Arvoisa veljemme,
Zâtürrika-taistelu
Hijran neljäs vuosi, Cemâziyelevvel-kuu. Kristillisen ajanlaskun mukaan vuosi 625.
Tämä tapahtui kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Banu Nadir -juutalaiset oli karkotettu Medinasta. Medinaan saapui tieto, että Enmar- ja Salebeoğulları-heimot olivat kokoontuneet taistelemaan muslimeja vastaan.
Profeetta lähti heti matkaan Medinasta 400 (tai 700) soturin kanssa. Hän eteni Zatürrikâ-nimiseen paikkaan ja perusti sinne leirinsä. Koska pakanat eivät uskaltaneet taistella sotureiden kanssa, he olivat vetäytyneet vuorille. Jäljelle oli jäänyt vain nainen, joka otettiin vangiksi.
Suuri Profeettamme odotti täällä jonkin aikaa. Kun lounasrukousaika koitti, he olivat huolissaan pakanoiden hyökkäyksestä, ja siksi…
pelkorukous
eli he suorittivat rukouksen pelon vallassa. Tämän rukouksen suorittamistapa on kuvattu Nisa-suuran jakeissa 101-102.
Jopa vaarallisimmilla hetkilläkin Jumalan lähettiläs, kunnioitettu profeettamme, suoritti rukouksensa yhdessä seurakunnan kanssa.
Tämä osoittaa meille, kuinka suuri merkitys on yhteisöllisellä rukouksella.
Rukous, joka on uskonnon jälkeen kaikkeuden tärkein totuus, ei saa laiminlyödä edes taistelun aikana, saati sitten muina aikoina.
Ihme.
Se oli Zâtürrikan sotaretken aikana. Ulbe bin Zeyd, eräs seuralaisista, löysi ja toi kolme strutsinsuuresta munaa.
Jumalan lähettiläs,
”Hei Cabir! Ota nämä ja laita ruokaa.”
käski hän. Hz. Cabir keitti munat kulhossa ja toi ne.Profeetta ja taistelijat söivät noista kolmesta munasta niin paljon kuin jaksoivat, mutta munat jäivät kulhoon kuin mitään ei olisi syötykään.
(Insanu’l-Uyun, 2:289)
Tämä tapahtui jälleen kerran sotaretken aikana.
Eräs sahabi löysi linnunpoikasen ja toi sen mukanaan. Sen emo tai isä heittäytyi sahabin kämmeniin, joka piti poikasta kuin henkensä edestä, yrittäen pelastaa sen. Sahabit katsoivat tätä hämmästyneinä, kun taas Jumalan lähettiläs antoi seuraavan opettavaisen esimerkin:
”Hämmästyttekö te sitä, että emolintu heittäytyy käsiinne tämän pienen linnunpoikasen vuoksi? Vakuutan teille, että Herranne armo ja myötätunto teitä kohtaan on paljon suurempi kuin tämän linnun myötätunto ja armo poikastaan kohtaan.”
(Ibn Kathir, Sira, 3:165.)
Profeetta oli lähtenyt Zâtürrikasta yhdessä mujahideenien kanssa ja matkalla kohti Medinaa. Kun he saapuivat Harre-nimiselle paikalle, nähtiin, kuinka kameli juoksi profeetan luo, kumartui ikään kuin tervehdykseksi ja ojensi kaulansa eteenpäin ikään kuin puhuakseen hänelle. Mujahideenit katsoivat hämmästyneinä, kun profeetta,
”Tiedättekö, mitä tämä kameli sanoo?”
Sen sanottuaan hän lausui seuraavaa.
”Tämä kameli valittaa minulle omistajansa julmuudesta: se kertoo, että omistaja on teettänyt sillä töitä vuosia ja haluaa nyt teurastaa sen.”
Sen jälkeen hän käski Jabir bin Abdullahia etsimään kamelin omistajan ja tuomaan hänet luokseen.
Jabir (ra)
”Oi Jumalan lähettiläs! En tunne kamelin omistajaa.”
kun hän kysyi, sai hän vastaukseksi seuraavan:
”Kameli vie sinut omistajansa luo.”
Todellakin, kameli ikään kuin olisi saanut käskyn Profeettaamme (rauha hänelle) ja kaatui Hz. Câbirin eteen ja vei hänet omistajansa luo. Hz. Câbir sanoo:
”Minäkin otin kamelin omistajan mukaani ja toin hänet Jumalan lähettilään luo. Jumalan lähettiläs puhui hänen kanssaan kamelista ja
”Onko se, mitä kameli sanoi, totta?”
kysyi hän. Kamelin omistaja,
”Kyllä, oi Jumalan lähettiläs”
sanoi.”
(Insânü’l-Uyûn, 2:289.)
Koska tähän sotaretkeen osallistuneet olivat kaikki jalkaväkeä, joiden paljaat jalat olivat kivien ja piikkien takia haavoittuneet ja kynnet irronneet, ja he olivat sitoneet jalkansa kangaspaloilla, kutsuttiin tätä sotaretkeä…
”Zâtürrikâ”
Nimi on mainittu myös lähteissä. Sillä Rika on ruka-sanan monikko. Ruka taas on kangaspala, jota käytetään vaatteen repeämän paikkaamiseen,
paikkaus
tarkoittaa.
Abu Musa al-Ash’ari sanoi tästä asiasta näin:
”Lähdimme erääseen sotaretkeen Jumalan lähettilään (rauha hänelle) kanssa. Meillä oli vain yksi kameli, jota vuorotellen ratsastimme. Jalkamme olivat jo puhki. Minunkin jalkani olivat puhki ja kynteni olivat irronneet. Siksi käärisimme jalkoihimme kangaspaloja. Koska käärisimme jalkoihimme kangaspaloja tällä tavalla, tätä sotaretkeä kutsuttiin…”
’Keuhkokuume’
sitä kutsuttiin sotaretkeksi.” (Buhari, 3:35.)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
