– Muslimin Ibn Mas’udilta (ra) kirjaama kertomus on seuraavanlainen:
”He sanoivat: ’Oi Allahin lähettiläs, jotkut meistä kuulevat sisällään ääniä, joiden sanomisen sijaan he mieluummin palaisivat hiileksi tai heitettäisiin taivaalta maahan. (Vahingoittavatko nämä epäilykset meitä?)’ Profeetta (rauha hänelle) vastasi: ’Ei, tämä (pelkonne) on todellisen uskon ilmentymä.'”
– Eikö Sahabeler sanoneet näitä asioita tietämättömyydestä?
Arvoisa veljemme,
Abu Hurairah (olkoon Allah häneen tyytyväinen) kertoo:
Eräs joukko profeetta Muhammedin (rauha hänelle) seuralaisista kysyi häneltä:
”Joidenkin mieleen tulee kaikenlaisia ajatuksia, ja me uskomme, että niitä ääneen sanominen olisi syntiä.”
Profeetta Muhammed (rauha hänelle):
”Tunnetteko todella tällaista pelkoa?”
kysyi hän. Paikallaolijat
”Kyllä!..”
kun sanotaan:
”Tämä (pelko) on uskon (epäilyksen) seurausta (eikä se vahingoita).”
sanoi.”
[Muslim, Iman 209 (132); Abu Dawud, Adab 118 (5110)]
Toisen tarinan mukaan:
”Ylistys olkoon Allahille, joka muutti (paholaisen) juonen kuiskaukseksi.”
on sanonut.
Muslimin Ibn Mas’udilta (radıyallahu anh) kirjaama kertomus on seuraavanlainen:
”He sanoivat:
”Oi Allahin lähettiläs, jotkut meistä kuulevat sisäisiä ääniä, jotka ovat sellaisia, että…”
(tahallaan)
hän mieluummin palaisi hiileksi tai putoaisi taivaalta maahan kuin sanoisi sen.
(Voivatko nämä pakkomielteet vahingoittaa meitä?)
.”
Profeetta Muhammed (rauha hänelle):
”Ei, tämä (pelkonne) on todellisen uskon ilmentymä.”
vastasi hän.”
SELVITYS:
Hadithissa kumppanit kysyvät itsestään syntyvistä, tahdosta riippumattomista epäilyksistä. Näiden epäilyjen, joiden ymmärretään koskevan uskonnollisia asioita, kerrotaan joissakin kertomuksissa koskevan Jumalaa. Koska nämä ovat normaalisti mahdottomia ja hyväksymättömiä asioita, vallitsee pelko, että tahallinen puhuminen niistä olisi synti. Profeetta (rauha olkoon hänelle) toteaa, että nämä sisäiset, itsestään syntyvät äänet eivät vahingoita ihmistä. Todisteena hän mainitsee ihmisen kokeman pelon. Me kaikki koemme aina näitä sisäisiä ääniä, joita ohjaavat sellaiset tunteet kuin uteliaisuus ja pelko, tunteet, joita ei voi hallita tai hillitä. Epäluuloiset luonteet…
”Olen pahoilla mielin” / ”Minulla on paha mieli”
Vaikka joku saattaisi jopa epätoivoon vajota. Mutta Jumalan lähettiläs (rauha hänelle) teki tästä äänestä, josta me tunnemme huolta, suurimman todisteen: ”Koska emme osallistu siihen ääneen tahdostamme, emme hyväksy sitä järjellämme, vaan päinvastoin, me olemme surullisia, niin se on paholaisen kuiskutus, älkää välittäkö.”
”Pelkosi on todellisen uskon ilmentymä.”
ole hyvä.
Tässä asiassa Bediüzzaman sanoo näin:
”Paholaisen vaarallisin juoni on tämä:
Joillekin herkille ja puhtaille sydämille sekoittaa se (eli kuvitteellinen epäusko) epäuskon hyväksymisen kanssa (eli se näyttää epäuskon kuvittelun ikään kuin se olisi hyväksytty). Se näyttää harhaisen ajatuksen harhaisen uskomuksen muodossa. Ja se näyttää mielikuvituksessa erittäin rumia muistoja pyhistä persoonista ja puhtaista asioista. Ja se näyttää luonnollisen mahdollisuuden järjellisenä mahdollisuutena ja antaa sille muodon, joka on ristiriidassa uskon varmuuden kanssa. Ja silloin tuo onneton herkkä ihminen kuvittelee joutuneensa harhaan ja epäuskoon ja luulee, että hänen uskon varmuutensa on hävinnyt, hän vajoaa epätoivoon, ja tuolla epätoivolla hänestä tulee paholaisen leikkikalu. Paholainen käyttää hyväkseen sekä hänen epätoivoaan, että hänen heikkoa kohtaaan, että tuota sekaannusta, joko hänestä tulee hullu, tai hän sanoo ”mitä tahansa tapahtuu, tapahtuu” ja joutuu harhaan.”Tämän paholaisen juonittelun perättömyydestä, kuten joissakin risaloissa olemme selittäneet, puhumme tässä lyhyesti. Näin ollen: Kuten peilissä näkyvä käärmeen kuva ei pure, tulen kuva ei polta ja saastaisen kuva ei saastuta, niin myöskään: Kufriin ja pahuuden heijastumat, harhaoppien varjot ja häpeällisten ja rumien sanojen kuvitelmat mielikuvituksen tai ajatuksen peilissä eivät turmele uskoa, eivät muuta uskoa, eivätkä riko kunnioitettavaa säädyllisyyttä. Sillä on tunnettu periaate, että häpeällisen kuvittelu ei ole häpeällistä, samoin kuin kufriin kuvittelu ei ole kufri ja harhaoppien kuvittelu ei ole harhaoppi. Uskossa oleva epäilyksen asia on se, että olemassaolon mahdollisuudesta tulevat todennäköisyydet eivät ole ristiriidassa varmuuden kanssa eivätkä ne sitä turmele. Uskon periaatteiden tiedossa on vakiintunut sääntö: ”Olemassaolon mahdollisuus ei ole ristiriidassa tieteellisen varmuuden kanssa.”
”Esimerkiksi:
Olemme varmoja, että Barla-meri (Eğridir-järvi) on edelleen olemassa. Kuitenkin on mahdollista, että se on juuri nyt uponnut. Ja sen uppoaminen on mahdollista. Koska tämä luonnollinen mahdollisuus ei johdu mistään todisteesta, se ei voi olla pelkkä mielikuvituksellinen mahdollisuus, joka aiheuttaisi epäilyä. Sillä uskonnollisessa metodologiassa on vakiintunut sääntö: ”Jos luonnollinen mahdollisuus ei johdu mistään todisteesta, se ei voi olla pelkkä mielikuvituksellinen mahdollisuus, joka aiheuttaisi epäilyä ja merkitystä.” Tämä paholaisen juonille alistunut onneton mies luulee menettävänsä varmuutensa uskonnollisista totuuksista tällaisilla luonnollisilla mahdollisuuksilla. Esimerkiksi Profeettaa (rauha olkoon hänelle) koskien tulee mieleen monia luonnollisia mahdollisuuksia, jotka eivät vahingoita uskon varmuutta ja vakaumusta. Mutta hän luulee, että ne vahingoittavat, ja joutuu vahinkoon.”Joskus paholainen puhuu pahoja asioita Jumalasta sydämen syvyyksissä. Mies luulee, että hänen sydämensä on turmeltunut, kun se näin puhuu ja vapisee. Mutta hänen vapinansa, pelkonsa ja vastahakoisuutensa todistavat, ettei nuo sanat tule hänen sydämestään, vaan paholaisen syvyyksistä tai ovat paholaisen antamia varoituksia ja kuvitelmia.”
”Ihmisen hienovaraisuuden piirissä on pari sellaista hienovaraista asiaa, joita en pysty tunnistamaan, ja ne eivät tottele tahtoa tai järkeä, eivätkä ehkä ole vastuun alaisia. Joskus nämä hienovaraiset asiat hallitsevat, eivätkä kuuntele oikeutta. Ne ajautuvat vääriin asioihin. Silloin paholainen kuiskaa tälle ihmiselle: ”Sinun taipumuksesi ei ole sopusoinnussa oikeuden ja uskon kanssa, kun ajautut tällaisiin tahdottomiin, vääriin asioihin. Siis kohtalosi on tuominnut sinut pahuuteen.” Tuo onneton ihminen lankeaa epätoivoon ja menee kadotukseen.”
”Tässä on uskovaisen turvapaikka paholaisen aikaisempia juonitteluja vastaan: Uskon asioiden ja Koraanin vankkojen periaatteiden totuudet, joiden rajat on määritelty Asfiyâ-tutkijoiden ohjeilla. Ja myöhempiä juonitteluja vastaan: Turvautuminen Jumalaan ja niihin kiinnittämättömyys. Sillä: Mitä enemmän niihin kiinnittää huomiota, sitä enemmän ne huomiota herättävät, kasvavat ja paisuvat. Uskovaisen tällaisiin henkisiin haavoihin on lääke ja balsami: Profeetan (rauha hänelle) sunna.”
(ks. Lem’alar, Kolmastoista Lem’a)
(Prof. Dr. İbrahim Canan, Kütüb-i Sitte)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
