– Imam Rabbanin Mektubat-teoksen 77. kirjeessä puhutaan profeettojen velayetiin pääsemisen mahdollisuudesta. Kuitenkin, kenenkään profeetan velayetiin ei voida päästä.
– Ymmärränkö väärin, vai onko tässä jokin muu merkitys?
Arvoisa veljemme,
Imam-ı Rabbanîn kyseisen lauseen voi kääntää seuraavasti:
”Jokaisen profeetan šaria liittyy hänen velayetiinsa. Tähän šariaan noudattamalla voidaan saavuttaa tuo velayet.”
(ks. Mektubat, arabia, 1/127, 77. kirje)
– Ehkä voimme tästä ymmärtää seuraavaa:
Jokainen hurskas ihminen voi saavuttaa oman profeettansa suojeluksen noudattamalla kyseisen profeetan šariaa.
Tämä jälleennäkeminen ei osoita, että molemmilla huoltajilla on yhtäläiset oikeudet.
Päinvastoin, hän saavuttaa korkean aseman profeetan suojelusiiven, eli palvonnallisen kuuliaisuuden, ansiosta.
Itse asiassa islamissa on hyväksytty, että on mahdollista saavuttaa tietty taso, jota kutsutaan ”velayet-i kübra”ksi, perimällä profeetan asema. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tämä velayet olisi sama tai samanarvoinen kuin profeetan velayet. Päinvastoin,
Vanhempien holhous on vain ”varjo”, kun taas profeettojen holhous on todellista.
Varjo ei ole verrattavissa siihen, mistä se on peräisin.
– Bediüzzamanin seuraavat sanat ovat erinomainen selitys:
”Profeettius on suhteessa valtaan kuin auringon olemus suhteessa auringon heijastukseen peileissä.”
Tässäpä
profeettouden piiri, pyhyyden piiri
Mitä korkeampi on profeettouden piiri, sitä enemmän sen palvelijoiden ja sen auringon tähtien, eli sahaba-kumppanien, täytyy ylittää velayet-piirin suufit. Jopa suuri velayet, eli profeettouden ja totuudenmukaisuuden perintö, joka on sahaba-kumppanien velayet, ei saavuta sahaba-kumppanien, eli eturivin joukon, asemaa, vaikka joku veli sen saavuttaisikin.
(ks. Sanat, s. 491)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
