– Jotkut väittävät, ettei ole olemassa sellaista siltaa kuin Sırat-silta.
Arvoisa veljemme,
Koraanissa
sirat,
enemmän
”suora” (oikea)
Sitä käytetään kuvaamaan Allahin tahtoon sopivaa ja Häneen johtavaa monoteistista uskontoa, eli islamia:
”Joka luottaa ja turvautuu Jumalaan, hän on varmasti oikealla tiellä.”
(suora polku)
välitetty.”
(Al-i Imran, 3/101);
”Totisesti, Allah on minun Herrani ja teidän Herranne. Palvelkaa siis vain Häntä. Tämä on oikea tie.”
(suora polku)
lopeta.”
(Al-i Imran, 3/51).
Mutta terminologiassa
sirat
kun puhutaan tuonpuoleisesta
”sirat”
tulee mieleen.
Sırat,
Se on silta, joka ulottuu tuomiopaikalta helvetin ylitse aina paratiisiin saakka.
Tämä silta rakennetaan helvetin ylle tuomiopäivänä. Uskovaiset, syntiset ja uskottomat, kaikki tulevat tälle sillalle. Ei ole muuta tietä paratiisiin. Sillan molemmille puolille asetetut koukut vetävät ne, joiden hyvät teot eivät riitä sen ylittämiseen, Jumalan käskystä helvettiin. Ne, joiden hyvät teot painavat enemmän, pääsevät läpi, vaikka olisivatkin naarmuuntuneet ja haavoittuneet pahuutensa vuoksi.
Sıratin silta
He tulevat kulkemaan sen yli. Jotkut uskovat tulevat ryömimään sen yli vuosia. Profeettamme (rauha hänelle) tulee olemaan sillalla, kun he kulkevat sen yli.
”Pelasta, oi Herra, pelasta!..”
näin hän rukoilee jatkuvasti uskovien puolesta.
(Muslim, Iman, 84/329).
Abu Said al-Hudrin rivayetissä Profeettamme (rauha hänelle) sanoo näin:
”Viimeisen tuomion ja tilinteon jälkeen helvetin päälle rakennetaan silta (Sirat). Jumala sallii väliintulon. (Uskovaiset) rukoilevat: ’Oi Jumala, anna pelastus, anna pelastus!’ Kun kysyttiin: ’Oi Jumalan lähettiläs, mikä on silta?’, hän vastasi: ’Se on liukas ja vaarallinen tie. Siellä on koukkuja, hakoja ja piikkejä, kuin ne, joita kutsutaan Najdin sa’daniksi, teräviä piikkejä. Uskovaiset kulkevat sen yli tekojensa mukaan; jotkut silmänräpäyksessä, jotkut kuin salama, jotkut kuin tuuli, jotkut kuin lintu, jotkut kuin hyvät kilpahevoset, jotkut kuin kameli, nopeasti. Jotkut uskovaisista pelastuvat vahingoittumattomina. Jotkut taas naarmuuntuvat…”
(lievästi loukkaantunut)
vapautetaan. Jotkut taas heitetään helvetin tuleen.'”
(Mansur Ali Nasıf, Tâc, V, 394-395, lainauslähteenä Buhari, Muslim ja Tirmizi).
Abu Hurayra kertoo, että profeettamme (rauha hänelle) sanoi näin:
”Helvetin keskelle rakennetaan silta (sırât). Ensimmäinen, joka sen ylittää, olen minä, yhdessä kansani kanssa. Tuona päivänä kukaan muu kuin profeetat ei voi puhua, ja profeettojen sanat ovat…”
”Oi Jumalani, pelasta, pelasta.”
tulee olemaan.”
(Lainaus Bukhari ja Muslim -kokoelmista, Tâc, V, 377-378).
Abu Sa’id al-Khudrin kertoman mukaan Sirat-silta on hiusta ohuempi ja miekkaa terävämpi. Siratin pituus on tuhat vuotta ylämäkeä, tuhat vuotta alamäkeä ja tuhat vuotta tasaista maastoa. Tämä matka on tarkoitettu joillekin ihmisille. Jokaisen ihmisen matkan läpäiseminen kestää aikaa, joka on suhteessa hänen tekoihinsa.
(Mansur Ali Nasıf, Tâc, V.394; Acluni, Keşfül-Hafa, II, 31)
Joidenkin uskonnollisten oppineiden mukaan kertomukset, joiden mukaan Sirat-silta on hiusta ohuempi ja miekkaa terävämpi, viittaavat siihen, että sen ylittäminen on erittäin vaikeaa ja haastavaa.
Uskovien nopea tai hidas kulku Sirat-sillan yli riippuu siitä, ovatko he taipuvaisia haram-tekoihin vai eivät. Ne, joiden sydämeen haram-tekojen ajatus tulee, mutta jotka heti kääntyvät pois ja hylkäävät sen, kulkevat Sirat-sillan yli nopeasti.
Jokaisella uskovalla on Siratilla oma valonsa, josta vain hän itse hyötyy. Kukaan muu ei voi hyötyä tästä valosta. Kukaan ei voi kulkea toisen valossa. Sirat on jokaiselle uskovalle leveä tai kapea sen mukaan, kuinka voimakas hänen valonsa on. Vaikka Siratin leveys on periaatteessa sama kaikille, se näyttää joillekin kapealta ja ahtaalta, toisille taas leveältä, mukavalta ja miellyttävältä, riippuen heidän valonsa voimakkuudesta.
Kaikkivaltias Jumala sanoo näin:
”Oi te, jotka uskotte! Kääntykää Jumalan puoleen vilpittömällä katumuksella! Toivottavasti Herranne peittää teidän pahuutenne ja vie teidät paratiiseihin, joiden läpi virtaavat joet, sinä päivänä, jolloin Hän ei häpeään saata profeettaansa eikä niitä, jotka uskovat hänen kanssaan. Sillä heidän valonsa juoksee heidän edellään ja heidän oikealla puolellaan,”
”Oi Herramme, täydellistä valomme ja anna meille anteeksi; totisesti, Sinä olet kaikkivoipa.”
sanotaan.”
(Tahrim, 66/8).
Tässä jakeessa uskovien valoilla tarkoitetaan uskon ja tekojen tuottamaa valoa. Erityisesti tämä valo johdattaa heidät Sirat-sillan yli ja pelastaa heidät. Kun taas tekopyhät jäävät pimeyteen, uskovat…
”Herramme, älä sammuta valoamme ja jätä meitä pimeyteen, kuten uskottomat ja tekopyhät! Anna valomme jatkua perille asti, jotta voimme iloita siitä, emmekä jää pimeyteen ja joudu epätoivoon.”
sanovat:
”Sinä päivänä”
(silta)
Tekopyhät miehet ja tekopyhät naiset sanovat uskovaisille: ”Odottakaa meitä, jotta saisimme osan valostanne.” Heille sanotaan: ”Kääntykää takaisin ja etsikää valoa.” Lopulta heidän väliinsä vedetään muuri, jolla on portti, jonka sisällä on armo ja ulkopuolella rangaistus.
(Hadid, 57/13).
Jumala, Kaikkivaltias, sanoo edelleen näin:
”Ei ole teistä ketään, joka ei sinne menisi”
(helvettiin)
älköön heitä mikään paha kohdannut. Tämä on Herran lopullinen tuomio. Sitten Me pelastamme ne, jotka uskovat ja karttavat pahaa. Ja Me jätämme väärintekijät sinne polvilleen.”
(Maryam, 19/71-72).
Erään tarinan mukaan uskovien pääsy paratiisiin merkitsee heidän kulkemistaan helvetin ylitse kulkevaa siltaa pitkin. Kaikki tulevat tälle sillalle, ja ne, jotka joutuvat helvettiin, kulkevat sen kautta. Uskovien tien paratiisiin kulkeminen helvetin läpi on viisauden mukaista; se lisää heidän iloaan ja kiitollisuuttaan pelastumisesta, ja se lisää epäuskoisten surua. Sillä se, että heidän vihollisensa, uskovat, pelastuvat ja he itse joutuvat helvettiin, on epäuskoisille tuskaa tuskan päälle.
Suurin osa mu’taziliiteista ja Kadi Abdulcebbâr el-Hemedâni (k. 415/1025),
”Sen ylittämisestä ei voi olla puhettakaan; vaikka se olisikin mahdollista, sen ylittäminen aiheuttaisi uskovaisille tuskaa ja vaivaa.”
näin he ovat kieltäneet sıratin olemassaolon.
Jotkut oppineet, kuten Halimi (k. 403/1012), ovat väittäneet, että uskottomat heitetään suoraan helvettiin ilman, että he joutuisivat kulkemaan sirat-siltaa pitkin. He perustavat tämän näkemyksensä Abu Sa’id al-Hudrin kertomaan hadithiin. Tämän hadithin mukaan, tuomiopäivänä joku huutaa…
”Kukin kansa seuratkoon niitä asioita, joita se on maailmassa palvonut.”
huutaa. Silloin kaikki ne, jotka palvoivat muuta kuin Jumalaa, ylistetty ja korkein, eli epäjumalia ja patsaita, heitetään helvettiin, yhtäkään säästämättä. Kun jäljellä ei enää ole muita kuin ne, jotka palvoivat vain Jumalaa, hyviä ja pahoja, ja jäännökset Kirjan kansasta, kutsutaan juutalaiset ja heille sanotaan…
”Mitä te palvoitte?”
sanotaan. He
”Me palvoimme Allahin poikaa, Uzayria.”
he sanovat. Sitten heille sanotaan:
”Te valehtelette! Jumala ei ole koskaan ottanut itselleen vaimoa tai poikaa.”
Sanotaan näin. Kun he pyytävät vettä Jumalalta sanoen olevansa janoisia, heidät viedään tulen luo, joka näyttää heille kuin vesi, ja he kaatuvat ja vyöryvät toistensa päälle helvetin tuleen. Sitten kutsutaan kristityt,
”Ketä te palvoitte?”
sanotaan.
”Me palvoimme Jumalan poikaa, Kristusta.”
he tulevat sanomaan. Heillekin
”Te valehtelette! Jumala ei ole koskaan ottanut itselleen vaimoa tai poikaa.”
sanotaan. Kun he sitten sanoivat olevansa janoisia ja pyysivät Allahilta vettä, heille sanottiin:
”Ettekö tulisi veteen?”
näin on merkitty. He kokoontuvat kuin harhainen näky helvettiin päin ja tallovat toisiaan, kunnes heidät heitetään helvettiin.”
Tämän hadithin jatkossa kerrotaan, että Allah ilmestyy niille, jotka jäivät jälkeen, heille tuntemattomassa muodossa, sitten poistetaan väkivalta ja kauhu, ja niille, jotka palvovat Allahia vilpittömästi, annetaan lupa kumartua, kun taas muut – kun he haluavat kumartua – kaatuvat kasvoilleen, ja sitten Allah ilmestyy heille toisessa muodossa (ominaisuudessa) kuin he ensin näkivät. Sen jälkeen kerrotaan, että helvetin päälle rakennetaan silta (sirat) ja annetaan lupa šefaatiin (väliintuloon).
(Lainaus al-Tājista, V, 393-394, joka on peräisin Buharilta, Muslimilta ja Tirmiziltä; teksti on tiivistetty Muslimin Sahihista, ks. Muslim, Sahih, Kitabül-İman, 81/302).
(Sa’deddin Taftâzani, Şerhul-Makasıd, Istanbul 1305, II, s. 223; Şerhul-Akaid Istanbul 1310; Abdusselâm b. İbrâhim el-Lakkâni, Şerh-u Cevhereti’t-Tevhid, Egypti 1955, s. 235-236; Fahreddin er-Razi, Mefâtihul-Gayb, Istanbul 1308, Kitab-ü Mecmü’atin mine’t-Tefâsir, el-Matbaatül-Âmire Istanbul 1319).
(Muhiddin BAĞÇECİ)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
