Ovatko nämä kaksi tarinaa tosia?
a) Kun Abdülkadir Geylani (ks) -hän oli Jumalan muistamisen (zikr) tilaisuudessa moskeijassa kansan kanssa, eräs uskoton kurkisti moskeijan ikkunasta uteliaisuudesta. Ehkä hän ajatteli: ”Löydän jotain kerrottavaa ihmisille ulkona.” Mutta hän ei nähnyt muuta kuin Jumalan muistamista. Epätoivoisena hän meni kotiinsa illalla ja nukahti. Unessaan hänet otettiin kuulusteluun ja hän joutui helvettiin elämänsä seurauksena. Kun zebanit veivät häntä helvettiin, hän näki yhtäkkiä Abdülkadir Geylani (ks) -hän. Geylani -hän sanoi: ”Jättäkää hänen päänsä meille, sillä hän pisti päänsä meidän kokoukseemme.” Hän heräsi suurella pelolla ja huudolla. Kun hän ymmärsi, että se oli uni, hän hieman rauhoittui. Hän juoksi iloisena etsimään Geylani -hän. He kohtasivat toisensa matkalla. Kun mies oli juuri alkamassa puhua, Geylani -hän sanoi: ”Jos olisit pistänyt koko ruumiisi, emme vain päätäsi, olisimme pelastaneet sinut.” Mies kääntyi uskoon tämän ihmeen edessä. Hänestä tuli muslimi ja hän saavutti pelastuksen.
b) Eräänä päivänä humalainen mies lähti kapakasta kotiin ja kuuli zikrin ääniä. Hän ei tiennyt, mikä zikr oli, ja uteliaisuudesta lähti äänen suuntaan. Hän kurkisti ikkunasta sisään. Hän näki, että siellä oli kokoontunut Abdülkadir Geylani -hazretin oppilaita, jotka tekivät zikriä, keskustelivat ja puhuivat Jumalasta. Hän katsoi heitä ja sanoi: ”Oi Jumala, nämä ovatpa kauniita ihmisiä.” Sitten hän meni kotiinsa ja kuoli siellä. Seuraavana päivänä hänet haudattiin. Enkelit sanoivat: ”Viimme hänet helvettiin.” Gavs-ı Azam Abdülkadir Geylani -hazretit kysyi: ”Minne te hänet viette?” Enkelit vastasivat: ”Tämä mies oli paha, hänen paikkansa on vain tuli.” Gavs-ı Azam -hazretit sanoi: ”En anna hänen päätään, tehkää ruumiille mitä tahansa. Sillä tuo pää, nuo silmät katsoivat oppilaitani rakkaudella.” ”Silmät, jotka katsoivat oppilaitani rakkaudella ja kiintymyksellä, eivät pala tulessa. En anna hänen päätään, mutta tehkää lopulle mitä tahansa, se ei minua koske.” ”Oi Gavs, voiko näin olla? Pää on toisella puolella ja ruumis toisella?” ”Esittäkää asia Jumalalle”, sanoi Gavs-ı Azam. ”Oi Jumala, mitä teemme tälle vainajalle?”, kysyivät enkelit. Jumala sanoi: ”Missä pää on, siellä on myös ruumis. Siksi ei ole tärkeää, keitä me olemme, vaan kenen kanssa olemme. Ja meidän on valittava tarkoin, ketä rakastamme ja ketä emme. Meidän on päätettävä jo tässä elämässä, missä ja kenen kanssa haluamme olla tuonpuoleisessa.”
[Ihminen on tuonpuoleisessa elämässä yhdessä niiden kanssa, joita hän rakasti maan päällä… Katso niitä, joita rakastat, ja näe, minne tulet menemään tuonpuoleisessa elämässä!]
Arvoisa veljemme,
a) Emme ole löytäneet mitään tietoa siitä, onko tämä tarina tosi.
b)
Tämäkin tarina muistuttaa edellistä. Jotkut ovat sitä hieman yksityiskohtaisemmin koristelleet ja meille välittäneet. Emme ole kuitenkaan löytäneet arviointia, joka olisi oikaissut tätä tarinaa.
– Kun tarkastelemme kuitenkin islamin yleisiä periaatteita Koraanissa ja Sunnassa, näiden tarinoiden vahvistaminen ei näytä kovin mahdolliselta.
”On totta, että Allah ei anna anteeksi sitä, että Häneen liitetään jotakin muuta.”
(niitä, jotka kuolivat monijumalaisina ja uskottomina)
ei koskaan anna anteeksi.”
(Nisa, 4/48)
Kun otetaan huomioon jakeen ja sen kaltaisten jakeiden selkeä ilmaisutapa, on väärin ajatella toisin. Jumala ei tee tyhjäksi tätä selkeää lupaustaan kenenkään suojelijan vuoksi. Ensimmäisessä kertomuksessa sanotaan, että hän tuli uskoon, ja tällä uskolla hän menee lopulta paratiisiin, riippumatta siitä, joutuuko hän haudan jälkeen rangaistukseen vai ei. Uskottomana hautaansa meneville ei ole koskaan pelastusta.
Kysymyksessä oleva,
”Siksi ei ole väliä kuka olemme, vaan kenen kanssa olemme…”
ilmaisu on epätarkka ja altis väärinkäytölle. Sillä hadithissa,
”Ihminen on sen kanssa, jota hän rakastaa.”
Ilmaisun merkitys on seuraava:
”Se, joka rakastaa, on yhdessä rakastamansa kanssa vasta sitten, kun on todistanut rakkautensa hänelle.”
Rakastaminen ei ole pelkkää puhetta, vaan se on elämistä.
Sano: Jos te rakastatte Jumalaa, niin seuratkaa minua, jotta Jumala teitäkin rakastaisi.
(Al-i Imran, 3:31)
jakeessa, jonka merkitys on
rakkauden väite, josta puuttuu usko ja teot
on huomautettu, ettei se ole totta.
Samoin, seuraavan hadithin sanamuoto kertoo meille paljon:
Kerrotaan, että Rabiatu’l-Eslemi sanoi Profeetallemme haluavansa olla hänen ystävänsä ja naapurinsa tuonpuoleisessa elämässä, ja Herran vastauksena oli:
”Auta minua tässä asiassa rukoilemalla / suorittamalla enemmän rukouksia.”
(Muslim, Salat, 489).
Tämän vuoksi edes profeetta Muhammed ei voi taata mitään sille, jolla ei ole uskoa ja hyviä tekoja.
Ne, joka todella rakastaa Abdulkadir Geylaniä, hänen uskoaan ja tekojaan –
suhteessa omaan voimaansa-
Jos hän on pyrkinyt kumppanuuteen, ja jos hänen rakkautensa on toteutunut käytännössä ja hän on mennyt hautaan uskolla, joka on tuon rakkauden vahvistus, ei ole mitään estettä ajatella, että Šāh-i Geylānī tulee hänelle väliin.
Tämän vuoksi asian ydin on ilmaistava seuraavasti:
”Viimeisellä tuomiolla katsotaan ensin, keitä me olemme; eli olemmeko eläneet muslimina, olemmeko saavuttaneet uskovaisen persoonallisuuden. Sitten katsotaan, keiden puolella olemme olleet; eli olemmeko olleet uskovaisten vai uskottomien puolella; olemmeko olleet niiden puolella, jotka rakastavat Jumalaa, profeettaansa ja islamia, vai niiden puolella, jotka eivät niitä rakasta.”
– Jotta emme pitkittäisi asiaa liikaa, on viisainta antaa puheenvuoro asiantuntijalle / Bediüzzamanille:
”Ihmisessä on useimmiten vallalla se, mitä kutsutaan kunnianhimoksi, eli haluun tulla kuuluisaksi, itsekeskeisyyteen ja teeskentelevään haluun näyttäytyä kansalle ja saavuttaa asema yleisön silmissä; tätä halua on jokaisessa maailman ihmisessä, joko vähäisessä tai suuressa määrin. Jopa niin, että kunnianhimo ajaa häntä jopa henkensä uhraamiseen asti.”
Tämä tunne on erittäin vaarallinen tuonpuoleisen elämän uskoville ja erittäin sekava tämänpuoleisen elämän ihmisille.
; se on monien huonojen tapojen lähde ja ihmisten heikoin kohta.”
”Eli:”
Ihmisen vangitseminen ja puoleensa vetäminen; hänen tunteensa hyväileminen sitoo hänet itseensä ja samalla voittaa hänet. Eniten pelkään veljieni kohdalla sitä, että ateistit saattavat hyödyntää heidän heikkoa kohtaaan. Tämä asia mietityttää minua kovasti. He ovat jo vetäneet puoleensa joitakin todellisuudessa avuttomia ystäviäni ja saattaneet heidät henkiseen vaaraan.””Ne kurjat,
”Sydämemme on Mestarin kanssa.”
he luulevat olevansa turvassa ajatuksellaan. Kuitenkin, henkilö, joka antaa voimaa ateistien suuntaukselle ja lankeaa heidän propagandaansa, saattaa tietämättään joutua käytetyksi vakoilussa.
”Sydämeni on puhdas. Olen uskollinen mestarini ammatille.”
Hänen sanansa on verrattavissa tähän: Joku rukoilee, mutta ei pysty pidättämään suolistokaasujaan, ja ne tulevat ulos; tapahtuu epäpuhtaus. Hänelle
”Rukouksesi on pilalla.”
Kun hänelle sanotaan jotain, hän vastaa: ”Miksi rukoukseni pitäisi keskeytyä, sydämeni on puhdas.”…
(ks. Mektubat, s. 412)
Lisäksi,
”Unilla ei tulla leikkaamaan”
periaate on juuri tällaisissa asioissa erittäin merkityksellinen.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
