Arvoisa veljemme,
Kaiken tämän lisäksi on kiistaton tosiasia, että islamin syntyessä arabit olivat saavuttaneet kirjallisuuden, kaunopuheisuuden ja sujuvan ilmaisun alalla kehityksen huipun. Heidän tasolleen ei ollut vertaistaan koko maailmassa.
Runoilija ja runous olivat heille kaikki kaikessa. Sillä runous oli ainoa luotettava peili, joka heijasti heidän esi-isiensä yhteiskuntaelämää, tapoja ja uskomuksia.
Yhteiskunnassa runoilijat olivat arvostettuja ja nauttivat suurta kunnioitusta. He jopa pitivät runoilijaa parempana kuin voimakasta sankaria heimossaan, sillä vain runoilija pystyi levittämään heidän ainoaa tavoitettaan, mainetta, parhaalla mahdollisella tavalla. He pelkäsivät runoilijoiden satiireja kuin käärmettä.
Runoilijoita pidettiin sankareina, jopa niin paljon, että pelkkä runoilijan sana saattoi sytyttää heimojen välille verisen taistelun. Toisaalta, pelkkä runoilijan sana saattoi myös sovittaa vuosia kestäneen vihanpidon hetkessä.
Entisaikaan runoutta kutsuttiin ”Arabian kirjaksi”. Sillä arabien moraali ja tavat, uskonnolliset käsitykset ja vakaumukset tunnettiin vain runouden kautta, ja ne siirtyivät sukupolvelta toiselle sen välityksellä.
Tällä aikakaudella oli monia tekijöitä, jotka ruokkivat ja edistivät runoutta. Vahva runoilija toi kunniaa sekä itselleen että heimolleen.
Myös tietyin väliajoin järjestetyt markkinat olivat merkittävässä roolissa runouden kehittymisessä. Nämä markkinat olivat eräänlaisia kirjallisuuden juhlia. Markkinoilla järjestettiin runouden ja puhetaidon kilpailuja tuomariston edessä. Eri paikoista tulleet runoilijat ja puhujat lukivat runojaan ja pitivät puheita, antaen kaikkensa toisiaan ylittääkseen.
He olivat myös erittäin ylpeitä saavuttamastaan ylemmyydestä. Lopulta tuomariston valitsema runo kirjoitettiin kultaisella kirjaimilla pellavakankaalle ja ripustettiin Kaaban seinälle.
Taifin ja Nahlen välissä sijaitseva Suk-ı Ukaz oli suurin markkinapaikka. Siellä järjestettiin usein runokilpailuja…
Markkinat toimivat samalla eräänlaisina messuina. Ne olivat kaupallisia, sosiaalisia ja poliittisia kokoontumispaikkoja, joissa kaikki heimot kokoontuivat yhteen. Zilhicce-kuussa avatut markkinat kestivät 20 päivää. Kaikki, jotka halusivat lunastaa orjansa, ratkaista riitansa, löytää vihollisensa, lukea runoja tai pitää puheita, tulivat näille markkinoille.
”Runouteen kiinnitetty suuri huomio on johtanut kielen hienovaraiseen tutkimiseen.”
Näin ollen, islamin syntyessä kirjallisuus, puhetaito ja kaunopuheisuus olivat saavuttaneet huippunsa Arabiassa. Ikään kuin näkymätön käsi olisi valmistanut mieliä ja sieluja Koraanin ihmeellisen ja ylivoimaisen tyylin vastaanottamiseen.
Arabien erinomaisen kielitaitonsa vuoksi Koraani, ylevä kirja, laskeutui kirjallisuuden, kaunopuheisuuden ja selkeyden huipulle. Tämä selkeys ja kaunopuheisuus, ihmeellisyydessään ja ytimekkyydessään, kutsui arabialaisia kirjailijoita, runoilijoita ja puhujia kilpailuun ja haastoi heitä. Mutta he ymmärsivät pian, ettei tälle ainutlaatuiselle sanalle voinut löytää vertaista, ja heidän oli pakko vaieta.
Koraanin tyyli oli niin ytimekäs, niin sulava, niin selkeä ja kaunopuheinen, että arabit, jotka tunsivat asian hyvin, eivät voineet peittää hämmästystään. Eräänä päivänä, kun eräs beduiini-runoilija kuuli jakeen ”Ilmoita nyt se, mikä sinulle on käsketty, ja käänny pois monijumalaisista”1, hän lankesi kuin transsiin ja kumartui maahan.
Tapahtuma oli omiaan raivostuttamaan pakanat. He hyökkäsivät miehen kimppuun vihaiset katseet silmissään ja huusivat raivoissaan:
”Oletko sinäkin kääntynyt muslimiksi?”
”Ei,”
vastasi beduiinikirjailija.
”Minä vain kumarsin tämän jakeen kaunopuheisuuden edessä.”2
Imru’l-Kays oli yksi Mu’allaka-runoilijoista. Eräänä päivänä hänen sisarensa,
”Ja sanottiin:”
”Oi maa, nielaise vetesi. Oi taivas, pidätä vetesi.”
Vesi vetäytyi, työ saatiin päätökseen ja laiva asettui Cûdî-vuorelle. Ja
”Olkoon väärintekijöiden joukko kaukana Jumalan armosta.”
sanottiin.”
3Kun hän kuuli jakeen, hän meni suoraan Kaabaan ja
”Kenelläkään ei ole enää mitään sanottavaa. Tämän kaunopuheisuuden edessä ei edes veljeni runo pärjää.”
Näin sanottuaan hän otti veljensä ylhäällä roikkuvan runon seinältä. Kun nähtiin, että kaikkein kuuluisin runo oli poistettu, muut Muallakat-runot otettiin alas yksitellen.4
Cahiliyya-kauden tunnetuimmat ja vanhimmat runonäytteet ovat epäilemättä
”Muallakat-ı Seb’a” (Seitsemän riippuvaa runoa)
Ne ovat runoja. Nämä runot ovat kiertäneet kielestä toiseen ja säilyneet vuosisatojen ajan. Vahvan näkemyksen mukaan nämä runot on koonnut Hammadü’r-Raviye.
Runoilijat, joiden runot ripustettiin Kaaban seinälle, ovat seuraavat:
Imru’l-Kays, Tarafa, Lebid, Zuheyr, Amr b. Gülsüm, Antara (tai Nabiğa), Haris bin Hiliza (tai A’şa).
Tällainen oli Arabian uskonnollinen, moraalinen, poliittinen, sosiaalinen ja kirjallinen tilanne, kun Herran Herra, profeetta Muhammed, sai profeettakseen nimityksen…
Tämän kauhua ja julmuutta huokuvan näkymän muuttamiseen tarvittiin tietenkin joku. Ja tuo joku oli ikuisen Kohtalon määräyksellä valittu:
Profeetta Muhammed (rauha hänelle).
Hän muuttaisi mukanaan tuomallaan Valolla maailman aineellista ja henkistä muotoa… Ihmisten katseet kääntyisivät tästä maailmasta tuonpuoleiseen, katoavaisista rakkaista…
Mahbub-u Baki
muuttaisi sen joksikin muuksi ja siten saavuttaisi ihmisen aineellisen ja henkisen onnen.
Tämä henkilö, jonka Jumala oli määräämä profeettana, oli se, joka ilmoittaisi ja julistaisi ihmisille, etteivät he ole sattumanvaraisia, että kaikkeus, atomeista aurinkokuntiin, tähdistä galakseihin, pyörii ja kiertää pyhää tarkoitusta varten, ja että kaikkeus kokonaisuudessaan palvelee ylevää päämäärää.
Tämä henkilö,
Hän oli se, joka pelastaisi moraalittomuuden suossa rypevän ihmiskunnan opettamalla sille parasta moraalia.
Tämä henkilö,
Hän oli se, joka pystyi antamaan parhaat vastaukset kysymyksiin, kuten: miksi maailmankaikkeus luotiin? Mistä ihmiset tulivat? Miksi he tulivat ja minne he menevät?
Tämä henkilö,
ihmisen omistaja, Jumala, on se, joka ilmoittaa ihmisille aivan selvästi, mitä Hän heiltä haluaa, mistä Hän on mielissään ja mistä ei.
Tämä henkilö,
hän ei ainoastaan ilmoittaisi Jumalalta saamiaan käskyjä yhdelle kansalle tai yhdelle valtiolle, vaan koko ihmiskunnalle.
Koko maailma, kuten Arabian niemimaakin, odotti innokkaasti sellaisen henkilön ilmestymistä, joka kykenisi suoriutumaan näin suurista tehtävistä.
Alaviitteet:
1. Al-Hijr-suura, 94.
2. Ahmed Cevdet Paşa, Kısas-ı Enbiya, 1/78; Bediüzzaman Said Nursî, Sözler, s. 350.
3. Hud-suura, 44.
4. Ahmed Cevdet Paşa, Kısas-ı Enbiya, 1/79; Bediüzzaman Said Nursî, Sözler, s. 416.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
