– Onko tämä sanonta totta, onko sille jokin lähde?
”Tiedän, että teette tätä ihan vapaaehtoisesti. Mutta minä en pidä siitä, että minulla on etuoikeutettu asema jossain yhteisössä.”
Arvoisa veljemme,
Aiheeseen liittyvä tarina kertoo seuraavaa:
Profeetta Muhammed (rauha hänelle) oli matkalla, ja kun he pitivät ruokataukoa, jokainen seuralaisista otti jonkin tehtävän. Yksi teurasti, toinen nylki ja kolmas valmisti ruokaa. Myös profeetta Muhammed (rauha hänelle)
”Minäkin voisin kerätä puita nuotiota varten.”
hän sanoi.
Sahabit,
”Oi Allahin lähettiläs! Te voitte levätä, me hoidamme sen asian.”
näin yrittivät he estää sen.
Tämän johdosta sanoi meidän Profeettamme (rauha hänelle):
”Tiedän, että pystytte siihen ja että teette sen mielellänne.”
En kuitenkaan pidä siitä, että minulla on etuoikeutettu asema jossakin yhteisössä.
Ei Jumalakaan tästä tykkäisi.”
olkaa hyvä ja
hän alkaa kerätä puita.
(ks. Muhibbüddin et-Taberî, Hulasatü siyeri seyyidi’l-beşer, s. 87; Zürkani, Şerh, 4/265)
Profeetta (rauha hänelle) kohteli seuralaisiaan kuin yhtä heistä. Hän ei koskaan pitänyt itseään heitä parempana, vaan nautti heidän huoliensa kuuntelemisesta ja ratkaisujen löytämisestä, heidän asioissaan auttamisesta, eikä välittänyt häirinnästä, vaan kesti heiltä tulevat vaivat ja kärsimykset valittamatta.
Eräänä päivänä profeetta Muhammedin (rauha hänelle) setä Abbas, joka oli hiljattain kääntynyt muslimiksi, oli pahoillaan nähdessään, kuinka uudet muslimit, tietämättömät paimentolaisarabit, tulivat tönien ja tungeksien profeetta Muhammedin (rauha hänelle) luokse häiritsevällä tavalla.
Kun setä näki veljenpoikansa tällaisen beduiiniryhmän ympäröimänä, pölyn ja maan keskellä ja paahtavan auringon alla, hän ei kestänyt sitä ja sanoi hänelle:
”Oi Allahin lähettiläs! Voisimmehan rakentaa sinulle ainakin jonkinlaisen suojan, jotta voisit suojautua auringolta. Siellä voisit kuunnella muslimien huolia.”
hän sanoi. Tällöin profeetta Muhammed sanoi:
”Ei! Minä pysyn heidän joukossaan, kunnes Jumala minut luokseen ottaa. En sano mitään, vaikka he astuisivat jalkani päälle tai vetäisivät vaatteistani.”
hän sanoi.
(Darimi, Vefatü’n-Nebi, 76)
Nöyryyden huipulla oleva profeetta Muhammed (rauha hänelle) ei pitänyt kehumisesta eikä kehuttavana olemisesta. Mutta
Hän ilmaisi Jumalan hänelle suomia siunauksia nöyrästi ja ilman kerskumista.
Sillä Herra oli hänelle suonut runsaasti siunauksia ja hyvyyttä.
Näitä siunauksia ja kauneuksia tulisi ilmaista kiitollisuuden osoituksena, ilman ylpeyttä. Yksi Herran hänelle ilmoittamista ensimmäisistä käskyistä oli nimittäin…
”Mitä tulee Herrasi siunauksiin, muista niitä kiitollisuudella ja arvosta niitä.”
oli jae.
(Duha, 93/11)
Näin ollen, Jumalan ihmiselle osoittamat aineelliset ja henkiset suosionosoitukset oli ihmisen velvollisuus kertoa joko sanallisesti tai teoin. Sillä, kuten profeetta sanoi:
”Jumala haluaa nähdä siunauksensa jäljet ja merkit palvelijansa yllä.”
(Tirmidhi, Adab, 54)
Tästä näkökulmasta katsottuna, Jumalan suurimpien siunausten osaksi tullut profeetta Muhammed (rauha hänelle) on kertonut hänelle suoduista siunauksista nöyrällä tavalla, kaukana ylpeydestä.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
