Arvoisa veljemme,
Uskontokokeessa
Arvioitavaksi ei oteta henkilöitä itseään, vaan heidän tekojaan, eli sanoja ja käyttäytymistä.
Sillä jos alusta alkaen otettaisiin huomioon yksilöiden henkilökohtaiset ominaisuudet, niin silloin
-puolesta tai vastaan-
Oikeudenmukaisesta arvioinnista ei voida puhua. Samanlaisia ovat myös ihmiskunnan koettelemukset tässä maailmassa.
Näin ollen, jos ihminen saa osakseen Jumalan suosion, se tarkoittaa, että Jumala hyväksyy hänen tekonsa. Hyvien tekojen tekijä arvioidaan luonnollisesti hyvänä, ja samoin paha ihminen arvioidaan pahoina tekoinaan perusteella.
On luonnollista, että hyviä tekoja tekevä ihminen pidetään hyvänä ja pahoja tekoja tekevä ihminen pahana. Toisin sanoen, hyvät ja pahat ominaisuudet johtavat lopulta siihen, että niiden omistaja pidetään hyvänä tai pahana.
”Varmasti hyvät ihmiset pääsevät paratiisiin ja pahat ihmiset joutuvat helvettiin.”
(Al-Infitar, 82/13-14),
”Jumala ei rakasta väärintekijöitä… Jumala rakastaa hurskaita.”
(Al-Imran, 3/57, 76)
Näemme tämän arvioinnin jakeissa, joiden merkitys on seuraava:
Periaatteessa usko ja epäusko ovat kaksi vastakohtaa, jotka eivät koskaan voi olla yhdessä – kuin yö ja päivä. Epäuskossa ei ole mitään arvoa. Uskon tultua – kuten ylläolevista selityksistä käy ilmi – ihmisten virheet kokeessa eivät mitätöi heidän oikeita vastauksiaan. Kuvainnollisesti sanottuna, jokainen hyvä teko on kuin oikea vastaus.
”jumalallinen suostumus”
Se on arvo, joka ansaitsee pisteensä. Kuitenkin, aivan kuten koululaisen on vastattava oikein useimpiin kysymyksiin läpäistäkseen kokeen, uskonnollisessa kokeessa henkilön on vastattava oikein useimpiin kysymyksiin saavuttaakseen täydellisen Jumalan suosion ja läpäistäkseen kokeen.
Esimerkiksi:
Rukoilu on teko, joka tuo Jumalan suosion. Juominen taas on teko, joka vie tuon suosion. Jos joku juo ja samalla rukoilee, hänellä on sekä hyviä että huonoja tekoja. Jumala on epäilemättä tyytyväinen rukoiluun, mutta ei juomiseen. Viimeisellä tuomiolla se, kuinka paljon tai vähän on tehty Jumalan suosion mukaisia tekoja, ratkaisee, pääseekö läpi vai ei.
”Kenellä vaaka painaa enemmän, hän pääsee elämään tyydyttävää elämää. Kenen vaaka taas on kevyempi, hänen turvapaikkansa on Haviya. Tiedätkö, mikä Haviya on? Haviya on tuli: tulikuuma!”
(Karia, 88/6-11)
Tämä tosiasia on korostettu jakeessa, jonka merkitys on seuraava:
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
