
– Voisitteko antaa lisätietoja eläinten oikeuksista?
Arvoisa veljemme,
Vastaus 1:
Olipa syy mikä tahansa, kanojen nälkään jättäminen ja niille kärsimyksen aiheuttaminen ei ole sallittua. Eläinten nälkään ja janoon jättäminen ei ole sallittua, eikä tällainen kaupankäynti ole halal.
Tällainen tilanne loukkaa samalla myös eläinten oikeuksia. Jumala sallii tuomiopäivänä ihmisten, joilla on toisissaan oikeuksia, vaatia oikeuksiaan, ja jos oikeudenhaltija saa oikeutensa, niin Jumala rankaisee myös niitä, jotka ovat tehneet vääryyttä eläimille, heidän tekemänsä vääryyden mukaisesti. Itse asiassa eläimiin kohdistuva vääryys on – tietyllä tavalla – pahempi synti ja sen rangaistus on ankarampi kuin ihmisiin kohdistuva vääryys. Sillä eläinten kanssa ei ole mahdollista sovintoa tai anteeksiantoa.
(Muhammed Said Burhani, et-Ta’likat el-Merdiyye ala el-Hediyyetilalaiyye, s. 466)
Hadith-kirjoituksissa:
”Jos Jumala antaa anteeksi eläimiin kohdistuneet vääryydet, niin ihminen saa osakseen monia anteeksiantoja.” ”Nainen, joka vangitsi kissansa ja antoi sen kuolla nälkään, joutuu helvetissä kärsimään rangaistusta siten, että kissa raapii häntä.”
ilmoitetaan.
(Buhari, Bed’u’l-Halk 16, Cezâ’u’s-Sayd 7; Muslim, Hacc 66-67; Muvatta, Hacc 90; Tirmizi, Hacc 21; Nesai, Hacc 113).
Vastaus 2:
Islam on hyvän moraalin ja myötätunnon uskonto. Islamin edellyttämä myötätunto on niin laaja-alaista, että se kattaa kaikki luodut. Kaikille ihmisille osoitettavan myötätunnon lisäksi on muslimeille perusvelvollisuus kohdella myötätuntoisesti kaikkia eläviä olentoja. Uskomme käskee meitä rakastamaan ihmisiä ja kohtelemaan heitä hellyydellä ja myötätunnolla, samoin kuin se käskee meitä rakastamaan eläimiä ja olemaan niitä kohtaan myötätuntoisia.
Maailmankaikkeudessa ei ole mitään, mikä olisi luotu turhaan.
Kaiken takana on satoja viisauksia. Siksi älkäämme unohtako, että olemme vastuussa luonnonympäristöstämme ja kaikista elollisista ja elottomista luontokappaleista, jotka jakavat kanssamme tämän maailman.
Jumala on luonut maailmankaikkeuden erittäin hienovaraiseen tasapainoon. Tätä asiaa koskien Koraanissa kerrotaan, että aurinko ja kuu liikkuvat tietyn laskelman mukaan, kasvit ja puut alistuvat Jumalalle, taivas on kohotettu, mitta ja tasapaino on asetettu ja mittaa ei tule ylittää.
on. (ks. Rahman, 55/5-8)
Kuten jakeista selvästi käy ilmi, Kaikkivaltias Jumala on asettanut yleisen tasapainolain, joka mahdollistaa koko olemassaolon ja luomakunnan toiminnan tietyn järjestelmän mukaisesti.
Tämän tasapainon ylläpitämisestä on ihminen vastuussa. Kun hän tasapainon rikkoo, hän joutuu osan rangaistuksestaan kärsimään jo tässä maailmassa. Varsinainen rangaistus odottaa häntä kuitenkin tuonpuoleisessa. Kuten Koraanissa sanotaan:
”Ihmisten omat tekonsa”
(pahuudet)
Tämän vuoksi on tapahtunut turmeltumista maalla ja merellä. Jotta he kääntyisivät, Jumala on antanut heille maistiaisia tekojensa seurauksista.
(huono)
tuloksia
(maailmassa)
hän antaa heidän maistaa sitä.”
(Kreikkalainen, 30/41)
Yksi luonnon tasapainon päätekijöistä ovat eläimet. Terveellisen ympäristön kannalta ei riitä, että metsät istutetaan ja pidetään puhtaina ja vedet suojellaan. On välttämätöntä huomioida myös eläimet, suojella kaikkia kotieläimiä ja villieläimiä sekä hyönteisiä. Uskontomme, sekä Koraanin että profeettamme (rauha olkoon hänelle) hadithien kautta, on antanut tässä asiassa runsaasti ohjeita ja varoituksia.
Vastaus 3:
Islam korostaa, että Jumala on antanut eläimet ihmisten palvelukseen ja niiden hyödyntäminen on sallittua, mutta samalla se painottaa myös niille osoitettavan rakkauden ja myötätunnon tärkeyttä. Profeetan haditheissa ja käytännöissä suositellaan eläinten hyvää kohtelua, varoitetaan jättämästä niitä nälkäisiksi tai janoisiksi, lyömästä niitä, ottamasta niiltä poikasia, metsästämättä niitä, joilla on poikasia, ellei se ole välttämätöntä, tekemästä niistä maalitauluja, pakottamasta niitä taistelemaan kilpailuissa tai kuormittamasta niitä ylivoimaisilla taakoilla.
Profeettamme (rauha hänelle) sanoi eläimen omistajalle, jonka nälästä selkäranka oli kiinni vatsassa:
”Etkö pelkää Jumalaa?”
näin hän tokaisi.
”Lammaspaimenille on määrätty, että heidän on leikattava kyntensä, jotta he eivät vahingoittaisi lampaiden utareita.”
Profeettamme ponnistelut ja toimet sen eteen, että poikaset otettaisiin takaisin emoltaan, ja että ne palautettaisiin pesäänsä, samoin kuin hänen kieltonsa eläinten käyttämisestä maalitauluina, hänen varoituksensa naiselle, joka kirosi ratsueläintään, hänen kieltonsa eläinten leimaamisesta, korvien repimisestä tai leikkaamisesta, niille loukkauksien esittämisestä, niiden taisteluun pakottamisesta, huvin vuoksi metsästämisestä ja niille liian raskaiden taakkojen asettamisesta, ovat kaikki esimerkkejä hänen opetuksistaan. Islamilaisessa historiassa näitä tekoja tehneitä on rangaistu. Profeettamme (rauha hänelle) oli myös se, joka asetti vartijoita armeijan eteen, kun se lähti sotaan, jotta koirat ja niiden pennut eivät häiriintyisi, ja hän muutti armeijan reittiä sen mukaisesti.
On kiistaton tosiasia, että tietoisuus siitä, että eläinten oikeudet ihmisiin nähden eivät perustu pelkästään syntien pelkoon, vaan ne ovat Jumalan tahdosta eläimille suotu, on vaikuttanut siihen, että muslimiyhteisöt ovat olleet kautta aikojen herkkiä eläinten oikeuksien kysymyksessä.
Yksi mediassa usein esille tulevista ja jatkuvasti julkista keskustelua herättävistä ongelmista on eläinten kaltoinkohtelu. Eläimiä hyväksikäytetään ja tuhotaan aktiivisesti, ja ne joutuvat kokemaan erittäin huonoa kohtelua. Tämä tilanne on saanut eläinten oikeuksien puolustajat liikkeelle, ja eläinten oikeuksien puhe on saanut modernissa ajassa yhä enemmän painoarvoa. Islaminuskon uhraamisen olemassaolo on johtanut negatiivisiin ennakkoluuloihin islamia kohtaan eläinten oikeuksien osalta. Vaikka eläinten oikeudet ovat nousseet esille nykyajan lainsäädännössä, erityisesti länsimaisissa oikeusjärjestelmissä, vasta hiljattain (1), niin islamilaisia tekstejä tarkasteltaessa huomataan, että toisin kuin luullaan ja väitetään, eläimille on annettu tiettyjä oikeuksia.
Koraanissa on joitakin suuria, jotka on nimetty eri eläinten mukaan.
[Esimerkiksi, Bakara
(lehmä)
, Nahl
(mehiläinen),
Hämähäkki
(hämähäkki),
Neml
(muurahainen)
kuten [esimerkiksi]
, eräässä Koraanin jakeessa
(An-Nahl, 16/8)
Joissakin kohdissa mainitaan eläinten luonnolliset tehtävät ja todetaan, että eläimet on pohjimmiltaan luotu ihmisten hyödyksi. Koraani, joka ilmoittaa, että muutkin elävät olennot palvovat Jumalaa kuten ihmisetkin, toteaa, että linnuilla on myös oma kielensä, palvontansa ja ylistyksensä.
(Nur, 24/41; Isra, 17/44)
Hadith-kirjoituksissa korostetaan voimakkaasti eläinten oikeutta elämään. Profeetta Muhammedin neuvoissa, käskyissä ja toimintatavoissa kielletään, lukuun ottamatta tiettyjä haitallisia eläimiä (2), eläinten hyödytön ja mielivaltainen tappaminen, ja kehotetaan osoittamaan niille myötätuntoa.
(Nesâî, Sayd, 34, Dahâyâ, 42; Dârimî, Sünen II, 115; Beyhakî, Ahmed b. Ebi Bekr, es-Sünenü’l-Kübrâ, Mektebetü Dârü’l-Bâz, Mekka 1994/1414, toim. Muhammed Abdülkadir Ata, IX, 279; Joissakin kyseisen hadithin muunnelmissa mainitaan virheellisesti/tarpeettomasti lintu tai jokin pienempi eläin. Armollisuutta koskevia hadithejä varten ks. Tirmizî, Birr, 16; Ebû Dâvûd, Edeb, 58, 66)
Toisaalta kerrotaan, että hän antoi käskyn olla häiritsemättä lintujen pesiä, olla ottamatta munia ja poikasia, ja että hän palautti otetut poikaset ja munat takaisin pesiin. Lisäksi hän kielsi joidenkin villieläinten nahkojen käytön (vaatteissa, satuloissa jne.).
(Abu Dawud, Libas, 40, Manasik, 23, Salat, 122; Tirmidhi, Libas, 31; Bukhari, Zaba’ih, 13; Damiri, Hayat al-Hayawan al-Kubra, II, 496)
jos otetaan huomioon
(Ahmed b. Hanbel, Müsned, Müessesetü Kurtuba, Mısr ty., I, 404; Ebû Dâvûd, Cihad, 122; Demîrî, Kemâlüddîn Muhammed b. Mûsâ b. İsâ, Hayâtül Hayevâni’lKübrâ, thk. Ahmed Hasen Besc, Dâru’l Kütübi’lİlmiyye, Beyrut, 1994/1415, I, 374)
Profeetta Muhammedin eläinten elämälle antama merkitys ja herkkyys ymmärretään paremmin.
Profeetta Muhammedin (rauha hänelle) asenne muurahaisia ja muita eläimiä kohtaan
(Muurahaisen, mehiläisen, sammakon, huuhkajan ja surad-linnun tappamisen kiellon osalta ks. Ebû Dâvûd, Edeb, 1645, 176; İbn Mâce, Sayd, 10; Demîrî, Hayâtü’l Hayevâni’l Kübrâ, II, 119, 499)
Se on vaikuttanut voimakkaasti tuleviin sukupolviin ja synnyttänyt kollektiivisen tietoisuuden eläinten oikeuksista ihmisiin nähden.
Toisaalta, pyynti-ilmiö, joka on tärkeä eläinlajien ja -sukujen jatkuvuuden kannalta, on myös mainittu uskonnollisissa teksteissä. Vaikka pyynti on sallittu uskonnollisten tekstien mukaan,
(Al-Ma’ida, 12; Bukhari, Zabaih, 12, Buyu’, 3; Muslim, Sayd, 1; Abu Dawud, Sayd, 2; Tirmidhi, Sayd, 17; Nasai, Sayd, 18)
luonnon tasapainoa häiritsevää ja huvin vuoksi harjoitettavaa metsästystä ei ole sallittu.
(Ahmed b. Hanbel, Musned, I, 357, II, 371)
Yksi muista nassoissa mainituista eläinten oikeuksiin liittyvistä seikoista on,
heidän ruokavalioonsa kiinnitetään huomiota.
Profeetta Muhammed on muistuttanut häntä tapaavia ihmisiä siitä, ettei imettäviä eläimiä lypsäessä saa laiminlyödä niiden poikasia.
(Heysemî, Ali b. Ebî Bekr, Mecmau’z Zevâid, Dâru’r Reyyân li’tTürâs Dârü’l Kütübi’l Arabî, Kairo Beirut 1407, VIII,196)
Abu Hurayran välittämässä hadithissa kerrotaan, että profeetta Muhammed näki syntisen naisen kulkevan kaivon ohi ja huomaavan, kuinka koira oli kuivumassa kaivon äärellä kieli ulkona. Nainen sääli koiraa, otti kengät jalastaan, laski ne kaivoon, nosti niillä vettä ja antoi koiralle juotavaa. Tämän vuoksi Jumala antoi hänelle anteeksi ja päästi hänet paratiisiin.
(Muslim, Tevbe, 155, Selâm, 41)
Profeetta Muhammed varoitti uskovaisia myös tietoisesti nälkään kuolemaan jätetyn, vaarattoman eläimen kohtalosta ja sen aiheuttamista tuskallisista seurauksista.
(Buhari, Bed’ü’l Halk, 17, şirb, 9, Enbiya, 50, 54; Muslim, Birr, 37, 151)
Toinen tärkeä eläinten oikeuksiin liittyvä seikka on,
niiden puhdistus ja huolto.
Eräässä Abu Hurairalta peräisin olevassa hadithissa profeetta (rauha hänelle) käski puhdistaa lampaiden sieraimet ja pitää niiden karsinat puhtaina. Samoin on kerrottu, että hän käski pitää myös vuohien karsinat puhtaina. (2)
Yksi profeetta Muhammedin (rauha hänelle) eläinten oikeuksia koskevista korostuksista hadith-kirjallisuudessa on,
ei saa kuormata vetojuhtia niiden kapasiteetin ylittävällä kuormalla.
(3) Samoin profeetta Muhammed on todennut, että eläimiä tulee kohdella hyvin, koska ne ovat jumalallinen lahja.
(Abu Dawud, Jihad, 55, 61)
Yksi tärkeimmistä asioista, joita profeetta Muhammed korosti erityisesti lemmikkieläinten osalta, oli:
on vältettävä sellaista säästämistä, joka ei sovi heidän rakenteeseensa.
Eläinten käyttäminen luonnollisen tarkoituksensa vastaisesti, eli luonnonvastaisissa toimissa, on islamin vastaista. Ibn Abbasin kertoman mukaan profeetta kielsi eläinten yllyttämisen toisiaan vastaan (taisteluun).
(Abu Dawud, Jihad, 51, 56; Tirmidhi, Jihad, 30; Bayhaqi, as-Sunan al-Kubra, X, 22)
Kaikki eläinten, kuten kukkojen, kamelien, härkien, koirien, pässien jne., taisteluun pakottaminen kuuluu tähän kieltoon. Nämä ovat samalla eläinrääkkäystä.
Toinen seikka, jota eläinten oikeuksia koskevissa teksteissä korostetaan, on
kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kiellon osalta
Voimme mainita esimerkiksi kidutuksen ja pahoinpitelyn, joka voi olla fyysistä tai henkistä (Muslim, Birr, 80). Molemmat kidutuksen muodot on kielletty selkeästi haditheissa. Tässä yhteydessä mainittakoon esimerkiksi kasvoihin lyöminen ja eläinten ampuminen.
(Muslim, Sayd ja Zebâih, 12, 59; Bukhari, Zebâih, 25),
kasvoihin tatuointi
(vesm)
tehtäväksi
(Muslim, Libas, 29, 106; Abu Dawud, Jihad, 56; Tirmidhi, Jihad, 30)
Eläinten kiihottaminen taisteluun ja eläimen vetäminen korvasta on hadithien mukaan kidutusta ja on ehdottomasti kielletty.
Toisaalta joidenkin eläinten luomisen tarkoitus on ihmisten ruoan hankkiminen ja kuormien kantaminen. Näitä tarkoituksia palvelevien eläinten teurastaminen siten, ettei niille aiheuteta liikaa tuskaa, on pidetty inhimillisenä velvollisuutena, osoituksena myötätunnosta niitä kohtaan. Tässä yhteydessä profeetta Muhammed käski osoittamaan myötätuntoa eläimiä teurastettaessa ja välttämään niille aiheutuvaa kärsimystä. Profeetta Muhammedin selkeän ja painokkaan ohjeen mukaan teurastuksen tulee tapahtua siten, että eläimen kärsimys minimoidaan.
(Muslim, Sayd, 11, 57; Tirmidhi, Diyât, 14; Abu Dawud, Edâhî, 12; Nasai, Dahâyâ, 22; Ibn Majah, Zebâih, 3)
Nassien huomio kiinnittäminen eläinten oikeuksiin on synnyttänyt muslimiyhteiskunnan, joka on tietoinen eläinten oikeuksien teoriasta. Nämä nassit muodostavat eettisen ja juridisen perustan eläinten kohtelua koskevalle teorialle. Tiedetään, että islamilaisessa historiassa, alkaen Rašidien kalifien ajasta, on annettu määräyksiä eläinten oikeuksien suojelemiseksi, ja niitä, jotka toimivat toisin, on varoitettu ja rangaistu.
Erityisesti ottomaanien aikakaudella valtio huolehti kodittomien eläinten hoidosta ja suojelusta, ja tätä tarkoitusta varten perustettiin säätiöitä, mikä on tässä yhteydessä syytä muistaa.
Eläinten oikeuksia koskevat oikeudelliset normit ovat olleet mukana osmanien lakikokoelmissa jo varhaisista ajoista lähtien. Esimerkiksi, vuonna 1502 laaditussa, II. Bayezidin aikakaudelta peräisin olevassa…
Istanbulin kunnallislaki
Seuraava säännös on tällainen:
”Älkääkä rasittako jalkoja, älkääkä ajako niitä liian pitkälle. Katsokaa hevosten, muulien ja aasejen jalkoja ja huolehtikaa satuloista. Älkääkä kuormittako niitä liian raskaasti; sillä ne ovat mykkiä olentoja. Jos niissä on jokin vika, korjatkaa se. Jos joku ei tee niin tai laiminlyö, häntä on rangaistava asianmukaisesti. Kaikkien muidenkin, joita Allah on luonut, paitsi näiden mainittujen, oikeuksia on valvottava ja niitä on noudatettava, sillä se on uskonnollinen velvollisuus.”
(4)
Näin ollen eläinten oikeudellinen asema on edennyt irtaimen omaisuuden statusta pidemmälle. Kun tarkastelemme tekstien ilmauksia lopullisessa analyysissä ja otamme huomioon historiallisen taustan sekä oppineiden lähestymistavat kyseisiin teksteihin, voimme laajentaa oikeuden käsitettä siten, että se kattaa myös eläimet. Kyseisistä teksteistä voimme ymmärtää paitsi sen, että eläimillä on oikeuksia, myös sen, millaisia oikeuksia niillä on.
Tässä yhteydessä, jos haluamme luetella kyseiset eläinoikeudet, voimme todeta seuraavaa:
a)
Näistä tärkein on eläinten oikeus elämään.
b)
Eläimiä ei saa kohdella huonosti, niille ei saa aiheuttaa julmaa ja raakaa kohtelua.
c)
Kaikilla eläimillä on oikeus tulla ihmisten huolehtimiksi, hoidetuiksi ja suojelluiksi.
d)
Eläimiä ei saa tappaa ilman pätevää syytä. Jos eläimen tappaminen on välttämätöntä, se on tehtävä välittömästi, kivuttomasti ja pelottelematta.
e)
Kaikilla luonnonvaraisilla eläinlajeilla on oikeus elää ja lisääntyä omassa luonnollisessa elinympäristössään, maalla, ilmassa ja vedessä.
f)
Perinteisesti ihmisten lähellä elävillä eläinlajeilla on oikeus elää ja lisääntyä sopusointuisesti.
g
Kaikki muutokset, joita ihmiset tekevät tässä harmoniassa tai näissä olosuhteissa omien etujensa tai huvinsa vuoksi, ovat näiden oikeuksien vastaisia.
h)
Kaikilla työssäkäyvillä eläimillä on oikeus työajan rasituksen rajoittamiseen, korjaavaan ja voimia palauttavaan ravintoon ja lepoon.
i)
Eläimiä ei saa käyttää ihmisten huvitukseen.
Tässä yhteydessä on huomattava, että eläimille myönnetyt oikeudet eivät ole ihmisten antamia, toisin sanoen ne eivät ole peräisin inhimillisestä lähteestä, vaan ne perustuvat ylempiin voimiin. On kiistaton tosiasia, että tietoisuus siitä, että eläinten oikeudet ihmisiin nähden eivät perustu pelkästään syntiin, vaan ovat Jumalan tahdosta eläimille annettuja, on vaikuttanut muslimiyhteisöjen herkkyyteen eläinten oikeuksien kysymyksessä läpi historian.
Yksi tärkeimmistä asioista, joita profeetta Muhammed (rauha hänelle) korosti erityisesti kotieläinten osalta, on välttää niille sopimattomia käyttötarkoituksia. Eläinten käyttäminen luonnollisten taipumustensa vastaisesti, eli luonnonvastaisissa tehtävissä, on islamin vastaista.
.
(ks. apulaisprofessori Adnan Koşum, Diyanet Aylık Dergi, helmikuu 2007)
Lisätietoja varten klikkaa tästä:
–
Eläimistä kertovat jakeet ja eläinten tehtävät (Älä vähättele eläimiä)
Alaviitteet:
1. Kyseinen asia on tullut esille julistuksen muodossa, ei lainsäädännön kautta. Ks. Unescon 15. lokakuuta 1978 julistama eläinten oikeuksien julistus. Sungurbey, İsmet, Eläinten Oikeudet, Maltepe Yliopiston Oikeustieteellinen Tiedekunta, Istanbul, 1999, s. 1033-1035. Itse asiassa, Turkin oikeusjärjestelmässä, lähes kaikkien Euroopan maiden siviililainsäädännössä ja Brittiläisen Kansainyhteisön maiden sekä Yhdysvaltojen nykyisessä oikeusjärjestelmässä eläimiä pidetään ihmisten omaisuutena. Katsotaan, ettei eläimillä voi olla mitään oikeuksia ihmisistä poiketen. Eläimet voivat olla vain oikeuden objekti, ei subjekti.
2. Imam Malik, Muwatta, Daru Ihya’it-Turasi’l Arabi, toim. M. Fuad Abdulbaki, Egypti, ilmestymisvuosi tuntematon, II, 933; Ahmed b. Hanbel, Musned, II, 436; Beyhaki, es-Sunenu’l Kubra, II, 449; Heysami, Mecmau’z-Zevaid, II, 27, IV, 67; Demiri, Hayatu’l Hayevani’l Kubra, II, 257.
3. al-Azīm al-Ābādī, Abū al-Ṭīb, Muḥammad Shams al-Ḥaqq, ʿAwn al-Maʿbūd -kommentaari Sunan Abū Dāwūdille, 7:221, Hadith nro: 2532.
4. ks. Istanbulin Ihtisab-asetus, Topkapı-palatsi, R. 1935, Vrk. 96/b106/b, art. 58,73; Akgündüz Ahmed, Osmanien lakikokoelmat ja niiden oikeudelliset analyysit, II. kirja, II. Bayezidin aikakauden lakikokoelmat, Istanbul 1990, s. 296-297. Samanlaisia lakeja ja eläinlahjoituksia varten ks. Sungurbey, İsmet, Eläinten oikeudet, Istanbulin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisut, 1993, s. 165-168; 23. Muharrem 1278 (31. heinäkuuta 1861) päivätyllä sulttaanin käskyllä voimaan tullut laki, joka koskee ohjeita, jotka on annettu poliisiviranomaisille ja kaikille keskushallinnon poliisivoimille, koskien asioita, joiden estäminen on välttämätöntä, alaluku: Laki kuormaa kantavien hevosten ja aaseja kuljettavien henkilöiden toimintatavoista. (Eläinten oikeudet (liite: toinen kirja), Maltepen yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisut, Istanbul 1999, s. 1087:n mukaan).
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista