– Kerron teille asiasta, joka on minua kovasti askarruttanut ja jopa aiheuttanut päänsärkyä ajatellessani sitä. Asia on nimittäin näin:
– Voimmeko selittää olemassaolon ja olemattomuuden käsitteitä?
– Esimerkiksi: Kun sanomme ”Jumala on olemassa”, mitä me oikeastaan tarkoitamme? Mitä ”olemassa” tässä yhteydessä tarkoittaa?
– Voidaanko ”on” ja ”ei ole” -käsitteitä määritellä lyhyesti?
Arvoisa veljemme,
On
ja
ei ole
käsitteitä
suhteellinen
käytämme sitä seuraavasti.
Mihin tahansa objektiin liittyen
on
kun käytämme käsitettä, se on se olio
aikaan ja tilaan liittyvä kategorinen ominaisuus
on voimassa. Tähän
olla olemassa
sanomme.
Kun käytämme käsitettä olemassaolo riippumatta olioista, niin
”olemassaolo”
saavutamme käsitteen. Tämä taas kattaa olemassaolon koko olemuksen.
absoluuttinen ja substantiivinen merkitys
ilmaisee.
Mutta tämä absoluuttisuus on meidän.
täyteydestä, joka on mielemme rajojen sisällä
se on siinä.
Olemattomuus
jos käsitettä ”on olemassa” käytetään johonkin objektiin viitaten, niin kyseinen objekti
ei kuulu tiettyyn tilannekategoriaan ajassa ja paikassa
tarkoittaa.
Näin ollen
hävitä
myös sisällä
salainen olemassaolo
koska jos absoluuttista tyhjyyttä ei olisi, emme voisi edes käyttää käsitettä ”ei ole”.
Ajatella tyhjyyden käsitettä, joka on riippumaton olioista, tarkoittaa samalla olemassaolon käsitteen ajattelemista, koska se on aihe, jota voi ajatella.
Siispä olemassaolo on absoluuttista, oleminen ja olematta oleminen ovat suhteellisia. Lyhyesti sanottuna:
Koska ei ole mitään, sanotaan, että on jotakin.
Tämä koskee meidän maailmaamme.
puute
ja
olemassaolo
tasa-arvoon
mahdollinen olento
sanomme.
Mitä tulee absoluuttisen tyhjyyden olemassaoloon, niin
olemattomuuden mahdottomuus
eli
mahdoton
sanomme. Jumalan olemassaolo tunnetaan myös Hänen luomiensa olemassaolon kautta.
välttämättömän olemassaolon periaate
eli
on pakollinen olemassaolon edellytys.
Sillä puute ja
On välttämätöntä, että on olemassa jokin muu olento, joka suosii sellaisten olentojen olemassaoloa, joilla on yhtäläiset ominaisuudet.
Kaikki on luotu Jumalan toimesta, mutta Jumalan olemassaolon lähde on Jumala itse. Siksi
olemassaolonsa välttämättömyys suhteessa luomiinsa
käytetään ilmaisua.
Varoihin suhteuttamatta.
Korkein Luoja
hänen omaan olemukseensa liittyvä ominaisuus on vain hänen oman tietonsa varassa. Tämän tuntemattomuuden tiedettävyys on taas
”hän” (miespuolinen)
nimitys viittaa.
Hän (mies)
se viittaa jumalalliseen olemukseen perustuvaan erityiseen olemassaoloon, olipa se sitten luotu tai ei.
Olemassaolo sinänsä on tila, jonka olemassaolosta olemme vakuuttuneita, mutta jonka laatua emme koskaan voi täysin ymmärtää.
Lyhyesti sanottuna, kun sanomme, että Jumala on olemassa, lähdemme liikkeelle luoduista asioista.
vacibü’l-vücut eli välttämättä olemassa oleva
näin ollen sanomme. Olentoina, jotka ovat erillisiä luomakunnasta.
jumalalliselle olemukselle kuuluva olemassaolo on myös hän (hüve).
sanomme.
Itse asiassa Ikhlas-suura tuo tämän tilanteen hienosti esille:
”Sano: Hän, Allah, on ainutlaatuinen ja vertaansa vailla oleva. Kaikki olemassa oleva on Hänelle alisteinen, Hän ei ole kenellekään alisteinen. Kaikesta luodusta huolimatta Hänen olemuksestaan ei ole mitään vähentynyt eikä Hänen olemuksensa ole mitään muuta lisännyt. Silti mikään, mitä voit kuvitella, ei ole Hänen vertaisensa.”
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
