Arvoisa veljemme,
Yleisesti ottaen hautojen vierailu on suositeltavaa miehille ja sallittua naisille. Vanhurskaiden ihmisten, äidin, isän ja lähisukulaisten hautojen vierailu on pidetty suositeltavana. Naisten hautojen vierailu on mahdollista ja sallittua, jos ei ole pelkoa häiriöstä, kuten huutamisesta, hiusten repimisestä tai liiallisesta kunnioituksesta hautoja kohtaan. Sillä profeetta (rauha hänelle) ei estänyt naista, joka itki lapsensa haudalla, vaan kehotti häntä kärsivällisyyteen.
(Buhari, Cenâiz, 7, Ahkâm, ll; Muslim, Cenâiz, 15).
Toisaalta kerrotaan, että myös Hz. Âîşe (ra) vieraili veljensä Abdurrahman b. Ebi Bekrin haudalla.
(Tirmizi, Cenâiz, 61).
Profeetta Muhammed (rauha hänelle) kielsi hetkeksi haudanvierailut aikana, jolloin usko kohtaloon ei ollut vielä juurtunut ja pakanalliset tavat jatkuivat, mutta myöhemmin hän salli ne uudelleen. Hadithissa sanotaan näin:
”Olin kieltänyt teiltä haudoilla käynnin. Nyt voitte käydä haudoilla.”
(1)
Hadithit, joissa kerrotaan, että profeetta Muhammed (rauha hänelle) kirosi naisia, jotka kävivät usein haudoilla.
(Tirmidhi, Salat, 21; Janaiz, 61; Nasai, Janaiz, 104; Ibn Majah, Janaiz, 49),
Se liittyy vierailukiellon aikaan. Tirmizi on sen selvästi ilmaissut.
(Tirmidhi, Cenâiz, 60)
Tätä mieltä ovat mm. Hz. Âîşe (ra) ja Ibn Abdilberr.
Hanefien vakiintuneen näkemyksen mukaan naisen on sallittua vierailla haudalla, kunhan vältetään liiallisia ilmauksia, kuten hiusten repimistä tai itkun liioittelua. Hadithien antama lupa koskee näet myös naisia.
(Tirmizi, Cenâiz 60, 61; İbn Abidin, Reddü’l-Muhtâr, Istanbul 1984, II, 242).
Hautojen äärellä vierailun on havaittu aikojen saatossa liittyneen myös kuolleilta avun pyytämiseen tai jopa heidän palvomiseensa.
Tämä oli syy siihen, miksi profeetta Muhammed (rauha hänelle) kielsi haudoilla käynnin islamin alkuaikoina. Juutalaiset ja kristityt olivat tehneet pyhien henkilöidensä haudoista palvontapaikkoja. Jahiliyyah-aikana kumarruttiin haudoille ja palvottiin epäjumalia. Epäjumalanpalvonta oli alkanut kunnioituksesta ja arvostuksesta suuria persoonia kohtaan, ja lopulta tämä kunnioitus oli muuttunut epäjumalien palvomiseksi.
Islamin uskonnon tavoite on ykseyden oppi.
(Allahin tunnustaminen ainoaksi luojaksi ja vaikuttajaksi ja ainoastaan hänelle palveleminen)
Tarkoituksena oli juurruttaa usko sydämiin. Aluksi profeetta (rauha hänelle) kielsi siksi vaarallisena pitämänsä haudanvierailut. Mutta kun usko Jumalan ykseyteen oli juurtunut sydämiin ja muslimit olivat sen täysin ymmärtäneet, haudanvierailut sallittiin.
Sillä hautausmaalla käymisessä on hyötyä sekä eläville että kuolleille. Profeetta (rauha hänelle) kävi Mekan-matkallaan äitinsä Aminan haudalla, itki ja sai muutkin itkemään, ja muslimeille annettiin lupa käydä haudoilla.
(Ibn Mâce, Cenâiz 48; Nesâf, Cenâiz; 101; Muslim, Cenâiz, 36; Ebû Dâvud, Cenâiz, 77)
Tämä lupa, jopa vierailun edistäminen, on vahvistettu kuuluisilla tarinoilla.
(Ibn Mâce, Cenâiz, 47; Tirmizî, Cenâiz, 60).
Hautausmaakäynnin hyödyt
a)
Se muistuttaa ihmistä kuolemasta ja tuonpuoleisesta elämästä ja saa hänet ottamaan opikseen tuonpuoleista elämää varten. (2)
b)
Se ohjaa ihmistä askeettisuuteen ja hurskauteen. Se estää liiallista ahneutta ja haram-tekoja. Se ohjaa ihmistä hyvän tekemiseen.
(Ibn Majah, Cenâiz, 47)
.
c) Vanhurskaiden ihmisten, erityisesti profeetta Muhammedin (rauha hänelle) haudan, vierailu tuo sieluille lohtua ja auttaa ylevien tunteiden syntymisessä. Matkustaminen profeetta Muhammedin (rauha hänelle) ja Jumalan valittujen palvelijoiden haudoille on suositeltavaa. Eräässä hadithissa sanotaan:
”Joka minua kuolemani jälkeen vierailee, on kuin olisi minua eläessäni vieraillut.”
(Mansur Ali Nasif, et-Tâc, el-Câmiu’l-Usûl, II, 190).
d)
Hautausmaakäynti;
se auttaa ihmistä vahvistamaan siteitään menneisyyteensä, uskonnolliseen kulttuuriinsa ja historiaansa.
Käynnin hyöty vainajalle
a)
Erityisesti äidin, isän ja muiden sukulaisten ja ystävien hautoja käydään rukoilemassa ja pyytämässä Allahilta anteeksiantoa heidän sielujensa puolesta. On todistettu sahih-hadithien ja konsensuksen perusteella, että kuolleiden puolesta tehtyjen hyvien tekojen palkkio saavuttaa heidät. Kun kuolleita käydään katsomassa, rukoillaan Allahia heidän sielujensa puolesta, luetaan Koraania ja lahjoitetaan hyvien tekojen palkkio heille. Puun istuttaminen hautaan on hyveellistä. On olemassa haditheja, joiden mukaan istutettu puu ja kasvi lieventävät kuolleen sielun kärsimyksiä. Kukkien vieminen hautaan, kuten kristityt tekevät, on epäsuositeltavaa.
Seuraava Koraanin jae osoittaa, että rukous ja katumus ovat hyödyllisiä kuolleiden sieluille:
”Oi Herramme, anna anteeksi meille ja niille, jotka ovat meitä edeltäneet uskossa. Äläkä anna sydämissämme olla mitään vihaa niitä kohtaan, jotka uskovat.”
(Al-Hašr, 59/10).
Tästä aiheesta on olemassa monia haditheja.
(Ahmed b. Hanbel, Musned, II, 509; VI, 252; Ibn Madža, Edeb, 1, 2)
b)
Kuolleen kuuleminen elävien puhetta. Hadithit vahvistavat, että haudassa oleva kuulee hautajaisissa puhutut sanat ja ottaa vastaan tervehdykset.
Abdullah ibn Ömerin (ra) kertoman mukaan profeetta (asm) sanoi Bedrin taistelun jälkeen maassa makaavien kuolleiden kureishilaisten ruumiiden äärellä:
”Oletteko ymmärtäneet, että Herranne lupama rangaistus on totta?”
huusi hän. Hz. Ömer (ra) vastasi:
”Oi Allahin lähettiläs! Puhutteko te näille tunteettomille ruumiille?”
Tämän sanottuaan, Jumalan lähettiläs (rauha hänelle) sanoi seuraavaa:
”Te ette ole heitä kuulevampia. Mutta he eivät voi vastata.”
on määrännyt
(Ahmed b. Hanbel, II, 121).
Tässä asiassa on kerrottu Hz. Aişelta (ra), että kuolleet eivät kuule, vaan että Jumalan lähettiläs (asm) sanoi;
”Totuuden he ymmärtävät vasta kuoleman jälkeen. Niin sanoo myös Jumala:”
”Rakkaani, sinä et voi saada kuolleita kuulemaan puhettasi.”
”
Hadith on välitetty. Useimmat islamilaiset oppineet ovat kuitenkin olleet eri mieltä tästä asiasta Hz. Aishaan (ra) nähden ja ovat pitäneet edellä mainittua Abdullah ibn Omarin hadithia ensisijaisena, koska se sopii paremmin muihin kertomuksiin. (3)
Vierailun etiketti
Kun vierailija saapuu hautausmaalle, hän kääntyy kasvoillaan hautoja kohti ja lausuu tervehdyksen, kuten Profeettamme (rauha hänelle) on sanonut:
”Oi uskovaiset ja muslimien maan asukkaat, olkoon teille rauha. Toivon mukaan liitymme teihin. Toivon Allahilta terveyttä meille ja teille.”
(Muslim, Cenâiz, 104; Ibn Mâce, Cenâiz, 36).
Hz. Âîşen (ra) kertomuksessa merkitys on sama, mutta sanamuoto hieman erilainen. Tirmizîn Ibn Abbâsilta kertomassa hadithissa kerrotaan, että Jumalan lähettiläs (asm) kerran kävi Medinan hautausmaalla ja kääntyi heidän puoleensa sanoen:
”Oi haudan asukkaat, olkoon teille rauha! Allah antakoon meille ja teille anteeksi. Te olette menneet meitä edeltä, ja me tulemme teidän perässänne.”
(tulemme)
.”
(Tirmidhi, Cenâiz, 58, 59).
Jos joku tervehtii tuntemaansa henkilöä tämän haudalla, kuollut ottaa tervehdyksen vastaan ja tunnistaa hänet. Jos joku tervehtii tuntemattoman henkilön hautaa, kuollut ottaa tervehdyksen vastaan.
(Ghazali, Ihya’u Ulumi’d-din, IV, luku hautojen ziyarettistä).
Hautausmaalla ei saa rukoilla haudan ääressä.
Hautoja ei saa koskaan käyttää moskeijoina. Haudan suuntaan rukoileminenkin on kiellettyä. Hautoihin ei saa asettaa tai sytyttää kynttilöitä.
(Muslim, Cenâiz, 98; Abu Dawud, Salât, 24; Tirmidhi, Salât, 236).
Koska täällä poltetaan kynttilöitä turhaan tai kunnioituksesta hautoja kohtaan, profeetta Muhammed (rauha hänelle) on kieltänyt sen. ”Haudan päälle istuminen ja hautojen tallaaminen on paheksuttavaa.”
(Muslim, Cenâiz, 33; Tirmizi, Cenâiz, 56).
Haudalla käydessä tulee välttää sopimattomia ja tyhjiä puheita, jotka eivät sovi vierailun luonteeseen, sekä ylpeää ja kopeaa käytöstä, ja sen sijaan olla nöyrä.
(Nesâî, Cenaiz, 100; Tirmizî, Cenaiz, 46).
Hautausmailla tulee välttää virtsaamista ja ulostamista.
(Nesaî, Cenâiz, 100; ibn Mâce, Cenâiz, 46).
Hautausmaan ruohon ja puiden leikkaaminen on paheksuttavaa.
Haudan äärellä uhraaminen on makruh, vaikka se uhrattaisiinkin Jumalan vuoksi. Erityisesti jos se tehdään kuolleen suosion saamiseksi tai avun pyytämiseksi, se on ehdottomasti haram. Jotkut pitävät sitä jopa širkkinä (monijumalaisuutena), sillä uhraaminen on ibadet (palvontateko), ja ibadet kuuluu yksin Jumalalle. Hautoja ei kierretä eikä niitä palvota, kuten Kaabaa. Kuolleilta avun pyytäminen ja siihen liittyen riepujen, nenäliinojen ja rätien sitominen hautakiviin ei hyödytä mitään. Usko siihen, että jotkut haudat ja pyhäköt parantavat sairauksia, ja niiden kivien, maan ja puiden pitäminen pyhinä, on ristiriidassa islamin tauhid-uskon (yksijumalaisuus) kanssa.
Pyhien ihmisten käyttäminen välikätenä Allahilta jotakin pyydettäessä, olivatpa he elossa tai kuolleita.
”välikäsi”
Sanotaan näin. Haudassa ihminen ei pysty enää hyödyttämään ketään tai poistamaan kenenkään haittaa. Ibn Taymiyyen ja hänen kannattajiensa mukaan on haram, jopa širk (monijumalaisuus), pyytää jotakin Allahilta välittäjänä käyttäen, olipa kyseessä profeetta tai joku muu hurskas ihminen. Useimpien islamilaisten oppineiden mukaan on kuitenkin sallittua pyytää jotakin Allahilta välittäjänä käyttäen hurskaita ihmisiä ja vierailla heidän haudoillaan tätä varten. Esimerkiksi…
”Profeetta Muhammedin vuoksi, hänen kunniakseen, oi Herra, rukoilen sinua hänen nimessään, täytä tämä pyyntöni.”
tarkoittaa, että se auttaa rukousten hyväksymisessä.
Hanafi- ja Maliki-koulukuntien mukaan on suositeltavampaa vierailla haudoilla perjantaisin ja sen viereisinä päivinä, torstaina ja lauantaina.
Šafi’itit,
He ovat sanoneet, että vierailu olisi sopivampi alkaen torstai-iltapäivästä ja jatkuen lauantai-aamuun saakka.
Hanbelilaiset,
He ovat todenneet, ettei tietyn päivän varaaminen vierailulle ole oikein. Näin ollen, vaikka perjantai onkin suositeltavin vierailupäivä, vierailu on mahdollista ja sallittua myös muina päivinä.
(Abdurrahman al-Jaziri, al-Fiqh ’ala al-Madhahib al-Arba’a, I, 540).
Lähteet:
1) ks. Muslim, Cenâiz, – 106, Edâhi, 37; Ebû Dâvud, Cenâiz 77, Eşribe, 7; Tirmizi, Cenâiz, 7; Nesaî, Cenâiz, 100; İbn Mâce, Cenâiz, 47; Ahmed b. Hanbel, I, 147, 452, III, 38, 63, 237, 250, V, 35, 355, 357.
2) ks. Muslim, Cenâiz, 108; Tirmizî, Cenâiz, 59; Ibn Mâce, Cenâiz, 47-48; Ahmed b. Hanbel, Müsned, I, 145.
3) ks. ez-Zebîdi, Tecrid-i Sarih Terc. Kâmil Miras, Ankara 1985, IV, 580.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
