”
Kun joku kuolee ja hänen perässään itkevät ihmiset alkavat huutaa: ”Voi minun vuoreni, voi minun Herrani…” jne., niin hänelle määrätään kaksi enkeliä, jotka lyövät kuolleen rintaan ja sanovat:
”Oletko sinä sellainen?”
he kysyvät.”
– Onko tällaista hadithia olemassa?
– Jos näin on, niin mikä on kuolleen henkilön osuus tässä synnissä?
Arvoisa veljemme,
Tämän hadithin ovat välittäneet Imam Ahmed b. Hanbel ja Ibn Mace.
(ks. Ibn Hanbal, 1/26,28; Ibn Mace, Cenaiz, 54, 58)
Buhari (Canaiz, 32), Muslim (Canaiz, 16, 18, 19), Nesai (Canaiz, 13-15) ja Tirmizi (Canaiz, 33-34) ovat kertoneet tämän hadithin samankaltaisin sanamuodoin.
Buharin mukaan profeetta Muhammed (rauha hänelle) sanoi:
”Kuollut kärsii osittain perheensä itkemisen vuoksi.”
sanalla, joka tarkoittaa
henkilö, joka eläessään huusi tai valitti kuolleiden puolesta
Näin on, sillä hän on tässä tapauksessa joko testamentannut omaisuutensa tai toiminut esimerkkinä läheisilleen jatkamalla tällaista perinnettä, jolloin hän on ansainnut rangaistuksen. Kuten Jumala on sanonut:
”Oi te, jotka uskotte! Suojelkaa itseänne ja perheitänne helvetiltä.”
(Tahrim, 66/6)
Myös profeetta Muhammed (rauha hänelle) on sanonut:
”Te olette kaikki paimenettomia ja vastuussa siitä, mitä te paimentatte.”
(Buhari, perjantai, 11)
Kyseinen henkilö kärsii rangaistuksen, koska hän ei ole hoitanut velvollisuuksiaan tai on näyttänyt heille huonoa esimerkkiä.
Näin ollen, jos kuollut henkilö ei eläessään ollut sellainen, joka itki kuolleiden perään, hänen tilanteensa vastaa sitä, mitä Hz. Âişe sanoi tästä jakeesta:
”Kukaan ei kanna toisen (synnin) taakkaa.”
(Fatir, 35/18)
Tämä on myös mainittu tässä jakeessa (saman jakeen jatkossa):
”Jos joku, joka on syntitaakan alla, pyytää muita kantamaan syntiään, ei kukaan, edes hänen sukulaisensa, suostu kantamaan edes pientä osaa taakasta / hänen syntiään ei kanna kukaan muu.”
(Fatir, 35/18)
Tästä asiasta on kerrottu, että Hz. Aişe on sanonut näin:
Profeetta (rauha hänelle) näki, kuinka erään juutalaisen naisen perhe itki hänen kuolemansa johdosta. Silloin hän sanoi:
”Nämä itkevät hänen vuokseen. Hän taas kärsii haudan piinassa.”
(Buhari, Janaiz, 32)
Asiaa koskeva selonteko
Vaikka kyseinen hadith väittääkin, että kaikki kuolleet kärsivät rangaistusta kaikenlaisesta itkemisestä, muut todisteet rajoittavat tämän itkemisen laajuutta. Esimerkiksi, tätä rangaistusta…
-elämässä kuoleman jälkeen-
On mahdollista rajoittaa se henkilöön, jolla on tapana huutaa ja karjua, tai henkilöön, joka ei kiellä perheensä tekemästä niin. Tällöin hadithin merkitys olisi seuraava: Henkilö, joka kärsii rangaistuksen perheensä itkemisen vuoksi, on henkilö, joka on tyytyväinen siihen, että hänellekin tehdään samoin, koska se on hänen tapansa. Tästä syystä Bukhari sanoi näin:
”Jos kuolleelle ei itketä, kun se ei ole heidän tapansa, kuollut ei kärsi.”
Siis, kukaan ei ole vastuussa toisen tekemästä teosta, jos hän ei tiennyt perheensä aikovan näin tehdä tai jos hän on tehnyt kaikkensa estääkseen heitä tekemästä niin. Siksi Ibn al-Mubarak sanoi: Jos joku eläessään kieltää perhettään itkemästä hänen kuolemansa jälkeen, hän ei ole vastuussa, jos perhe itkee hänen kuolemansa jälkeen.
Buhari,
Yhteenvetona voidaan sanoa, että hän väittää, ettei kukaan joudu kärsimään toisen teosta, ellei hän itse ole siihen syypää. Ne, jotka sanovat, että joku voi joutua kärsimään toisen tekemästä asiasta, tarkoittavat, että kyseinen henkilö on aiheuttanut sen, kun taas ne, jotka sanovat, ettei kukaan joudu kärsimään toisen tekemästä asiasta, tarkoittavat tilannetta, jossa kyseinen henkilö ei ole aiheuttanut sitä.
Ibn al-Murabit sanoi näin:
Henkilö tiesi kuolemanjälkeisen valituskiellon ja sen, että hänen perheensäkin saattaisi tällaista käytöstä harjoittaa, mutta hän ei heille siitä
jos hän ei ole ilmoittanut sen olevan haram ja ei ole estänyt heitä tekemästä sitä
Siksi, kun hän kärsii, hän ei kärsi toisen teon vuoksi, vaan oman tekonsa vuoksi.
Ismaili sanoi seuraavaa:
Tässä asiassa oppineet ovat esittäneet erilaisia näkemyksiä. Jokainen on antanut oman tulkintansa mukaisen mielipiteen. Arabit hyökkäilivät toisiaan vastaan, ottivat toisiaan vangeiksi ja tappoivat toisiaan pakanuuden aikakaudella. Kun joku heistä kuoli, itkevä nainen ylisti kuollutta henkilöä näin…
ylistämällä haram-tekoja niitä luettelemalla
He itkivät. Hadithin merkitys on seuraava: Kuollut kärsii perheensä tällaisesta itkemisestä. Sillä kuolleen jälkeen mainitaan hänen parhaat tekonsa. Ja nämä olivat pakanuuden ajan arabien parhaat teot. Tämä taas lisäsi ihmisen syntejä ja teki hänestä rangaistuksen ansaitsevan.
Toisen näkemyksen mukaan kuolleen kärsimys on se, että hän tuntee surua ja tuskaa perheensä itkusta ja valituksesta. Tämän näkemyksen kannattajien todisteena on seuraava hadith:
”Vannon Allahin nimeen, joka pitää Muhammedin sielun kädessään, että kun joku teistä itkee kuolleen omaisensa vuoksi, se ilmoitetaan hänelle. Oi Allahin palvelijat! Älkää kiduttako kuolleitanne!”
Tämä hadith on osa pidempää, hasan-luokiteltua hadithia. Hadithin ovat välittäneet Ibn Ebû Heyseme, Ibn Ebî Şeybe, Taberânî ja muut hadith-oppineet.
Tähän liittyvät erilaiset tulkinnat voidaan yhdistää seuraavalla tavalla:
a.
Jos jollakulla on tapana itkeä kuolleiden perään ja hänen perheensä jatkaa tätä tapaa hänen kuolemansa jälkeen, tai jos hän on testamentissaan määrännyt, että näin tehdään, hän kärsii rangaistuksen perheensä itkemisen vuoksi.
b.
Jos joku, joka on kapinoinut Jumalaa vastaan ja tehnyt vääryyttä ihmisille, saa kuolemansa jälkeen osakseen ylistystä – ikään kuin vääryydet olisivatkin hyveitä – hän kärsii rangaistusta juuri näiden vääryyksien vuoksi. Toisin sanoen, hän kärsii rangaistusta niistä samoista pahoista teoistaan ja julmuuksistaan, joita hänen läheisensä ylistävät ikään kuin ne olisivatkin hyviä.
c.
Jos henkilö laiminlyö estää perhettään itkemästä ääneen, vaikka he ovat tunnettuja tästä tavastaan, tai jos hän hyväksyy heidän tekonsa, tuomio on sama kuin edellisessä tapauksessa. Jos hän ei hyväksy sitä, häntä nuhdellaan kysymällä, miksi hän ei estänyt perhettään tekemästä niin.
d.
Jos joku välttää edellä mainittuja tilanteita ja kieltää perhettään tekemästä syntiä varovaisuutta noudattaen, mutta perhe vastustaa häntä, niin kuollut henkilö on saattanut kokea jonkinlaista tuskaa nähdessään perheensä vastustavan häntä ja kapinoivan Herraansa vastaan.
(Ibn Hajar, Fath al-Bari, kyseisen hadithin selitys/ 3/152-156)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
