Arvoisa veljemme,
Kysymyksessä käsitellyn aiheen paremman ymmärtämisen vuoksi on suositeltavaa lukea seuraavat jakeiden käännökset:
”Kerran sanoi Herra enkeleilleen:
”Minä aion asettaa maan päälle erään, joka on minun edustajani.”
hän sanoi. (Enkelit):
”Voi! Aiotko luoda jonkun, joka siellä tuhoaa ja vuodattaa verta? Me ylistämme ja kunnioitamme sinua.”
he sanoivat. (Herra):
”Minä tiedän sellaista, mitä te ette tiedä.”
sanoi.”
”Ja Hän opetti Aadamille kaikkien nimien nimet, sitten Hän näytti ne enkeleille ja sanoi:
”Jos olette uskollisia asiallenne, kertokaa minulle nämä nimet.”
sanoi.”
”He sanoivat:
”Ylistetty olkoon Sinä (oi Herra)! Meillä ei ole muuta tietoa kuin se, minkä Sinä olet meille opettanut. Totisesti, Sinä olet Tietäjä, Viisas.”
”
”(Jumala):
”Oi Aadam, kerro heille nämä nimet.”
sanoi. Kun Aadam sitten ilmoitti heille heidän nimensä, (Jumala sanoi):
”Minä sanon teille: Minä tunnen taivaiden ja maan salaisuudet, minä tunnen sen, minkä te ilmaisette, ja sen, minkä te sisällänne kätkette.”
Eikö minä sanonutkin niin?” hän sanoi.
”Ja silloin hän sanoi enkeleille:
”Kumartakaa Aadamia!”
Silloin he lankesivat heti maahan. Vain Iblis kieltäytyi, ei suostunut nöyrtymään ylpeydessään ja liittyi näin epäuskoisiin.”
(Al-Baqara, 2:30-34)
Tämä tapahtuma on sekä elävä vastaus enkelien kysymyksiin ihmisen luomisen viisaudesta että merkittävä varoitus Iblisille ja Iblisin kaltaisille, jotka eivät kumartaneet Aadamille (rauha hänelle).
Enkelien kumartumisesta Aadamille saamme kaksi erillistä opetusta:
Joku,
Opetus Jumalan käskyihin kuuliaisuudesta,
toinen
ihmisen olemus on enkeleitä ylevämpi.
Samalla tavalla, kun paholainen ei kumartanut Aadamia, siinäkin ilmenee kaksi erillistä pahuutta yhdessä:
Joku
Jumalan käskyjen vastustaminen,
toinen
on taas ylpeyden pahuus.
Uskovainen, joka oppii tämän tapahtuman Koraanista, tulisi ajatella, että hän on ystävystynyt enkelien kanssa, kunhan hän noudattaa sen säädöksiä, ja hän tulisi olla kiitollinen. Syntiä tekevä uskovainen tulisi puolestaan ajatella, että hän on astunut paholaisen tielle ja on lähestymässä syvää kuilua, ja hänen tulisi heti katua ja palata oikealle tielle. Toisaalta, hän tulisi myös ajatella, että jokaisen kapinan takana on ylpeys, joka on Jumalan käskyn vastustamista, ja hän tulisi olla varovainen välttääkseen tätä pahaa luonteenpiirrettä.
Siis, Jumala rakastaa niitä, jotka kulkevat Hänen tietään, ja Hän ylpeilee heistä enkeleilleen.
Joitakin hadith-kokoelmia, joissa kerrotaan, kuinka Jumala ylpeilee uskovaisistaan:
”Siunattu Ramadan-kuu on tullut teille. Tänä kuuna Jumala ympäröi teidät ja laskee armonsa teille. Hän antaa synnit anteeksi ja kuulee rukoukset. Jumala…”
Tässä kuussa Hän katsoo kilpailuhenkeänne hyväntekeväisyydessä ja ylpeilee teistä enkeleilleen.
Esittäkää Jumalalle hyviä tekoja. Pahantekijä (syntinen) on se, joka tässä kuussa jää Jumalan armosta paitsi.
(et-Tergib ve’t-Terhib, 2/99)
”Arafat-päivän rukouksen aikana Jumala vapauttaa helvetistä monin verroin enemmän ihmisiä kuin muina päivinä. Jumala,”
Arafat-päivänä hän lähestyy niitä, jotka siellä viipyvät, armollisuudellaan. Sitten hän kerskuu heillä enkeleille.
”Mitä nämä ihmiset oikein haluavat, kun ovat jättäneet kaikki muut tekemisensä ja kokoontuneet tänne?” hän sanoi.
(Ibn Majah, Menasik, 56)
”Jumala,
hurskas nuorukainen kerskaili enkeleille
hän sanoi näin: ”Katsokaa minun palvelijaani. Hän on luopunut itsekkäistä haluistaan minun mielikseni.”
(Camiüssağir, 2/280, Hadith-numero: 1841)
”Kun kul nousee rukoilemaan, Allah Ta’âlâ poistaa verhon hänen ja Hänen väliltään ja hän kohtaa Hänet kasvokkain. Enkelit täyttävät ilmatilan hänen olkapäistään aina taivaaseen saakka. He rukoilevat hänen kanssaan ja osallistuvat hänen rukouksiinsa…”
’aamen’
Sanotaan, että taivaan keskeltä rukoilevan ihmisen päälle sataa armoa. Jumalan sanansaattajista joku huutaa näin:
”Jos tuo rukoileva orja tietäisi, kenelle hän rukoilee, hänen silmänsä eivät harhailisi. Taivaan portit avautuvat niille, jotka rukoilevat.”
Jumala, Kaikkivaltias
”Allah ylpeilee rukouksessa olevasta palvelijastaan enkeleille.”
(Gazali, Ihya, Rukouksen Tesehhüd-osa)
Ihminen eroaa enkeleistä siinä, että hänellä on mahdollisuus nousta korkeammalle tasolle. Sillä ihminen lähestyy jatkuvasti Jumalaa täyttämällä Hänen käskynsä ja välttämällä Hänen kieltojaan. Hän hyödyntää tätä tilaisuutta jatkuvasti. Enkeleille sen sijaan on suljettu ylenemisen ovi. Jokaisella enkelillä on tietty arvo ja tehtävä; siirtyminen toiseen ei ole mahdollista. Heikkouskaan ei ole heille ajateltavissa.
(ks. Gazali, ay)
Yhteenvetona,
Jumala on ylpeä niistä, jotka taistelevat ja voittavat kaksi suurta vihollista: paholaista ja omaa itsekkyyttään. Tämä pätee aina, kaikenikäisille ja kaikissa asioissa.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
