Arvoisa veljemme,
Tämän asian selventämiseksi on hyödyllistä lyhyesti mainita muutama seikka:
Islamissa
”Pelätä Jumalan rangaistusta ja toivoa Hänen armoaan”
tai
”Ei saa olla varma Jumalan rangaistuksesta eikä menettää toivoa Hänen armostaan.”
Sillä on uskonnollisena periaatteena merkittävä asema. Siksi kenelläkään ei ole mahdollisuutta toimia tai ajatella tätä periaatetta vastaan. Jopa kymmenen ilosanoman saaneen (Aşere-i Mübeşşere) eli jo eläessään paratiisilla luvattujen sahabienkin elinikäinen, kaikkia muita suurempi hurskaus on luonteenomaista todellisille uskoville tässä asiassa.
Kuitenkin, ihmisten luonteesta riippuen, joissakin voi pelko, toisissa taas toivo olla voimakkaampi. Niiden, joissa toivo on voimakkaampi, on mahdollista vähätellä pelkoa ja pitää mielessä loputon armo, johon he uskovat vahvasti toivon innolla. Siksi,
”kuoleman yö”
ei mitään
”häätanssi”
heidän arvioissaan ei ole mitään, mikä olisi uskonnon vastaista.
Lisäksi, uskossa olevat
Jumalan ihmeellinen luomistyö
kasvaessa,
rakkaus Jumalaan
Niin sanottu rakkauden tunne kasvaa samassa suhteessa. Tunteisiin perustuva rakkaus ei usein kuuntele järkeä. Sillä ”rakkauden silmät ovat sokeat”. Tämä rakkauden viehätys voi joskus saattaa omistajansa – olipa muoto mikä tahansa – tilaan, jossa hän ei välitä ”helvetin pelosta”.
Meidän kaltaisten, jotka eivät todella ymmärrä jumalallisen rakkauden merkitystä, on epäoikeudenmukaista väittää, ettei se koske muita. Jopa vertauskuvallisessa rakkaudessa on monia tapauksia, joissa rakastavaiset ovat kuolleet sen vuoksi. Koska todellisen rakkauden eliksiiri on monin verroin voimakkaampi kuin vertauskuvallisen rakkauden eliksiiri, on luonnollista, että ne, jotka kaipaavat Jumalan kauneutta, unohtavat paratiisin ja helvetin.
”Sydämessäni ei ole sen enempää paratiisin kaipuuta kuin helvetin pelkoakaan…”
Vaikka emme pystyisi jakamaan Bediüzzamanin tunnetta, emme silti epäile sen olemassaoloa. Myös Imam Gazali viittaa Ihya-teoksessaan rakkauden eri tasoihin ja antaa esimerkkejä niistä, jotka ovat uhranneet henkensä vertauskuvallisen rakkauden vuoksi. Hän korostaa, ettei ole oikein kieltää näitä asioita, jos ei ymmärrä vertauskuvallisen ja todellisen rakkauden eroa.
Toisaalta, kuoleman rakastaminen ja toivominen ei estä Jumalan pelkoa ja jatkuvaa kunnioitusta Häntä kohtaan. Jumalan pelolla on monia asteita. Jotkut pelkäävät Jumalan rangaistusta, toiset Jumalan vihaa, ja jotkut pelkäävät loukkaavansa Jumalan armoa tai osoittavansa vähäisintäkään epäkunnioitusta Hänen suuruuttaan kohtaan. Tällä tasolla olevien pelko ja hurskaus on tällaista hienovaraista pelkoa. Niinpä, vaikka profeetta (rauha hänelle) tiesi olevansa paratiisissa,
”Minä pelkään Allahia teitä kaikkia enemmän.”
on sanonut.
Yhteenvetona;
Nejdin ja Leylan, Ferhatin ja Şirinin, Tahirin ja Zühren kaltaisten, maailmankuuluiksi tulleiden vertauskuvallisten rakkaustarinoiden ja rakastavaisten tilanteen hyvin tuntevat eivät tule vaikeuksiin ymmärtää todellisen rakkauden aikaansaamaa hurmostilaa. Jumalallisen rakkauden hullut, saavuttaakseen yhteyden, päästäkseen rauhaan, nähdäkseen pyhän kauneuden…
”Armo ja viha ovat yhtä”
näkevä ja
”Armosi on yhtä miellyttävä kuin vihasi.”
Niiden, jotka näin sanovat, täytyy edistyä Jumalan tuntemisessa, Jumalan rakastamisessa ja hurskaudessa saavuttaakseen tämän henkisen nautinnon. Toivon, että Jumala suokoon sen meille kaikille. (AAMEN!…)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
