Arvoisa veljemme,
Latina
”lähetystehtävä”
sanasta johdettu
”missio”
sana sanakirjassa;
tehtävä, valtuus, välitys, lähetys ja jollekin henkilölle annettu erityinen toimeksianto jonkin asian hoitamiseksi
tarkoittaa. Sanakirjan mukaisen merkityksen mukaan
Kristinuskon levittämiseen
tehtävä
,
myös sille, joka on ottanut tehtäväkseen tämän työn ja jonka kirkko on siihen nimittänyt
lähetyssaarnaaja
, tähänkin hommaan
lähetystyö
sanotaan.
Lähetyssaarnaajat,
Jeesukselta peräisin oleva,
”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt.”
(Matteus 28:18-20)
he ovat ottaneet hänen käskynsä toimintansa lähtökohdaksi.
Apostolit on katsottu ensimmäisiksi lähetyssaarnaajiksi.
Myöhemmin lähetystyö on katsottu kirkon tehtäväksi. Lähetystyötä on jatkettu vuosisatojen ajan muuttuviin olosuhteisiin sopivilla menetelmillä, ja tänäkin päivänä se pidetään kirkon tärkeimpänä olemassaolon syynä ja tehtävänä. Kirkon johtajat ovat ilmoittaneet, että tämä tehtävä jatkuu maailman loppuun tai kunnes kaikki ovat kristittyjä. Erilaisten kirkkojen perustamat ja tuhansia käsittävät lähetysjärjestöt kouluttavat ja lähettävät työntekijöitä lähetystyöhön kaikkialle maailmaan, ja niillä on käytössään valtavat budjetit.
Jokaisella uskonnonharjoittajalla on luonnollinen oikeus pyrkiä levittämään omaa uskontoaan.
Lähetyssaarnaajat kuitenkin etääntyivät viattomasta evankelioinnin ajatuksesta sen jälkeen, kun kristinuskosta tuli valtionuskonto, ja he alkoivat palvella muita intressejä. Erityisesti 1700- ja 1800-luvuilla lähetystyö oli länsimaiden kaikkialle maailmaan levinneen kolonialismin tärkein väline. Toisin sanoen länsimaiset valtiot lähettivät ensin lähetyssaarnaajia alueille, joista ne halusivat tehdä siirtomaita, ja sen jälkeen, kun ne olivat tehneet niistä siirtomaita, ne hyödynsivät lähetyssaarnaajien palveluksia hallintonsa jatkamiseksi.
Toinen seikka, jossa lähetyssaarnaajat poikkesivat saarnaamisen periaatteista, oli turvautuminen valheisiin, kunnianloukkauksiin ja mustamaalaamiseen sekä köyhyyden, puutteen, luonnonkatastrofien jne. kaltaisten vaikeiden olosuhteiden hyväksikäyttö.
Nykyään lähetyssaarnaajille annetaan mahdollisuus oppia perusteellisesti sen yhteisön kieli, uskonto, historia, kansallinen kulttuuri, sosiaalinen rakenne ja muut tärkeät ominaisuudet, johon he menevät, ja heille opetetaan perusteellisesti, miten lähetystyötä tehdään heidän kohdealueellaan.
Alueittain räätälöityjä työmenetelmiä on tunnistettu. Esimerkiksi
”Menetelmä muslimien käännyttämiseksi kristinuskoon”
nimisiä kirjoja on kirjoitettu. Lisäksi, ottaen huomioon alueiden olosuhteet, ei pelkästään pappi, vaan myös lääkäri, ihmisoikeustarkkailija, rauhanturvaaja, insinööri, kielikurssin opettaja, tietokoneohjelmoija ja urheilutoiminnan järjestäjä jne.
eri ammattikuntien edustajia lähetetään lähetystyöhön
ja se on työn alla
(Komisyon, Dini Kavramlar Sözlüğü, Diyanet Yayınları, Misyonerlik maddesi).
Yhteenvetona voidaan todeta, että:
Jumalan silmissä oikea uskonto on islam.
(Al-i Imran, 3/19)
Uskonnossa ei kuitenkaan ole pakkoa.
(Al-Baqara, 2:256).
Tässä mielessä muiden uskontojen edustajia ei voida pakottaa kääntymään islamiin, vaan heille annetaan mahdollisuus elää ja harjoittaa omaa uskontoaan. On kuitenkin muistettava, että uskonnon selittäminen ja julistaminen ei ole sama asia kuin lähetystyön tekeminen ihmisten heikkouksia hyväksikäyttäen ja eri tarkoituksia palvellen. Siksi…
lähetystyö
Toimintaan liittyy julistamisen ja propagandan lisäksi salakavalia, muita tavoitteita, minkä vuoksi sen salliminen ei ole islamilaisesta näkökulmasta mahdollista.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
