Arvoisa veljemme,
Turkkilaisen kansan luonteessa oleva urheuden ominaisuus yhdistyi islamin jihad-henkeen ja Mekasta ja Medinasta kotimaahansa asti ulottuvien islamilaisten taistelijoiden pyhään tavoitteeseen, jolloin se saavutti ansaitsemansa paikan ja aseman historiassa.
Samalla ei pidä unohtaa tätä historiallista seikkaa: ennen kuin turkkilaiset kääntyivät islamiin, islamilaiset valloitukset olivat ulottuneet pohjoisessa Kaspianmerelle, lännessä Egyptiin, etelässä Jemeniin ja idässä Intian rajoille. Islamilaiset armeijat olivat taistelleet lähes kaikkien kansojen kanssa, mutta eivät turkkilaisten kanssa.
Profeettamme
”Älkää koskekaa turkkilaisiin, elleivät he koske teihin.”
(1) Hadithin mukaisesti toimivat muslimit tiesivät, että jos he taistelisivat turkkilaisia vastaan, he estäisivät turkkilaisten kääntymisen islamiin. Siksi turkkilaiset, heti kun he tunsivat islamin auringon nousevan ylleen, kääntyivät islamiin ”joukoittain”.
Erityisesti Abbasidien aikakaudella islamilaisessa armeijassa tärkeän paikan saavuttaneet turkkilaiset kantoivat islamilaisuuden lippua vuosisatojen ajan yhdistämällä urheutensa ja pyhän sodan intohimonsa.
Lisäksi jokainen kansa voi rakastaa omaa kansaansa puhumalla sen hyveistä ja kauniista ominaisuuksista. Islam ei tätä kiellä. Eräs Sahabista kysyi nimittäin Profeetaltamme…
”Oi Allahin lähettiläs, onko oman kansansa rakastaminen rasismia?”
hän kysyi.
Myös Jumalan lähettiläs (rauha hänelle),
”Ei, mutta jos joku auttaa oman kansansa sortamisessa, se on rasismia.”
(2) on määrännyt.
Sillä kansakunta, rotu ja heimo ovat tosiasioita.
”Oi ihmiset! Me olemme luoneet teidät miehestä ja naisesta ja tehneet teidät kansoiksi ja heimoiksi, jotta tuntisitte toisenne ja olisitte keskenänne ystävällisiä. Jumalan silmissä teistä kunnioitetuin on se, joka eniten häntä pelkää.”
(3)
Koraanin jae, jonka merkitys on, että ihmisten kuuluminen eri kansoihin ja rotuihin liittyy viisauteen, joka on, että he tutustuvat toisiinsa paremmin, ja riippumatta siitä, mistä rodusta he ovat,
yksilöiden ja kansojen hyveellisyys- ja ylemmyysasteen määrää ”hurskaus”
arvioi.
Koraanin mukaan mikään kansakunta ei voi olla rodullisesti ylempiarvoisempi, ja periaatteessa ei ole mahdollista löytää tälle säännölle vastakkaista ilmaisua sen enempää pyhistä hadith-kirjoituksista kuin muistakaan hadith-kirjoituksista.
Tälle säännökselle vastakkaiset ilmaisut
”hadith”
Vaikka se joissakin kirjoissa esiintyisikin tai kielissä kiertäisikin, se hylätään, sitä ei hyväksytä. Siksi turvaudutaan samankaltaisiin ilmaisuihin.
Arabialainen, persialainen, turkkilainen
Mitä tahansa kansakuntaa yritetäänkin ylistää, se ei onnistu.
Islamilaisessa kirjallisuudessa on rasismia haisevia ja siinä yhteydessä kerrottuja aiheita.
”hadith”
Myöskään sellaisia lausuntoja ei oteta huomioon, joita ei pidetä hyväksyttävinä.
Esimerkiksi Kašgarlı Mahmudin
Divanü Lügati’t-Türk
nimisessä kirjassaan ylistää turkkilaisia melkoisesti
aihe
(keksitty)
”Tiedot” on esitetty hadithina.
Esimerkiksi näistä
”hadith-i qudsi”
Seuraavassa on lainattu sanonta:
”Korkein Jumala sanoo: Minulla on joukko sotilaita, joille olen antanut nimen turkkilaiset ja jotka asuvat idässä. Jos minä vihastun jotakin kansaa kohtaan, niin minä lähetän nämä turkkilaiset sotilaani hyökkäämään sen kansan kimppuun.”
Nämä pyhät hadith-lauseet, jotka on lausuttu
Sitä ei löydy yhdestäkään hadith-kirjasta.
Tällainen sanakirjassa esiintyvä ilmaisu
”hadith-i qudsi”
lainata ja siirtää sellaisenaan on myös menettelytapasääntöjen vastaista.
Koska jakeiden käännökset otetaan joko Koraanin käännöksistä tai tefsireistä; hadithit otetaan ja niistä hyödynnetään hadith-kirjoja.
Toisaalta nämä lausunnot eivät myöskään ole kaukana siitä, etteikö niissä ylistettäisi turkkilaista kansaa ja armeijaa. Koska näissä lausunnoissa turkkilainen sotilas esitetään Jumalan kädessä olevana vihan välineenä, jota ”hyökätään” villien kansojen kimppuun.
Mitä tulee väitteeseen, että profeetta Muhammed (rauha hänelle) olisi ollut ”turkkilainen”:
Periaatteessa islam ei hylkää rotu-, heimo- ja kansallisuuskäsitteitä. Se näkee ihmisten jakautumisen heimoihin ja kansakuntiin keinona, jolla he voivat tutustua toisiinsa paremmin.
Tämän lisäksi se palvelee sukujen ja kansojen sukuluetteloiden ja sukulinjojen säilyttämistä.
”sukupuu”
Hän ei vastustanut sukututkimusta. Päinvastoin, Profeettamme (rauha hänelle) ylisti Abu Bakria sukututkimuksen tuntemuksesta. Tiedot siitä, mistä kukin heimo oli peräisin ja keneen ne lopulta juontuivat, olivat yksityiskohtaisimmillaan tunnettuja sekä ennen että jälkeen islamin ajan arabien keskuudessa.
Profeettamme (rauha hänelle) sukupuu ja heimotausta olivat erittäin hyvin dokumentoituja. Siyar- ja hadith-kirjoissa on runsaasti tietoa profeettamme isoisistä, heidän sukulinjastaan ja siitä, mistä Kureish-nimi ja heimo ovat peräisin.
Esimerkiksi, kun tarkastellaan Kâmil Miras’in Tecrid-i Sarih Tercemesi -teoksen 9. osan sivua 217,
”Kureish”
nähdään, mihin sen nimi viittaa ja mistä se on peräisin. Useimpien islamilaisten oppineiden, joita kutsutaan nimellä Cumhur-u ulemâ, yhteisen näkemyksen mukaan,
”Kureish”
Nimi on peräisin Nadrilta, joka oli profeettamme (rauha hänelle) 13. esi-isä. Siksi heimo on saanut nimensä häneltä.
Eräässä Feyzü’l-Kadîrissä esiintyvässä hadithissa, jonka on välittänyt hadith-imaameista Beyhakî, profeettamme (asm) sanoo:
”Minä olen Abdullahin poika Muhammed.”
hän alkaa luetella, luettelee kaksikymmentä esi-isäänsä isoisoisästään Abdulmuttalibista Adnaniin saakka, ja hadithin lopussa hän sanoo:
”Olen teistä sukuni ja esi-isieni puolesta kaikkein arvokkain.”
näin määrätään.(4)
Taas kerran näemme imaami Muslimin rivayetissä seuraavanlaisen hadithin:
”Jumala, Aabrahamin
(profeetta)
Hän valitsi minut jälkeläistensä joukosta, Ismailin jälkeläisistä Kinane-suvun, Kinane-suvun jälkeläisistä Kureish-suvun, Kureish-suvusta Hashim-suvun ja Hashim-suvusta minut.”
(5)
Näin ollen hän yhdistää sukulinjansa profeetta Ismaeliin, joka syntyi Mekassa, kasvoi siellä ja lähetettiin sinne profeettana.
Toisaalta voimme myös oppia profeettamme (rauha hänelle) omasta siunatusta suustaan, mihin kansaan hän sukutaustaltaan kuului. Esitämme tässä vain kolmen tähän liittyvän hadithin käännöksen:
”Minä olen profeetta, siinä ei ole mitään valhetta. Minä olen Abdülmuttalibin poika, minä puhun arabiaa kaikkein sujuvimmin ja olen kureišilaisten jälkeläinen.”
(6)
”Me olemme arabien, Suheyb roomalaisten, Salman persialaisten ja Bilal habesialaisten joukosta ensimmäiset, jotka pääsevät paratiisiin.”
(7)
”Olen täysiverinen arabi. Kuulun Kureyš-heimoon. Minun kieleni on…”
(Joka puhuu arabiaa sujuvimmin)
Se on Banu Sa’din kieli.”
(8)
Nämä hadithit ilmoittavat ilman minkäänlaista tulkinnan tarvetta, että profeettamme (rauha hänelle) on sukujuuriltaan ja syntyperältään arabi.
Koraanissa todetaan selvästi, että profeettamme (rauha hänelle) oli arabi. Ibrahim-suuran…
”Olemme lähettäneet jokaisen profeetan oman kansansa kielellä, jotta heille voitaisiin selittää asiat selkeästi.”
Tätä todistaa 4. jae, joka on suomeksi näin: Profeettamme on myös profeetta, joka on tullut omasta kansastaan ja lukenut heille arabiaksi kirjoitetun Koraanin.
Abu Dharrin (ra) kertoman mukaan
”Jumala on lähettänyt jokaisen profeetan oman kansansa kielellä.”
Myös (9) kohdassa oleva hadith-i şerif tulkitsee tätä jaetta.
Lähteet:
1. Abu Dawud, Malahim: 8.
2. Ibn Majah, Fiten: 8.
3. Al-Hujurat-suura, 18.
4. Feyzü’l-Kadîr, 3:36. Hadith-numero: 2682.
5. Müslim, Fedâil: 1.
6. Feyzü’l-Kadîr, 3:38. Hadith-numero: 2684.
7. Feyzü’l-Kadîr, 3:43, Hadith-numero: 2695.
8. Feyzü’l-Kadîr, 3:44. Hadith-numero: 2696.
9. Ibn Kathirin tefsir, 2:522.
(Mehmed Paksu: Ongelmat ja ratkaisut – 1)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
