Arvoisa veljemme,
Asia voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta: yksilön neuvonpito toisen kanssa häntä koskevissa asioissa tai hallitsijoiden neuvonpito kansan tilaa koskevissa asioissa. Ensimmäisessä tapauksessa neuvonpito on sunna (suositeltava teko).
– Profeetta (rauha hänelle) kannusti neuvotteluun; hän itsekin, saatuaan tiedon Abu Sufyanin saapumisesta, neuvotteli Ansar-kansan kanssa siitä, millaisia toimenpiteitä tulisi toteuttaa; ja hän neuvotteli monissa muissakin asioissa seuralaistensa kanssa. Abu Hurayra jopa totesi, ettei hän koskaan nähnyt ketään, joka olisi neuvotellut seuralaistensa kanssa enemmän kuin Jumalan lähettiläs.
– Hallitsijoiden velvollisuudesta neuvotella kansan tilaa koskevissa asioissa on erilaisia näkemyksiä.
Ulema on ollut eri mieltä siitä, mitä kyseinen jae ilmaisee.
– Imam Nevevin mukaan, enemmistön/oikeusoppineiden ja usul-oppineiden hyväksymän näkemyksen mukaan, kyseisen jakeen käsky on sitova. Sen mukaan hallitsija neuvottelee alaisensa kanssa, mutta päättää sitten itse, mikä näkemys on hyödyllisin, ja toimii sen mukaisesti.
he ovat tulkinneet jakeen neuvottelukäskyn ’e:ksi, mutta myöhemmin omaksuneet hänen ilmaisemansa näkemyksen.
He katsovat, että hallitsijoiden tulisi neuvotella uskonnollisissa asioissa ja islamilaisen valtion hallintoa koskevissa kysymyksissä. Ibn Atiyye jopa väitti, että hallitsijan, joka ei neuvottele oppineiden kanssa tällaisessa tilanteessa, tulisi erottaa virastaan.
– Vaikka tästä asiasta ei olekaan esitetty nimenomaista mielipidettä, ymmärrämme Hanafi-oppineen al-Jassasin lausunnosta, että hän on omaksunut näkemyksen, jonka mukaan neuvottelu on pakollista.
– Hanbeli-oppineen Ibn Taymiyyen mukaan se, että Jumala käski profeettaansa neuvottelemaan, osoittaa, ettei yksikään hallitsija voi olla vapautettu neuvottelusta.
– Oppineiden mukaan neuvottelussa mukana oleva hallitsija valitsee neuvottelukunnassa esiin tulleen, Koraaniin ja sunnaan lähinnä olevan näkemyksen. Jos tällaista vertailumahdollisuutta ei ole, hän ottaa perusteeksi oman harkintansa mukaan parhaan näkemyksen. Tämän totuuden osoittaa jakeen sanamuoto.
– Näistä selityksistä käy ilmi, että hallitsijan on neuvoteltava asiantuntijoiden kanssa tietyissä asioissa. Jos neuvottelujen tuloksena syntyy vakaumus, että asia on sopusoinnussa Koraanin ja sunnan kanssa, hän voi, riippumatta enemmistön mielipiteestä, hyväksyä tai hylätä sen, mikäli tällaista suhdetta ei ole aiemmin nähty. Tärkeintä on, että päätöksenteossa hän ei anna periksi omille haluilleen, laittomille himoille ja intohimoille, vaan pyrkii todella Jumalan miellyttämiseen ja asettaa yhteisön edun etusijalle.
Hallitsijalla tulisi olla valta toteuttaa omaa näkemystään ja valintaansa, kunhan hän esittää sille laillisen syyn ja se perustuu lailliseen tulkintaan. Jos toteutus lopulta aiheuttaa haittaa yhteiskunnalle ja tämä toistuu, hallitsija erotetaan virastaan asianmukaisella menettelyllä.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
