– Ahmed ibn Hanbalin näkemyksen mukaan ”he arvostelivat meitä ja me heitä, kunnes Šafi’i tuli ja yhdisti meidät”. Tästä lähtökohdasta, yhdistikö imaami Šafi’i hadith-koulukunnan ja ra’y-koulukunnan?
Arvoisa veljemme,
Jotta tähän kysymykseen voitaisiin antaa lyhyt ja ytimekäs vastaus, on aihetta hieman avattava.
”Ehl”
koska se tarkoittaa omistajaa ja kannattajaa
”Hadith-oppineet”
hadith-oppinut, kannattaja, hadith-tutkija;
”Mielipidejohtajat”
”De” tarkoittaa kannattajaa tai puoltajaa (eli ictihad-kannan kannattajaa).
Fiqh-kirjallisuudessa
sen sijaan, että ihmiset ratkoisivat ongelmiaan ja ilmoittaisivat uskonnollisia säädöksiä turvautumalla ijtihadiin ja henkilökohtaisiin mielipiteisiin, heidän tulisi sen sijaan enemmän
Islamilaisia oppineita, jotka tyytyvät pelkästään haditheihin, kutsutaan nimellä ”Ehl-i hadis”.
; hyväksyessään hadithin, ihmisten ongelmien ratkaisemisessa
Islamilaisia oppineita, jotka käyttävät myös omia mielipiteitään ja tulkintojaan, kutsutaan nimellä ”Ehl-i rey”.
on vakiintunut sanonta.
Islamilaisen oikeustieteen historiassa
Hicaz-koulu
yleensä hadith-oppineiden edustajat,
Irakin koulu
ja heitä on pidetty mielipidejohtajien edustajina, ensimmäisten joukossa imaamina.
Imaami Malik,
myös jälkimmäisten imaamina
Imaami Abu Hanifa
hyväksytty.
Tämä on yleinen näkökulma. Muuten,
Imam Malik käytti mielipiteitään ja tulkintojaan, kun taas Abu Hanifa käytti haditheja.
Tämä koulukunta ei myöskään rajoittunut vain heihin, vaan jatkui myöhempiin aikoihin. Mutta tämä ero on luonnollista, sillä se liittyy ihmisten luonteeseen ja juontaa juurensa aina sahaba-aikaan asti.
Esimerkiksi Muaz bin Cebel sai kiitosta Allahin lähettiläältä, kun hän sanoi ratkaisevansa ongelmat, joita ei voitu ratkaista Koraanilla ja sunnalla, omalla tulkinnallaan (mielipiteellään).
Profeettamme (rauha hänelle) sanoi Mu’azille:
Millä tavalla Jemenissä pitäisi hallita?
kysyi; Muaz,
”Jumalan kirjan nimessä!..”
on vastannut.
Profeetta Muhammed (rauha hänelle),
”Jos et löydä säädöstä Jumalan kirjasta?”
kun hän käski;
”Profeetan sunnan mukaisesti!..”
on sanonut.
”Entä jos et löydä sitä sieltäkään?”
kysymykseen vastasi Muaz,
”Minä teen ijtihadia oman mielipiteeni mukaan!..”
hän vastasi. Tällöin Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi:
”Kiitos olkoon Allahille, joka on tehnyt profeettansa lähettilään menestyväksi, niin kuin Hän on tahtonut!”
(Tirmizi, Ahkâm, 3; Ahmed b. Hanbel, Müsned, V/230, 236, 242; Şafii, el-Ümm, VII/273)
Ömer sanoi Abu Musa al-Ash’arille:
”Kuuntele sydäntäsi (omantuntoasi ja mielipidettäsi) asioissa, joita ei löydy Koraanista ja sunnasta, ja vertaa niitä samankaltaisiin.”
jotkut jopa mieluummin vaikenevat tai pidättäytyvät mielipiteen ilmaisusta äänestyspaikalla ja äänestysaiheiden suhteen, kun heille annetaan käsky.
Tämä tilanne liittyy, kuten olemme jo huomauttaneet, jossain määrin myös yksilöiden luonteeseen ja siihen, ottavatko he vastuuta ja velvollisuuksia vai eivät.
Joku, joka pidättäytyy mielipiteen ilmaisemisestä silloin, kun ei ole vastuussa, voi joutua tekemään niin, kun vastuu hänelle lankeaa.
Oikeastaan
Ei voida ajatella, että olisi olemassa sellaista hadith-oppineisuutta, jolla ei olisi omaa mielipidettä, tai sellaista mielipide-oppineisuutta, jolla ei olisi haditheja.
Koska
”ääni”
(Ijtihad) kattaa laajemmin ajateltuna sekä tekstin ymmärtämisen, analogiapäättelyn että sellaisten uusien ongelmien ratkaisemisen, joihin teksteissä ei suoraan viitata, mutta joihin voidaan soveltaa šarian hengen mukaisia säädöksiä.
Tämän mukaan hadith-oppineetkin ovat ainakin jossain määrin mukana mielipiteenmuodostuksessa. Jäljelle jää vain yksi ääripää, ja juuri siinä mielipiteenmuodostuksessa hadith-oppineet eroavat muista: he ovat rohkeampia ja käyttävät sitä enemmän kuin muut.
Niin sanottu Irakin koulukunta, eli ra’y-hadithien kannattajat, ovat käyttäneet niitä vähemmän kuin muut. Tälle on kuitenkin järkeviä syitä:
1.
Jostain syystä juuri sillä alueella oli paljon Ibn Masudin kaltaisia sahaba-mestareita, jotka usein turvautuivat omaan mielipiteeseensä, ja alueen juristit saivat tästä heiltä rohkeutta.
2.
Irakin alue on luonnostaan köyhempi sunna-aineiston suhteen kuin Hijazin alue, sillä suurin osa sunnan välittäjistä, eli sahaba- ja tabi’in-sukupolvista, asui Hijazissa. Siitä huolimatta irakilaisetkin joutuivat ratkaisemaan ongelmansa ja täyttämään hadithien jättämät aukot ijtihadilla (omalla tulkinnalla).
3.
Irak on sekava alue, jossa on paljon harhaoppisia lahkoja ja vääriä uskontoja, ja jossa jokainen keksii omia näkemyksiään tukevia haditheja. Siksi siellä hadithit on seulottu erittäin tarkasti, ja samalla on ehkä hylätty jopa sellaisia haditheja, jotka todella ovat profeetan sanoja, koska niistä ei ole saatu varmaa käsitystä.
Vai ovatko molemmat koulukunnat yksimielisiä siitä, että ympärileikkaus on suoritettava vakiintuneella tavalla?
Lisäksi imaami Malik ei hyväksynyt monia haditheja, koska ne eivät noudattaneet tiettyjä vakiintuneita sääntöjä ja periaatteita.
4.
Irakin alueen tavat ja elämäntapa olivat erilaiset. Säädösten tulkinnassa oli otettava huomioon myös paikalliset tavat, mikä johti siellä laajempaan oikeudelliseen tulkintaan.
5.
Liiallinen mielipiteiden käyttö ja siinä taiturointi johti irakilaiset ”hypoteettisen fiqh:n” nimellä tunnettuun käytäntöön, jossa asioita, joita ei ollut tapahtunut, käsiteltiin ikään kuin ne olisivat voineet tapahtua, jolloin mielipiteiden tuottamat näkemykset lisääntyivät. Tämä johti siihen, että monien asioiden tuomio oli tiedossa jo ennen kuin ne olivat edes tapahtuneet.
Kuten nähdään, tulos on seuraava:
Mielipidejohtajat ja hadith-oppineet,
ne jotka hyväksyvät mielipiteen hadithin sijaan
neitä, jotka pystyvät käyttämään niitä enemmän tai vähemmän
tarkoittaa.
Eikä myöskään ole niin, että hadith-oppineet eivät hyväksyisi mielipiteitä.
Asiantuntijat / Auktoriteetit
asioita, joita he eivät pystyneet ratkaisemaan ympärileikkauksella
analogiapäätelmällä tai suosivalla tulkinnalla
asiaa hoitaessa,
hadith-oppineet
myös
istislah ja Medinan asukkaiden perinteiden mukaisesti
he ovat yrittäneet hoitaa asiaa.
Vaikka näillä menetelmillä on eri nimet, ne ovat loppujen lopuksi kaikki samaa asiaa ja johtavat samaan tulokseen.
Tunnetut seitsemän Medinan lakimiestä, jotka olivat jo valmiiksi hadith-oppineiden johtajia, tunnetaan viideltä osin mielipidejohtajina.
Myöhemmin, Abu Hanifan oppilaat, eli Imameyn, saivat enemmän mahdollisuuksia tutkia haditheja ja käyttivät niitä enemmän materiaalina.
Samaan aikaan, hadith-oppineetkin…
-koska hadithit ovat vakiintuneet ja tapahtumat lisääntyvät-
he ovat alkaneet käyttää ääntään enemmän.
Imam Shafi’i
koska hän oli saanut vaikutteita molemmista koulukunnista, niin jossain mielessä
näiden kahden suuntauksen yhdistelmä
voidaan sanoa, että hän on käyttänyt molempia materiaaleja yhtä paljon.
Lisätietoja varten klikkaa tästä:
– Sanotaan, että mielipide- ja hadith-koulukuntien välillä on ideologinen ristiriita; tämä…
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
