Arvoisa veljemme,
Aiheesta on kaksi erilaista tarinaa:
Hz. Cabir (ra) sanoo:
”Lähdin kerran matkalle profeetan kanssa. Hän ei mennyt tarpeilleen, ellei hän mennyt niin kauas, ettei häntä enää nähty. (Matkan aikana) pysähdyimme sitten eräälle autiomaalle, jossa ei ollut puita eikä kukkuloita.” (Profeetta);
Silloin (hän otti vesikannun ja) meni niin kauas, ettei häntä enää näkynyt. Ja katso! Hän oli kahden puun välissä, joiden väli oli neljä kyynärää. Silloin hän sanoi:
(Minäkin menin ja kerroin sen). Hän kääntyi sitten sen puoleen (eli lähellä olevaan puuhun) ja (liittyi siihen yhteen). Sitten Jumalan lähettiläs -rauha ja siunaukset hänelle- istui heidän taakseen. Sen jälkeen (ne kaksi puuta palasivat) takaisin paikoilleen.
Sitten nousimme ratsuillemme ja lähdimme matkaan yhdessä Jumalan lähettilään kanssa. Jumalan lähettiläs oli meidän keskellämme. (Siksi) tuntui kuin meitä varjostaisivat linnut.
Sitten hänen eteensä ilmestyi nainen, jolla oli lapsi mukanaan, ja hän sanoi:
(Câbir) sanoi: Tällöin (Jumalan lähettiläs) otti lapsen ja asetti hänet itsensä ja satulan etukaaren väliin. Sitten hän sanoi:
Hän sanoi sen kolme kertaa. Sitten hän antoi (lapsen) takaisin hänelle (eli äidille).
Kun matkamme oli päättynyt, poikkesimme (taas) tähän paikkaan. Nainen tuli meitä vastaan lapsensa kanssa, mukanaan kaksi pässiä, joita hän ajoi, ja sanoi:
Tämän johdosta (Jumalan lähettiläs);
Hän sanoi. (Džabir) sanoi: Sitten lähdimme matkaan, kun Allahin lähettiläs – rauha ja siunaukset hänelle – oli meidän kanssamme. Tuntui kuin meitä varjostaisivat linnut.
(Lähtiessään) hän näki jotakin! Pakeneva kameli. Lopulta se jäi kahden joukon väliin ja lankesi maahan kumartuen (sujūdin tehden). Silloin Jumalan lähettiläs – rauha ja siunaukset hänelle – (laskeutui ratsultaan) ja istuutui ja sanoi:
(tai hän sanoi). Katsoimme, ja siellähän oli joukko nuoria Ansarista! (He tulivat) ja sanoivat näin:
”Oi, meidän, oi Jumalan lähettiläs!”, he sanoivat. He kertoivat: ”Olemme käyttäneet sitä kaksikymmentä vuotta. Siihen on kertynyt vähän rasvaa (se ei enää toimi kunnolla). Siksi halusimme teurastaa sen ja jakaa sen palvelijoillemme. Se kuitenkin pakeni meiltä.”
näin määräsi.
”Ei, ei, se olkoon sinun, oi Jumalan lähettiläs!” he sanoivat.
näin käski hän. Tällä välin muslimit;
”Oi Allahin lähettiläs”, he sanoivat, ”me olemme enemmän kuin eläimet arvollisia kumartamaan sinua!” (Tällöin hän sanoi):
Darimin kertojat
Myös al-Bayhaqi, at-Tabarani (teoksessaan al-Mu’jam al-Awsat) ja al-Bazzar (lyhyemmin) ovat kertoneet tämän hadithin.
Näiden ihmeellisten tapahtumien kerrotaan tapahtuneen sotaretken aikana, kuten Taberanin kertomuksesta käy ilmi Jabirin selostuksen perusteella. Tämä sotaretki tehtiin Buharin mukaan Hayberin taistelun (v. 7 h.) jälkeen.
Saatuaan tiedon, että Medinasta kahden päivän matkan päässä sijaitsevassa Šedah-laaksossa asuvat Sa’lebeoğulları ja Enmâroğulları olivat tekemässä valmisteluja muslimeja vastaan, profeetta lähti Medinasta 400 tai 700 miehen vahvuisen osaston kanssa ja meni Nahl-nimiseen paikkaan kyseisessä laaksossa, mutta taistelua ei käyty.
Koska he olivat tällä kertaa kaikki jalkaväkeä, heidän jalkansa olivat kivien ja piikkien takia haavoittuneet, ja jopa joidenkin kynnet olivat irronneet. Siksi he olivat kietoneet jalkoihinsa kangaspaloja (rukâ), ja näin oli saanut alkunsa sotaretken nimi.
Tälle sotaretkelle on annettu myös muita nimiä, kuten Muhârib, Benû Sa’lebe, Necd, Zû Kared ja Benû Enmâr.
Tämä epätoivoinen tila lienee mahdollistanut ne ihmeelliset tapahtumat, joista osa on kerrottu edellä mainitussa hadithissa. Näiden tapahtumien vuoksi tätä matkaa kutsuttiin ilmeisesti myös ihmeelliseksi matkaksi.
Abdullah ibn Abbas (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoo:
Eräs nainen tuli lapsensa kanssa Jumalan lähettilään luo ja sanoi:
Tämän johdosta
Rukouksen ja lukemisen näkyvä vaikutus ihmisiin on Jumalan luvalla nykyään tosiasia, jonka jopa positiivinen tiede hyväksyy eri nimillä ja selitystavoilla.
Nämä menetelmät, joita voisimme kutsua henkiseksi tai hengelliseksi parantamiseksi, kuuluvat niihin parannuskeinoihin, joita Jumala on luonut jokaista vaivaa varten.
Tässä hoitomenetelmässä on erittäin tärkeää, että hoitaja on hurskas, puhdas ja vilpitön ihminen. On jopa joitakin kertomuksia, joiden mukaan aineelliseen hoitoon siirryttiin ajan myötä, kun tällaisia ihmisiä väheni.
Tämän vuoksi profeetta Muhammedin rukoukset tulisi lukea ihmeellisten tapahtumien joukkoon, kun otetaan huomioon niiden nopeus ja vastaus saaminen.
Tässä hadithissa rinnan sively (meshi) ja suusta tulevan mustan asian kuvaus osoittavat, ettei henkinen parantaminen ole täysin riippumatonta aineellisista välineistä ja syistä.
Tekstissä esiintyvällä sanalla, jonka olemme kääntäneet muotoon ” ”, on useita merkityksiä. Antamamme merkityksen lisäksi sillä on myös merkityksiä kuten ” ”. Todennäköisesti tässä halutaan kuvata, kuinka lapsen suusta tuli ulos hyytynyttä mustaa verta tai musta hyönteinen.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
