Arvoisa veljemme,
Sunnilaisten oppineiden keskuudessa vallitsee yksimielisyys siitä, että valtionjohtajien tulisi olla oikeudenmukaisia, hallinnollisia, poliittisia ja sotilaallisia asioita hyvin ymmärtäviä, valtaapitäviä ja kyvykkäitä henkilöitä.
Näin valituille valtionpäämiehille kuuliaisuus on yleisen alimien näkemyksen mukaan
on pakollista.
Kuitenkin, Ahl-i Sunnet -oppineet ovat katsoneet, että myös väkivalloin ja pakottamalla valtaan tulleille valtionpäämiehille on välttämätöntä olla kuuliainen, riippumatta siitä, ovatko he siihen kelvollisia vai eivät.
Sillä kapina valtion valtaa vastaan johtaa suureen hajaannukseen ja pahuuteen.
On tunnettua, että kapinan synnyttämän hajoamisen, sekasorron ja anarkian oven sulkeminen on äärimmäisen vaikeaa. Jopa niin, että tämä sekasorto voi joskus maksaa kansakuntien ja valtioiden hengen.
Profeettamme (rauha hänelle) piti suuressa arvossa uskovien rauhaa ja tyyneyttä, yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta, ja neuvoi kansakuntaansa sietämään valtionjohtajilta tulevaa sortoa ja painostusta, jotta yleinen järjestys ei häiriintyisi, sen sijaan että kapinoisivat heitä vastaan.
Tämä aihe valaistaan seuraavalla Hz. Huzeyfe’ltä peräisin olevalla hadith-i şerifillä:
”Minun jälkeeni tulee hallitsijoita, jotka eivät seuraa minun oikeaa polkuani eivätkä toimi minun sunnani mukaisesti.”
”Mitä minun pitäisi tehdä, jos elän sen aikaan, oi Allahin lähettiläs?”
kysyin.
”Usko ja tottele. Vaikka selkääsi piiskattaisiin ja omaisuutesi otettaisiin pois, usko ja tottele silti.”
näin he käskivät.”
(Tac., III/44-45)
VÄLTTÄÄKSEEN KAPINAA EI TARVITSE HYVÄKSYÄ VÄÄRYYTTÄ
Profeetta Muhammedin (rauha hänelle) suositus, että hänen kansansa tulisi kohdata hallitsijoilta tulevat vääryydet ja vahingot kärsivällisesti, ei ole kutsu alistua sortoon; päinvastoin, se on viisauden mukainen kehotus välttää suurempia vääryyksiä ja vahinkoja, jotka voisivat vahingoittaa valtion ja kansan yhtenäisyyttä kapinan kautta.
On tunnettua, että Koraani, tuo ylevä kirja, kieltää jyrkästi paitsi kaikenlaisen vääryyden tekemisen, myös vähäisimmänkin taipumuksen tai suostumisen vääryyteen. Tältä osin on väärin tulkita rakkaan Profeettamme (rauha hänelle) käskyä totella vääryydentekijöitä suostumisena vääryyteen. Tätä käskyä ei myöskään tule pitää esteenä vääryyden torjumiselle. Sillä tottelevaisuudenkin puitteissa voi löytyä erilaisia keinoja ja tilaisuuksia, sopivia olosuhteita ja laillisia tapoja vääryyden poistamiseksi. Mutta jos kaikista ponnisteluista huolimatta ei löydy laillista keinoa vääryyden poistamiseksi tottelevaisuuden puitteissa, on viisaalta ja harkitsevalta muslimitolta odotettavissa oleva kypsä teko uhrata oma pieni ja henkilökohtainen oikeutensa yleisen turvallisuuden ja yhteisen edun hyväksi.
KAPINAN AIHEUTUNEET VAHINGOT
Toisen Ibn Abbasilta (ra) peräisin olevan hadithin mukaan Profeetta (sav) on sanonut näin:
”
Joka pitää emiirin tekemää asiaa pahana, olkoon kärsivällinen.
(ei saa toimia kapinallisesti)
.
Sillä jokainen, joka on sulttaanin
(kuuliaisuudesta)
Jos joku eroaa (yhteisöstä) edes kyynärän verran, hän kuolee tietämättömyyden kuoleman.
.”
(Buhari, Kitabü’l-Fiten)
Hadith-professori Kâmil Miras selittää tätä hadithia seuraavasti:
”Profeettamme (rauha hänelle), jota vahvisti ilmoitus, näki ja tiesi, että jotkut hallitsijat, joilla oli yleinen vastuu, tulisivat tekemään laittomia tekoja, näki sen profeetallisen valonsa, eli Jumalan ilmoituksen, avulla. Tässä tilanteessa hän kehotti muslimeja toimimaan kärsivällisesti ja rauhallisesti ja välttämään kapinaa. Ja…”
”Jokainen, joka kärsimättömyydessään tietoisesti eroaa sulttaanista, joka kantaa yleisen vastuun, eli valtionpäämiehestä, joka edustaa kansallista valtaa, ja islamilaisesta yhteisöstä, kuolee pakanakuoleman.”
hän sanoo, että sen merkitys on
”Hän kuolee kapinallisena, vailla johtajaa ja yhteiskunnallista järjestystä olevien tietämättömien kansojen jäsenenä.”
Se tarkoittaa sitä. Se ei tarkoita, että hän kuolee epäuskoisena.”
Koska isänmaan yhtenäisyyden säilyttäminen, kunnian ja siveyden suojeleminen sekä omaisuuden ja hengen turvallisuus ovat kaikki riippuvaisia valtion olemassaolosta ja jatkuvuudesta, Profeetta (rauha hänelle) on painottanut kuuliaisuutta. Hän on ankarasti kieltänyt muslimeja kaikenlaisesta kapinasta, häiriöstä, hajaannuksesta ja erimielisyydestä.
Monet kansakunnat, jotka eivät ole ymmärtäneet kuuliaisuuden viisautta ja hyötyä, ovat menettäneet valtion siunauksen, joka on yksi Jumalan suurimmista lahjoista; ne eivät ole kyenneet säilyttämään yhtenäisyyttään, eheyttään ja itsenäisyyttään. Historiassa on tästä lukuisia esimerkkejä.
JOS VALTIONJOHTAJA KÄSKEE KAPINOIMAAN JUMALAA VASTAAN…
Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi eräässä hadithissään näin:
”Jumalan vastaisessa asiassa ei pidä totella ihmistä. Totellaan vain sitä, mikä on oikein.”
Eräässä toisessa hadithissa Profeettamme (rauha hänelle) sanoo näin:
”Teidän johtoonne tulee sellaisia ihmisiä, jotka…”
(puheenjohtaja)
On mahdollista, että tulette pitämään joistakin heidän teoistaan ja olemaan niihin tyytyväisiä. Joitakin heidän tekojaan tulette pitämään rumina. Kuka kertoo noille päälliköille, että nuo teot ovat pahoja?
(sekaantumisesta ja eripuran kylvämisestä)
suojelee itseään. Kuka sitten
(vaikka ei sanottaisikaan ääneen, mutta sydämessä kyllä)
Jos hän vihaa, hän vapautuu jumalallisesta vastuusta. Kuka sitten
(näistä ilkeistä jutuista)
jos hän on tyytyväinen ja noudattaa heidän tahtoaan, hän joutuu perikatoon.”
(Sahih-i Muslim).
Kaikki mujtahidit, mujaddidit ja muut islamilaiset oppineet ovat pitäneet tottelemattomuutta ja kapinaa täysin erillisinä asioina. He eivät ole totelleet ketään, kun kyseessä on ollut Jumalan käskyn vastainen tilanne. He eivät kuitenkaan ole missään tapauksessa yrittäneet tai kannustaneet kapinaan. Päinvastoin, he ovat ponnistelleet ja pyrkineet estämään muslimeja kapinoimasta ja olleet tässä suhteessa kaikille muslimeille esimerkkeinä.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
