– Onko naisten ääni avret (eli jotain, joka on peitettävä) miehille, jotka eivät ole heidän mahreminsä?
– Onko naisilla mitään haittaa siitä, jos heidän äänensä kuuluu ulos, kun he suorittavat zikriä?
– Milloin naisten äänet ovat haram (islamin mukaan kiellettyjä)?
– Voiko nainen lukea runoja ja virsiä?
Arvoisa veljemme,
Milloin naisen ääni on haram?
Islam,
Se toteuttaa suojatoimenpiteitä niitä näkyjä, käyttäytymismalleja ja tilanteita vastaan, jotka saattavat ihmisen viettelykseen ja turmelukseen. Sillä islamissa on olennaista säilyttää ihmisen puhtaus ja arvokkuus ja estää niiden turmeltuminen. Nämä toimenpiteet ja suojelu on tarkoitettu yhtäläisesti sekä miehille että naisille.
Toisaalta ihmiselle annetut ominaisuudet, kyvyt ja erilaisuudet eivät saisi johtaa toisen ihmisen syyllistämiseen, vääriin tunteisiin tai oman egon liialliseen korostamiseen.
Myös naiselle Luojan suoma ääni on ymmärrettävä tässä yhteydessä. Periaatteessa minkään olennon, etenkään ihmisen, ääntä ei voida ehdottomasti luokitella haramiksi tai synniksi. Sillä sen luomisessa ei ole mitään haramia. Siksi mikään jae tai hadith ei julista naisen ääntä haramiksi.
Aluksi
Hanafi- ja Shafi’i-imaamit
Myös uskonnollisen koulukunnan mukaiset, itsenäiseen uskonnolliseen tulkintaan kykenevät imaamimme ovat samaa mieltä. Itse asiassa näemme tämän säännön kaikissa fiqh-kirjoissa:
”Jumhurin mukaan naisen ääni ei ole avret. Eli kaikkien mujtahidien mukaan naisen ääni ei ole haram.”
Šāfi’ī-koulukunnan oppineet ja muut ictihad-tekijät sanovat näin:
”Naisen ääni ei ole avret (eli kielletty). Sillä nainen käy kauppaa, todistaa oikeudessa. Siksi hän joutuu puhumaan äänekkäästi.”
(1)
Peruste sille, ettei naisen ääni ole avret (eli kielletty), on islamin varhaisin käytännön aikakausi, Saadet-aikakausi. Toisin sanoen, se perustuu profeetta Muhammedin (rauha hänelle) ja hänen seuralaistensa tapaan. Tämä tapa ilmenee kolmella tavalla:
Ensinnäkin:
Profeetta Muhammedin (rauha hänelle) tapa keskustella naispuolisten seuralaistensa kanssa, vastata heidän kysymyksiinsä, kuunnella heidän valituksiaan ja täyttää heidän tarpeitaan ja pyyntöjään.
Esimerkkinä voimme mainita seuraavan hadithin:
Amr ibn Shu’aib kertoo:
Nainen tuli tyttärensä kanssa Profeetan (rauha hänelle) luo. Tytöllä oli kaksi kultaista rannekorua kädessään. Profeetta (rauha hänelle) kysyi naiselta:
”Maksatko näistä rannekoruista zekâtia?”
Nainen,
”Ei, en anna.”
vastasi hän.
Tämän jälkeen Jumalan lähettiläs (rauha hänelle) kysyi uudelleen:
”No, olisiko sinusta mukavaa, jos Jumala laittaisi sinulle kaksi tulesta tehtyä rannekorua näiden kahden rannekorun sijaan tuomiopäivänä?”
Nainen otti heti kaksi rannekorua pois ja ojensi ne Jumalan lähettiläälle (rauha hänelle).
”Nämä kuuluvat nyt Allahille ja Hänen lähettiläälleen.”
sanoi.(2)
Toiseksi:
Sahabit kysyivät kysymyksiä, keskustelivat ja hakivat tietoa tietyistä asioista sekä profeettamme vaimoilta että muilta naispuolisilta sahabeilta hadithien ja muiden vastaavien tilanteiden yhteydessä.
Kolmanneksi:
Myös profeetan seuralaisten aikakaudella naiset esittivät valituksiaan kalifeille tai kysyivät muilta seuralaisilta asioita, joita he eivät tienneet uskonnollisista asioista.
Otetaanpa tästäkin asiasta esimerkki:
Eräs nainen tuli Ömerin luo ja sanoi:
”Oi, uskovien ruhtinas! Mieheni rukoilee öisin ja paastoaa päivisin.”
muodossa esitti valituksen.Hazrat-i Ömer,
”Mitä sinä oikein tarkoitat? Haluatko, että estän miehesi yölliset rukoukset ja päiväaikaiset paastot?”
Nainen lähti sanomatta mitään muuta ja tuli hetken kuluttua takaisin esittämään saman valituksen. Hazret-i Ömer antoi naiselle saman vastauksen.
Tämän tilanteen nähden
Ka’b ibn Sur
keskeytti puheen ja
”Oi, uskovien ruhtinas, naisella on oikeus. Koska Jumala on sallinut miehen mennä naimisiin neljän naisen kanssa, neljäs päivä on naisen oikeus.”
sanoi.Tämän johdosta kalifi Ömer kutsutti vaimon aviomiehen luokseen ja käski häntä olemaan paastoamatta neljän päivän välein ja nukkumaan vaimonsa vieressä joka neljäs yö. (3)
Kuitenkin, kuten kaikkien muidenkin sallittujen asioiden kohdalla, kun ne muuttuvat luonteeltaan ja saavat haitallisen muodon, sama pätee myös naisen äänen kysymykseen.
Vaikka naisen ääni on sallittu, viaton ja laillinen, mistä syystä se muuttuu ”avretiksi”, miten se luokitellaan kielletyksi ja miksi vieraiden miesten on haram kuunnella sitä?
Naisen ääni on luonnostaan huomiota herättävä. Erityisesti, jos ääni on tavallisesta poikkeavalla sävyllä, se voi tuoda mukanaan joitakin haittoja, ja uskonnollisesti sanottuna…
”kiihottamiseen”
Tämä johtuu siitä, että kiellettyä ei ole ääni sinänsä, vaan sen hallitsematon luonne.
Ahzab-suuran 32. jae antaa tässä asiassa mittapuun profeetan vaimojen persoonassa seuraavasti:
“
Oi profeetan vaimot! Te ette ole kuin muut naiset. Jos te noudatatte Jumalan pelkoa, älkää puhuko viehättävästi vieraiden miesten kanssa, jotta sydämessään pahaa kantava ei saisi toivoa. Puhukaa vakavasti ja arvokkaasti.
”
Kun kommentaattori Vehbi Efendi tulkitsi tätä jaetta,
”Älkää puhuko sellaista, joka voisi aiheuttaa riitaa. Älkää siis puhuko viehättävästi ja ulkomaalaisia epäilyttävästi, teeskennellen ja ylpeillen.”
muodossa selitetään. Elmalılı’n ilmaisulla
Kun joku on ”leväperäinen, kopea, ilkeä, lipevä”, hän on ”sydämeltään mätä ja pahuuteen taipuvainen”.
He antautuvat toiveikkuuteen. Siksi he tekevät syntiä.
Vehbe Zühaylî pitää tätä moitittavana samasta syystä kuin tavallisissa keskusteluissa, jopa uskonnollisessa kontekstissa:
”Naisten äänten kuuleminen, vaikka ne olisivatkin Koraanin lausumista, innokkaalla ja sävelmällisellä tavalla, on kiellettyä. Sillä siinä on vaara, että se aiheuttaa kiihotusta.”
(4)
İbni Âbidîn selventää asiaa seuraavasti:
”Yleisen mielipiteen mukaan naisen ääni ei ole avret (häpeäpaikka). Älkää kuitenkaan luulko, että väittämällä ’naisen ääni on avret’ tarkoitamme, ettei nainen saisi puhua. Sallimme naisen puhua vieraiden miesten kanssa tarpeen vaatiessa ja vastaavissa tilanteissa. Emme kuitenkaan pidä sallittuna, että naiset puhuvat kovaäänisesti, venyttävät ääntään, pehmentävät sitä tai laulavat sävelmäisesti. Sillä näissä on vaara, että ne houkuttelevat miehiä ja herättävät heissä himoa. Tästä syystä naisen ei ole sallittua lausua rukouskutsua (ezan).” (5)
Faruk Beşer -niminen opettaja ilmaisee ytimekkäästi tuomion, johon mekin yhdymme, seuraavasti:
”Nainen on kaikkineen, myös äänensä puolesta, viehättävä, lumoava ja kiihottava, ja se itse asiassa osoittaa hänen kauneutensa, ei rumuuttaan. Jos hän käyttää viehättäviä piirteitään, joita ovat muun muassa hänen äänensä, viettelyyn ja kiihottamiseen, eli jos hän puhuu murtuvalla ja naisellisella tavalla tai tekee jo valmiiksi kiihottavasta äänestään entistäkin vaikuttavamman sävelmällisillä sanoilla, niin hänen äänensä on haram, ei siksi, että se olisi avret, vaan siksi, että se aiheuttaa viettelyä. Jos hän puhuu arvokkaasti ja toiselle toivottomuutta herättävällä tavalla, se ei ole haram.” (6)
Lopuksi esitämme vielä aikamme kommentaattoreista Muhammed Ali es-Sabûnîn tulkinnan:
”Kuten selvästi käy ilmi, jos nainen on vapaa pahuudesta, hänen äänensä ei ole haram. Miesten on kuitenkin pidettävä naiset erossa tilanteista, jotka voivat johtaa pahuuteen ja turmelukseen.” (7)
Kysymyksessä oleviin seikkoihin tultaessa, runoissa ja virsissä ääni ohenee ja paksunee, on sävelikäs ja saa puoleensavetävän luonteen, joten sen lausuminen vieraiden miesten kuullen tuo mukanaan haittoja.
Jos naiset lausuvat ääneen uskonnollisia lauseita ja vieraat miehet kuulevat sen, se kuuluu samaan kategoriaan kuin rukouskutsu (ezan) ja on kiellettyä, koska se voi herättää vääriä tunteita. He voivat kuitenkin lausua ääneen Koraania, laulaa uskonnollisia lauluja ja suorittaa uskonnollisia rituaaleja keskenään ilman estettä.
Lähteet:
1 Tafsīr ʾĀyāt al-ʾAḥkām, 2: 167.
2 Tirmidhi, Zakat: 12.
3 Hayâtü’s-Sahâbe, 3: 349.
4 Islamilaisen oikeustieteen ensyklopedia, 1: 467.
5 Reddü’l-Muhtar, 1: 272.
6 Naisten oma uskonnollinen käsikirja, 314.
7 Tefsîrü Âyâti’l-Ahkâm, 2: 167.
(ks. Mehmed PAKSU, Perheelle Omat Fatwat)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
