”Minun kansani ei koskaan tule yksimieliseksi väärän tuomion suhteen.” (ks. Buhârî, 61: 2, 61: 3; Ibn Hišâm, s. 824; Ibn et-Tiktikâ, el-Fahrî, s. 81; Hammâm ibn Münebbih, Sahîfe, Nº 127, 128)
– Onko tällaista hadithia olemassa; jos on, miten sitä tulisi tulkita?
– Tarkoittaako tämä hadith sitä, että muslimit eivät voi erehtyä mistään asiasta, josta he ovat yksimielisiä koko maailmassa?
– Eli eikö ole mahdollista, että enemmistö muslimeista voisi olla väärässä jossakin asiassa, josta he ovat yksimielisiä? Eikö yksimielisyys voi olla väärä?
Arvoisa veljemme,
Tästä asiasta on erilaisia hadith-kertomuksia. Koska oppineiden arvioinnit koskevat kaikkia kertomuksissa esiintyviä ilmauksia, joskus
”heikko”
, joskus
”aitoa”
joskus
”outo”
sanalla on kuvattu. Kuitenkin
”Yhteisö ei voi yhdistyä harhaanjohtajuudessa”
”Väitteen on todettu olevan paikkansapitävä.”
Tämän huomautuksen jälkeen on hyödyllistä esittää joitakin asiaan liittyviä kertomuksia sellaisenaan:
1) ”Jumala ei yhdistä tätä kansakuntaa (tai Muhammedin kansakuntaa) harhaan. Jumalan käsi on yhteisön yllä. Yhteisöstä erkaantunut on erkaantunut tuleen.”
(ks. Tirmizi, Fiten, 7)
Tirmizi, tämän rivayetin
”köyhä”
ilmoitti, että hän on heikko.
. (Tirmizi, kuukausi)
Tirmizîn mukaan,
”Jumalan käsi on seurakunnan yllä.”
hadisin ilmaisussa esiintyvä, joka tarkoittaa
”seurakunta”
Tällä tarkoitetaan islamilaisia oppineita, juristeja ja hadith-tutkijoita.
(kk)
2) ”Minun kansani ei yhdisty väärän opin varaan. Jos siis näette jonkin asian suhteen erimielisyyttä, seuratkaa suurta enemmistöä.”
(Ibn Majah, Fiten, 8)
Suyutin mukaan, hadithissa esiintyvä
”suurin pimeys”
tarkoittaa,
”Ne, jotka tottelevat sulttaania (valtiota) ja seuraavat suoraa polkua, ovat oikealla tiellä. Ehl-i ilmin ja ehl-i tasavvufin välinen erimielisyys ei ole todellinen erimielisyys. Todellinen erimielisyys on niiden harhaoppisten ryhmien erimielisyys, joiden ajatukset ovat vastoin islamin henkeä.”
(Suyuti, Ibn Majan Sunanien selitys, 1/283)
Ibn Majahin tässä rivayetissä mainittu
”Abu Halef al-Ama”
niminen kertoja on oppineiden keskuudessa arvioitu heikoksi.
(ks. Heysemi, Mecmau’z-Zevaid, 1/62)
Tästä syystä tämä rivayetti on heikko.
3)
Erään rivayetin mukaan profeettamme (rauha hänelle) on sanonut näin:
”Pyysin Herraltani neljää asiaa; kolme niistä Hän minulle antoi, yhden ei; pyysin Allahilta, ettei Hän yhdistäisi kansaani harhaan, ja Hän antoi minulle (sen lupauksen). Pyysin Allahilta, ettei Hän tuhoaisi heitä (kansaani) nälänhädällä, kuten Hän oli tuhonnut aikaisempia kansoja, ja Hän antoi minulle senkin. Pyysin Allahilta, ettei Hän antaisi vihollistensa voittaa heitä (jatkuvasti), ja Hän antoi minulle senkin (lupauksen). Sitten pyysin Allahilta, ettei Hän kylväisi heidän keskuuteensa eripuraa, ettei heidän keskuudessaan olisi keskinäistä…”
-sisäisten konfliktien vuoksi-
”Halusin, ettei minulle aiheutettaisi kipua, mutta se evättiin minulta.”
(Ahmed b. Hanbel, 45/200; Taberani, h. no: 2171)
– Hafiz Heysemi katsoo, että tässä rivayetissä on tuntematon kertoja, minkä vuoksi se on
heikko
on ilmoittanut.
(ks. Mecmau’z-Zevaid, h. no: 11966)
– Tämän lisäksi, Heysemi, Taberanî’nin
”Ummati ei tule koskaan yhdistymään harhaan.”
josta on olemassa toinenkin versio
(Taberani, Kebir, h.no: 3440)
oikea aito todellinen paikkansapitävä vahvistettu
on ilmoittanut.
(ks. Heysemi, Zevaid, 5/218/ h.no:9100)
– Tuomarin samasta aiheesta kertoman hadithin sanadissa kaikki kertojat ovat luotettavia. Heidän joukossaan on vähemmän tunnettu Ibrahim b. Meymun el-Adeni, jonka luotettavuuden ovat vahvistaneet Abdurrazzak ja Ibn Main. Hakimin antamaa tietoa tukee myös Zehebi.
(ks. Müstedrek, Tehlis, 1/202)
– Yhteenvetona, ”Islamilainen yhteisö ei tule yhdistymään harhaanjohtamiseen”.
Kun tarkastellaan erilaisia versioita hadith-kertomuksista, jotka koskevat… niin niitä on vähintään…
”hasen”
näyttää olevan asteella.
(ks. Elbanî, Sisiletu’l-ahadis’i-sahiha, h. no: 1332)
– Vaikka molemmat ryhmät ovat sitoutuneet islamiin, niillä on hyvin erilaisia näkökulmia, ja yleisesti ottaen voidaan erottaa kaksi erilaista ajattelutapaa. Ensimmäinen on sunnien ja yhteisön ajattelutapa, ja toinen on bid’a-koulukunnan ajattelutapa.
Sunna- ja džamaat-uskonto, hadith-i šerifissä profeetta Muhammedin (rauha hänelle) mukaan
”Neitä, jotka seuraavat minun ja kumppaneitteni viitoittamaa tietä”
on määritelty seuraavasti:
(Mecmauz’-zevaid, 1/189)
Siksi ne, jotka eivät ole sitoutuneet tähän uskomukseen, katsotaan harhaoppisiksi. Heitä on seitsemänkymmentäkaksi ryhmää.
Mutezilit, Džahmit, Qadarit, Šiia
ja vastaavat sisältyvät tähän osaan.
Sunnien ja jamaatin keskuudessa on kaksi erillistä uskonnollista koulukuntaa: aš’arilaisuus ja maturidilaisuus. Niiden välillä ei ole juurikaan eroja perusperiaatteissa. Erot ilmenevät joissakin yksityiskohdissa. Siksi molemmat edustavat samaa ryhmää.
Todisteena siitä, että olemme Koraanin ja Sunnan linjalla, on se tie, jota neljän sunnittisen koulukunnan (Ehl-i sünnet ve’l-cemaat) oppineet ovat kulkeneet. Kuten tiedetään, tämä suuri yhteisö, joka on tuottanut loistavia oppineita kuin kirkkaat tähdet, on aiemmin…
kaksitoista lahkoa
Se koostui kymmenestä jäsenestä. Sitten se vakiintui neljään. On tietysti hyvin epätodennäköistä, että näin suuri joukko oppineita tekisi virheen.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
