Arvoisa veljemme,
Riita, jonka seurauksena puolisot erottavat sänkynsä, ei vaikuta avioliiton pätevyyteen; avioliitto ei tällöin purkaudu.
Islamissa on hyväksytty, että uskovaiset voivat olla eri mieltä mistä tahansa asiasta, ja näin ollen on sallittu, että heillä on erimielisyyksiä; mutta tämä tila…
ei saa ylittää kolmea päivää
Se on käsketty. (Buhari, Adab, 57, 62; Muslim, Birr, 23, 25).
Tämä koskee tavallisia, jokapäiväisiä tapauksia. Lisäksi,
”kasvojen kääntäminen pois”
On olemassa myös eräänlainen viha, joka kohdistuu kapinallisiin ja jumalattomiin. Islamin valtakunnassa asuvien muslimien keskuudessa ei voi olla mitään erimielisyyttä. Jos erimielisyyttä on syntynyt ja omien halujen mukaan on toimittu, silloin noudatetaan Jumalan käskyä:
”Uskovaiset ovat toistensa veljiä. Sovittakaa veljenne kesken ja pelätkää Jumalaa, jotta teille armahdettaisiin.”
(Al-Hujurat, 49/10).
Myös profeetta Muhammed (rauha hänelle) on sanonut:
”Ei ole sallittua, että joku pitää veljeään vihollisena yli kolme päivää. Kun kaksi uskovaista kohtaavat, toinen kääntää kasvonsa tähän suuntaan ja toinen toiseen suuntaan. Mutta näistä kahdesta uskovaisesta se on parempi, joka aloittaa tervehdyksen ensin.”
(Tecrid-i Sarih -käännös, XII / 145)
Mitä tulee kasvojen kääntämiseen;
Tämä on toimenpide, joka kohdistetaan kapinallisiin, jumalattomiin ja julmiin ihmisiin. Kolme sahabaa, Ka’b ibn Malik, Murara ibn Rabi’ ja Hilal ibn Umeyye, jotka jäivät pois Tebukin taistelusta, eristettiin viidenkymmenen päivän ajaksi profeetta Muhammedin (rauha hänelle) käskystä. Yksikään muslimi ei puhunut heille, ei edes tervehtinyt heitä, eikä heidän tervehdyksiinsä vastattu, heille ei näytetty ystävällisyyttä, heidät oli täysin hyljättynä. Ka’b, yksi näistä kolmesta, jotka jäivät pois uskottomia vastaan käydystä jihadista, kuvailee itse kokemaansa tuskallista tilannetta näin:
”…Sitten Jumalan lähettiläs kielsi uskovaisia puhumasta kanssamme. Kukaan ei puhunut meidän kolmen kanssa, jotka emme olleet osallistuneet taisteluun. Olimme eristyksissä kaikista. Maa tuntui minusta silloin kovin ahtaalta ja merkityksettömältä…”
He olivat katuneet tekojaan syvästi, kun olivat joutuneet yksin yhteiskunnassa. Lopulta Jumala antoi heille anteeksi ja ilmoitti heitä koskevan jakeen:
”Ja Jumala hyväksyi myös niiden kolmen miehen katumuksen, jotka olivat jääneet taistelusta pois. Maa oli heille liian ahdas, vaikka se oli kuinka laaja tahansa, ja heidän sielunsa ahdistivat heitä, kunnes he ymmärsivät, ettei heillä ollut muuta turvaa kuin Jumalaan turvautuminen. Jumala hyväksyi heidän katumuksensa, jotta he voisivat katua. Sillä Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen.”
(At-Tawbah, 9/118).
Tämän jakeen ilmoittamisen jälkeen kolme hyljeksittyä sahabaa yhdistyi suurella ilolla takaisin yhteisöön. (Hadithin ja tapahtuman täydellinen teksti ks. Bukhari, Maghazi, Gazvetü Tebük)
Tämä tapaus osoittaa, että islamilaisessa yhteiskunnassa muslimit muodostavat yhden ruumiin. He noudattavat yhdessä ja yhtenäisesti Jumalan šariaa, ja ne, jotka toimivat vastoin yhteisön etua, eristetään välittömästi yhteiskunnasta. Ka’bin ja hänen tovereidensa kohtalo korostaa myös islamilaisen yhteiskunnan tarvetta luoda vilpitön viestintäjärjestelmä; uskovien, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ystävyyden ja veljeyden sitein Jumalan tahdon vuoksi, tulisi olla selkeä ja rakastava yhteisöllinen ymmärrys; asian velvoitteisiin sitoutumisen, annettujen käskyjen arvostamisen ja ehdottoman kuuliaisuuden tärkeyttä laillisuuden puitteissa; ja sitä, kuinka katuvainen ihminen on, kun hän on erotettu muslimeista.
Profeetta (rauha hänelle) kielsi muslimeja vihaamasta, selkäänsä kääntämästä, kadehtimasta ja pilkkaamasta toisiaan. (Buhari, Edep 57; Muslim, Birr, 24, 28; Tirmizi, Kıyâme, 54) Profeetta (rauha hänelle) tiesi, että islamilaisessa yhteiskunnassa syntyisi erimielisyyksiä ihmisten kesken, ja siksi hän käski uskovia olemaan jättämättä toisiaan yli kolmeksi päiväksi. Profeetta (rauha hänelle) ilmoitti, että jos uskovat vihaavat toisiaan yli kolme päivää, se täyttää heidät vihalla, vihamielisyydellä ja katkeruudella, ja luonnollisesti tämä vastakkainasettelu voi johtaa jopa konflikteihin.
Kaunat,
riidan yhteydessä, suuttumuksesta johtuen ja lausuttujen sanojen vuoksi;
käsiinsä, vyötäröönsä, kieleensä
Se ilmenee keskinäisenä tappeluna, herjauksena jne., toisen ihmisen sanomisten vuoksi, kuten voidaan nähdä tietämättömien uskovien keskuudessa. Nykyään uskonnollisten suuntausten, koulukuntien jne. erimielisyyksien takia, kun ne saavuttavat kiihkoilun ja fanaattisuuden asteen, ilmenee eripuraa uskovien keskuudessa. Loppujen lopuksi jokaisen, joka on noudattanut Jumalan lähettilään parasta tietä, on hylättävä tietämättömät, alkeelliset, karkeat, kiihkoilevat ja raa’at asenteet ja käytökset. Näitä noudattavat muslimit eivät koskaan ole vihamielisiä toisiaan kohtaan. (Sait KIZILIRMAK, Şamil İslam Ansiklopedisi)
* * *
Kuten hadithissa todetaan, aviomiehen on kohdeltava vaimoaan ”hyvin”.
Miehellä on joitakin oikeuksia vaimoaan kohtaan. Mutta vaimollakin on oikeuksia mieheensä nähden. Kumpikaan ei voi vaatia toiselta enemmän kuin nämä oikeudet sallivat. Miehen velvollisuudet vaimoaan kohtaan ovat elatus: ruoka, vaatteet ja asunto. Uskontomme määrää näiden vähimmäismäärän ottaen huomioon ajan olosuhteet, tavat ja vaimon perheen taloudellisen tilanteen. Fikh-kirjamme käsittelevät näitä asioita laajemmin. Yksityiskohtiin menemättä…
Kirjataanpa ylös ne pääperiaatteet, joista islamilaiset oppineet ovat yksimielisiä:
Avioliittosopimus
Kyseessä ei ole työsopimus (palvelussuhde). Siksi hän ei ole velvollinen tekemään kotitöitä, kuten ruoanlaittoa, siivoamista tai pyykinpesua, eikä ulkotöitä, kuten työtä kaupassa, pellolla tai eläinten hoitoa. Naisella on oikeus palkata vähintään yksi palvelija näiden tehtävien hoitamiseen, ja kustannukset maksaa aviomies.
Aviomies,
Hänen on tuotava vaimolleen ruoka valmiiksi kypsennettynä ja valmistettuna. Jos nainen tekee joitakin kotitöitä, hän tekee sen hyväntekeväisyytenä, miellyttävänä tapana, perinteenä, ei juridisena velvoitteena. Jos hän ei halua tehdä tällaisia töitä, hänen miehensä ei voi häntä siihen pakottaa.
Tämän käytöksen vuoksi nainen ei ole syntinen.
Hänelle kuuluva / Häneen liittyvä / Häntä koskeva
oikeudellinen velvoite
”Hänen ei tule poistua kotoa ilman miehensä lupaa, ei tuoda kotiin miehensä ei-toivomia asioita ja tulla sänkyyn, kun mies häntä kutsuu.”
* * *
Kuinka monta päivää mies voi olla pisimmillään erossa vaimostaan sängyssä?
Kuten kaikessa muussakin, myös uskonnollisissa menoissa liiallinen tai liian vähäinen ei ole hyväksyttävää. Hyväksyttävää on se, joka ei mene kumpaankaan ääripäähän… ehkä se on keskitie. Niin sanotaan myös hadithissa, jossa suositellaan samaa mittapuuta:
”Jumalan palvonnassa paras on se, joka on kohtuullinen!”
Keskinkertainen palvonta,
se ei saata omistajaa kyvyttömäksi täyttämään pakollisia velvoitteitaan. Se ei johda perheen ja lasten laiminlyömiseen. Ehkä se muistuttaa jokaista oikeudenhaltijaa velvollisuudestaan antaa kullekin oikeudenmukainen osuus ja varmistaa huolellisuuden, jotta tämä mahdollisuus säilyy aina.
Tällaisessa tilanteessa nuori mies ei kuitenkaan toiminut näin kalifi Ömerin (ra) aikana. Vaikka hän oli juuri mennyt naimisiin, hän paastosi koko päivän jopa kesän kuumimpina päivinä ja rukoili aamuun asti. Toisin sanoen, hän meni velvollisuuksiensa täyttämisen jälkeen liian pitkälle vapaaehtoisissa uskonnollisissa harjoituksissa, jopa niin, että laiminlöi vaimonsa.
Ymmärtäväinen ja kärsivällinen vaimo ei pitänyt miehensä tilaa kovin pahana, ajatellen sen ajan myötä menevän ohi, ja päätti suhtautua siihen kärsivällisesti. Mutta mies näytti aikovansa jatkaa tätä tilaansa. Siksi hän katsoi välttämättömäksi selittää tilanteen kalifi Omarille. Mutta miten hän sen sanoisi, millä tavalla hän sen selittäisi? Hän löysi itselleen sopivan ilmaisutavan. Hän meni suoraan kalifin eteen. Kalifin vieressä oli kuuluisa juristi Ka’b. Kaikki voimansa ja rohkeutensa kooten hän puhui:
– Oi uskovien ruhtinas, minulla on sellainen hurskas aviomies, että hän paastoaa koko kesän kuumina päivinä ja rukoilee vapaaehtoisia rukouksia aamuyöhön asti näinä lyhyinä öinä. Hän jatkaa tätä keskeytyksettä, koskaan lopettamatta!
Kalifi oli iloinen tällaisen nuorukaisen olemassaolosta.
– Mašallah, barekallah, miehellesi. Näin pitkinä päivinä ja lyhyinä öinä hän on koko kauden ajan harjoittanut uskonnollisia menojaan, tällaista nuorta miestä on syytä onnitella.
Kun nainen näki, että kalifi onnitteli häntä asiasta, josta hän oli valittanut, hän lähti sanomatta mitään muuta.
Mutta kuuluisa Basran tuomari Ka’b vastusti tätä:
– Oi uskovien ruhtinas, onnitteletteko te tämän naisen aviomiestä? Nainenhan valittaa teille hänestä!
sanoi.
Kalifi epäröi:
– Ei, hän ei valita, vaan onnittelee.
Olipa kyseessä sitten valitus tai onnittelu, kalifi lähetti miehiä kutsumaan naista luokseen.
– No, kerrohan, hurskaan nuorukaisen vaimo! Valittikoitko miehesi tästä tilasta, vai puhuitko näin ihailusta?
– Mitäpä tuota, oi uskovien ruhtinas, valitin. Minäkin olen nainen, kuten muutkin. Minullakin on luonnollisia ja normaaleja tarpeita. Mutta hänellä ei ole mitään sellaista. Hän paastoaa koko päivän aamuun asti ja rukoilee koko yön aamuun asti. Mikään muu asia ei kiinnosta häntä, ei häiritse hänen mieltään. Hän ei edes huomaa minun olemassaoloani.
Kun islamilaisen lainoppineen Ka’bin ennustus kävi toteen, kalifi kääntyi hänen puoleensa:
– No niin, Kâ’b, mitä sanot tälle naiselle? Sinä teit diagnoosin, sinä myös näytät hoidon.
– Oi, uskovien ruhtinas, tuokaa tämän naisen aviomies tänne, minä tiedän mitä sanon.
He löysivät nuorukaisen heti ja toivat hänet paikalle. Kâ’b antoi hänelle seuraavan lyhyen neuvon:
– Nuorukainen, joka paastoaa koko päivän ja rukoilee aamuyöhön asti, tiedäthän, että tämä on liioittelua. Liioittelu ei ole hyvä missään asiassa, ei myöskään uskonnollisissa menoissa. Sitä ei pidetä hyväksyttävänä. Hyveellisintä on kohtuullisuus teoissa.
Ja Ka’b jatkaa näin:
– Et enää laiminlyö perhettäsi päiväkausiksi, vaan olet heidän luonaan vähintään joka neljäs päivä. Jos et ole heidän luonaan vähintään joka neljäs päivä ja jatkat heidän yksin jättämistään, niin tekemäsi uskonnolliset toimet eivät poista vastuuta, jonka olet ottanut kantaaksesi jättämällä heidät yksin huoneeseensa.
Kuultuaan tämän neuvon nuorelta islamilaiselta lakimieheltä Ka’bilta, nuorukainen kiitti ja lähti pois, jolloin kalifi kysyi uteliaana:
– Oi Ka’b, vastaa nyt minulle, miten selität huomenna Jumalan edessä antamasi fatwan, miten löydät sille todisteen, kun olet velvollinen olemaan perheesi luona neljän päivän välein?
Kâ’b vastasi tyynesti:
– Oi uskovien ruhtinas. Eikö Allah, Kaikkivaltias, ilmoita Koraanissa, että mies voi mennä naimisiin jopa neljän naisen kanssa?
– Ilmoittaa.
– Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että nainen voi olla kolme päivää erossa miehestä; neljäntenä päivänä on hänen vuoronsa. Tästä käy ilmi, ettei häntä saa jättää yksin pitkäksi aikaa, vaan hänet on vapautettava yksinäisyydestä ainakin neljän päivän välein. Jos he tarvitsisivat toisiaan vähemmän kuin neljän päivän välein, miehille ei annettaisi lupaa mennä naimisiin neljä kertaa.
– Tämä vastaus on jopa omaperäisempi kuin edellinen diagnoosi!
Näin sanoi kalifi Hazret-i Ömer ja katsoi tällä kertaa Kâ’bia suoraan silmiin, kun hän puhui:
– Oi Ka’b, ryhdy heti matkavalmisteluihin. Sillä sinä olet tästä hetkestä alkaen Basran kadin! Nimityksesi on vahvistettu.
Kâ’b, joka näin oli saanut nuorukaisen ääripäätä tasapainoon, jäi Basran tuomariksi kuolemaansa saakka.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
