyisi. Tämä koskee myös varasta. Itse asiassa, kalif Omar ei rangaissut varkaita nälänhädän aikana ja sanoi:
– Koraanin säädös varkaan käden katkaisemisesta on – kaikkein nykyaikaisin säädös. Sillä koskaan ei ole ollut niin paljon varkaita, kaupunkirikollisia, taskuvarkaita ja ryöstäjiä kuin tässä ajassa. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että näitä vastaan otetut pinnalliset ja riittämättömät rangaistukset eivät ole olleet riittävän pelottavia.
Islamin historiassa tätä rangaistusta on sovellettu oikeudenmukaisesti varkaudesta tuomituille.
Tällä hetkellä, joka päivä, jokaisessa kaupungissa ympäri maailmaa, näiden rikosten vuoksi, kaiken sen ryöstetyn omaisuuden lisäksi, ei vain yhtä tai kahta kättä, vaan päitä leikataan irti / omistajia murhataan julmasti. Tämän pysäyttämiseen tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä, ja tämä on nykyajan tarve enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
– On mielenkiintoista, että meillä on myötätuntoa varkaan tilannetta kohtaan, mutta emme juurikaan huomioi sitä, että omaisuuden omistaja on menettänyt koko elämänsä työn tuloksen, kaiken sen, minkä hän on vuosikymmenien ajan vaivalla säästänyt. Eikö tällä miehelläkin ole perhettä? Eikö hänkin ole joutunut pulaan?
Mieleen tulee Nasreddin Hoca, joka oli usein arvostelun kohteena siitä, ettei hän pitänyt huolta mielestään ja omaisuudestaan, ja hänen kuuluisa sanansa:
– Kerran eräs tietämätön ja ylimielinen henkilö hyökkäsi islamilaista šaria-lakia vastaan vedoten varkaille määrättyihin rangaistuksiin. Tähän jotkut islamilaiset oppineet antoivat erittäin hyvän vastauksen. Meidän mielestämme sekä meillä että kysymyksen esittäneellä veljellämme on oikeus tietää tämä.
Islamin mukaan, jos joku leikkaa toisen käden väärin perustein, hän joutuu maksamaan viisisataa kultakolikkoa korvauksena. Miten sitten on mahdollista, että käsi, jonka arvo on viisisataa kultakolikkoa, leikataan irti, kun se on varastanut puoli kultakolikkoa?
Ihmisen hengen suojelemiseksi on säädetty, että käden hinta on viisisataa. Mutta ihmisen omaisuuden suojelemiseksi on varas käsi katsottu arvottomaksi. Näin ollen käsi, jonka arvo on viisisataa, ansaitsee leikkauksen, jos se varastaa puoli kultakolikkoa. Toinen oppinut on antanut seuraavan vastauksen:
Miten kauniita ja viisaita sanoja… Todellakin, Jumalan viisautta pitäisi ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää juuri tällä tavalla.
Kun luette huolellisesti aiheeseen liittyvät jakeet, löydätte vastaukset kysymykseenne.
– Islam pitää laillisesta tulosta saadun omaisuuden suojelemista uskonnon perusperiaatteena ja on ottanut kaikin tavoin huomioon sen säilymisen. Tästä syystä se on kieltänyt sekä toisen omaisuuden laittoman anastamisen että oman omaisuuden tuhlaamisen ja hukkaan heittämisen. Näin ollen varkaudesta määrätty rangaistus ei ainoastaan suojele oikeusjärjestystä, vaan pyrkii myös säilyttämään jumalalliset käskyt eli uskonnolliset ja moraaliset säännöt.
– Ihmiset tarvitsevat kaikkina aikoina ja kaikissa yhteiskuntarakenteissa kahta asiaa enemmän kuin mitään muuta: mieltä, sydäntä ja omaatuntoa valaisevaa, ihmistä hyveeseen ja kypsyyteen kohottavaa; ja toisaalta, itsekkäiden himojen ylilyöntejä ja oikeuksien loukkauksia estävää. Muutoin emme voi saavuttaa myönteistä tulosta. Islamin historiassa päinvastainen käytäntö on johtanut pahojen lisääntymiseen, hyvien vähenemiseen ja siten tasapainon vääristymiseen pahan puolelle. Siksi islamilaisen lainoppineiden mukaan, ryöstöstä ja murhasta tuomitun, ryöstöstä ja omaisuuden ja kunnian loukkaamisesta tuomitun vangitseminen ei ole ollut riittävä estävä ja parantava keino. Tiedetään, ettei tällainen toimenpide kaikkialla ole ollut pahojen rohkeutta murtava ja yhteiskuntaa parantava.
On kuitenkin havaittu, että vakavien rangaistusten yhdistäminen tiukkaan koulutukseen toimii ennaltaehkäisevästi, lannistavasti ja pahantekijöitä pidättelevästi, mikä puolestaan lisää hyvien ihmisten määrää ja edistää turvallisuutta ja rauhaa.
Koska turvallisuudessa ja rauhassa eläminen, omaisuuden ja hengen suojeleminen ja yhteiskuntaelämään osallistuminen ovat jokaisen luonnollinen oikeus. Kenelläkään ei ole oikeutta poistaa tai heikentää tätä oikeutta. Siksi on vallalla näkemys, että hyökkääjien rankaiseminen lievällä rangaistuksella ei johda muuhun kuin heidän rohkaistumiseensa. Näin ollen annettavan tuomion on oltava, kuten jakeessa todetaan, sekä rangaistus rikoksentekijöille että varoitus niille, jotka aikovat tehdä rikoksia omien halujensa mukaisesti.
– Varasta ei rangaista käden leikkaamisella, jos hän katuu tekoaan, tekee parannuksen ja hänen parannuksensa osoittautuu vilpittömäksi. Tämän toteamiseksi varas on kuitenkin pidettävä jonkin aikaa vangittuna ja valvottuna.
Siksi islam on ottanut käyttöön uskonnollisia, moraalisia, sosiaalisia ja taloudellisia toimenpiteitä rangaistusmääräysten ohella rikosten ennaltaehkäisemiseksi. Tältä osin Koraanissa vaaditaan valtion budjetista osuuden varaamista köyhille, puutteenalaisille ja hädässä oleville, ja rikkaita kehotetaan auttamaan köyhiä. Toisaalta on annettu lupa syödä ja juoda kiellettyjä asioita hätätilanteissa. Jos islamilaiset käskyt tällaisista ja muista sosiaalisen avunannon asioista toteutetaan, ne syyt, jotka ajavat ihmisiä varkauksiin, poistuvat suurelta osin.
– Huomiotta ei tule jättää sitä seikkaa, että on erotettava toisistaan perussäännös ja sanktio. Sanktiot eivät ole oikeusjärjestelmän tavoitteita, vaan ne ovat säännöksiä, joilla pyritään suojelemaan ja tukemaan tavoiteltuja säännöksiä. Esineoikeuden alalla Koraanin peruskäskyihin kuuluu omistusoikeuden kunnioittaminen ja sen estäminen, ettei omaisuutta oteta haltuun joko väkisin tai salaa ilman omistajan suostumusta. Tämän käskyn tavoitteen saavuttamiseksi voidaan tietenkin ajatella erilaisia sanktioita. Ihmiskunnan historia onkin täynnä kokemuksia siitä, mikä sanktio on osoittautunut tehokkaimmaksi. Mutta on vaikea sanoa, että tällä alalla kehitetyt menetelmät olisivat saavuttaneet tyydyttävän onnistumisen tason.
– Kaikki tämä tekee ymmärrettävämmäksi sen, miksi Koraani painottaa toisaalta sellaisten säännösten laatimista, jotka estävät varkauden, joka loukkaa ihmisarvoa ja häiritsee yhteiskunnan rauhaa ja turvallisuutta, ja toisaalta kehottaa ottamaan kovan ja päättäväisen asenteen niitä vastaan, jotka jatkavat tällaista häpeällistä tekoa. Toisin sanoen, kun tässä määritellään varkauden paikka omaisuutta vastaan tehtyjen rikosten joukossa, on huomattava, että korostetaan sitä, että tämä teko on luonteeltaan ristiriidassa muslimin identiteetin kanssa uskon ja moraalin kannalta. Itse asiassa tätä asiaa on korostettu myös joissakin profeetta Muhammedin (rauha hänelle) hadithissa.
Vaikka tämä jae yksinään luettuna saattaisi vaikuttaa vain ankaralta rangaistusmääräykseltä, tarkasteltaessa sitä Koraanin periaatteiden ja profeetta Muhammedin (rauha hänelle) käytäntöjen valossa, voidaan sanoa, että siinä kiinnitetään ensisijaisesti huomiota siihen, kuinka ajatuksia herättävää on, että teko, jota voitaisiin pitää varkautena yhteiskunnassa, joka on sisäistänyt islamin uskonnolliset ja moraaliset käskyt, voi ylipäätään päätyä oikeudenkäyntiin. Kuten vastauksen alussa todettiin, profeetan koulussa kasvanut valtiomies, kalifi Umar, keskittyi varkausjutuissa ensin siihen, miksi syytetty varasti, ja päätti olla soveltamatta rangaistusta, jos hän katsoi, ettei rangaistuslainsäädännön perusperiaatteista oleellisin ehto täyttynyt.
Varkaudesta rangaistuksen määräävät valtion viranomaiset. Jos valtion viranomaiset eivät rangaistusta määrää, ei kukaan kansalainen voi sitä määrätä. Tällöin henkilön on tehtävä parannus.
–
Varkaudesta tuomitsemiseksi on täytettävä tietyt edellytykset. Lisätietoja saat napsauttamalla:
–
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
