–
Onko totta se, mitä Osmanien valtakunnan aikaisessa Vakvakiye-tapauksessa kerrotaan, eli onko Vakvak-puulla todellinen pohja?
Arvoisa veljemme,
Vak’ai Vakvakıyye
niin kutsutun ilmiön todellinen luonne,
Çınar-tapaus
tunnetaan nimellä.
Çınar-tapaus
Se on nimi, joka annettiin kapinalle, jonka janitsaarit ja sipahit nostivat Istanbulissa vuonna 1656 Mehmed IV:n valtakaudella.
1600-luvun alusta alkaen Osmanien valtakunta ajautui hallinnollisesti varsin sekavaan aikakauteen. Tämä tilanne paheni entisestään varsinkin Murad IV:n valtakauden jälkeen, kun lapsena valtaistuimelle noussut sulttaani Mehmed IV ei kyennyt hallitsemaan valtakuntaa. Tämän seurauksena valtaan nousivat palatsissa vaikuttaneet äitisulttaanit ja sisäiset virkamiehet. Valtion virkamiesten välinen kilpailu ja riidat olivat saavuttaneet äärimmilleen.
Tästä syystä Kreetan sotaretken vuoksi käydyssä sodassa venetsialaisia vastaan Egeanmerellä ei saavutettu menestystä, ja jopa Çanakkalen salmi joutui piirityksen alle.
Myös valtakunnan taloudellinen tilanne oli heikko. Koska valtio ei pystynyt maksamaan palkkoja ajallaan, se joutui antamaan sotilaille huonolaatuisia, väärennettyjä ja kuparipitoisia (paljon kuparia sisältäviä) akçeja. Tämä aiheutti tyytymättömyyttä sotilaiden keskuudessa ja johti riitoihin kauppiaiden kanssa.
Tässä tilanteessa osa Kreetan sodasta palanneista ja yhdeksän kuukauden palkkansa saamatta jääneistä janitsaareista
, aikakauden valtionvarainhoitajan ja salaisen kirjurina toimineen Ma’noğlu Mîr Hüseyin Bey’in kertoman mukaan, eräiden vääryyden kohteeksi joutuneiden aatelisten ja arvovaltaisten henkilöiden yllytyksestä.
(ks. Naîmâ, VI, 141)
He menivät Ağakapısiin valittamaan. Mutta kun Kul Kethüdâsi Osman Ağa ei heitä kuunnellut, he menivät janitsaarien kasarmeille ja tekivät yhteistyötä muiden tyytymättömien janitsaarien kanssa.
Samaan aikaan palkkojaan saamatta jääneet sipahit saapuivat Etmeydanille, jonne oli sijoitettu janitsaarien kasarmit, ja
2. maaliskuuta 1656
He liittyivät heihin perjantaina. Lopulta Hezârpâre Ahmed Paşa oli siirretty sisäisestä mehter-joukosta ulos, eli hän oli erotettu virastaan.
Sipahi Mehter Hasan Ağa, Şamlı Mehmed Ağa, Galatan voivodikunnasta erotettu Karakaş Mehmed
kuten jotkut muutkin, jotka ryhtyivät kiusaajien johtajiksi,
”Huomenna aamulla haluamme jalkapatikkakokouksen.”
ja he lähettivät sanan palatsiin.
Vaikka jotkut tässä kapinassa syyllisiksi todetut klaanipäälliköt vaihdettiin ja kapinallisille lähetettiin viesti, jotta he luopuisivat vaatimuksistaan, sortajat pitivät pintansa vaatimuksissaan.
Kapıkulu askerleri siirtyivät sunnuntaina 4. maaliskuuta Etmeydanısta Atmeydaniin ja samana päivänä he yrittivät sovittelua Şeyhülislâm Hüsamzâde’nin miehiltä.
Musta Abdullah Ağa
He tappoivat hänet torilla. Sitten he kutsuivat sulttaanin uudelleen jalkadivaaniin. Mehmed IV saapui jalkadivaaniin Soğukçeşme’deki Alay Köşkü’ne mukanaan vezireitä, oppineita, jalkaväkeä ja sipahi-sotilaita.
Kapinalliset, joiden johdossa oli Sipahi Mehter Hasan Ağa, kertoivat suullisesti valituksensa sulttaanille. He kertoivat pitkät pätkät Kreetalla venetsialaisten aiheuttamista vahingoista ja menetyksistä, sotilaille maksetuista aliarvoisista rahoista, palkkojen viivästymisestä ja aatelisten ja suosikkien korruptiosta.
Lopulta he nimesivät kolmisenkymmentä Enderunin ja Bîrunin virkailijaa, jotka olivat kaiken tämän aiheuttajia, ja vaativat heidän teloitustaan.
Rikâb kaymakamı, joka oli sulttaanin seurassa ja oli juuri nimitetty uudeksi suurvisiiriksi.
Zurnazen Mustafa Pasha
Hän ehdotti näiden henkilöiden omaisuuden takavarikointia ja heidän karkottamistaan, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä.
Kapinallisten,
”Me haluamme sinut, jopa jos olet nero.”
heidän sanottuaan näin, valtaan tuli hiljaisuus, ja lopulta sulttaanin käskykirjeellä ensin
Dârüssaâde-palatsin päällikkö Behram Ağa, palatsin portinvartija Bosnalı Çalık Ahmed Ağa ja İbrâhim Ağa
Heidät murhattiin puutarhurin välityksellä, ja heidän ruumiinsa vietiin palatsista ja luovutettiin kapinallisille.
Seuraavina päivinä kolmisenkymmentä valtiomiestä, niin palatsin sisältä kuin ulkopuoleltakin, teloitettiin siellä, missä heidät oli pidätetty.
Kapinalliset hirttivät heidän ruumiinsa Sultanahmetin aukiolla oleviin plataanipuihin.
Tästä syystä tätä tapahtumaa kutsutaan Osmanien valtakunnan historiassa
”Çınar-tapaus”
sille annettiin nimi. Samalla tätä maisemaa verrattiin historiassamme ihmisen muotoiseen puuhun, koska sen hedelmät muistuttivat ihmisen muotoa.
”Vak’ai Vakvakıyye”
tuli tunnetuksi myös nimellä.
Kapinan päätteeksi hallinnossa, uskonnollisissa virastoissa ja muissa laitoksissa tehtiin muutoksia, jotka olivat tyrannien mieleen.
Lopultakin
8. maaliskuuta 1656
Sinä päivänä sipahien palkat maksettiin kuruşina. Kapinalliset hajaantuivat sillä ehdolla, että ne, joita he halusivat teloittaa, mutta joita ei oltu vielä saatu kiinni, murhattaisiin myöhemmin, ja näin kapina päättyi.
Lähteet:
– Karaçelebizâde Abdülaziz Efendi, Zeyl-i Ravzatü’l-ebrâr, Istanbulin yliopiston kirjasto, TY, nro. 2635, s. 462 ja sen jälkeiset sivut;
– Mehmed Halîfe, Târîh-i Gılmânî, Istanbul 1340, s. 36 ja sen jälkeiset sivut;
– Vecîhî Hüseyin, Târih, Süleymaniye Ktp., Hamidiye, nr. 917, lehti 47b;
– Abdurrahman Abdi Paşa, Vekayi’nâme, Topkapı Sarayı, Koğuşlar Kitaplığı, nro. 915, lehti 26b jne.;
– Naîmâ, Târih, VI, 139-155;
– Silâhdar, Târih, I, 26-30;
– Hammer (Atâ Bey), X, 251-255;
– Ahmed Refik, Naisten valtakausi, Istanbul 1923, IV, 198-211;
– Uzunçarşılı, Osmanlı Tarihi, III, 290-292;
– Danişmend, Kronologia, III, 420-421;
– Eremya Çelebi Kömürciyan, “Çınar Vak’ası” (toim. Hrand D. Andreasyan – Fahri Ç. Derin), İstanbul Enstitüsü Dergisi, nro 3, İstanbul 1957, s. 57-65;
– Reşad Ekrem Koçu, ”Çınar Vak’ası”, İst. A, VII, 3920-3921.
(ks. TDV İslam Ansiklopedisi, Çınar Vak’ası -artikkeli)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
