– Mikä voisi olla viisaus siinä, että samassa jakeessa esiintyvät sekä ”hän” että ”me”? Olisin kiitollinen, jos voisitte selittää sen meille ymmärrettävällä tavalla.
– Lisäksi sanotaan, että jakeessa oleva ”me”-sana viittaa siihen, että Gabriel puhuu me-muodossa. Pitääkö tämä paikkansa?
– Kysymykseni ei ole: ”Miksi jakeessa käytetään sanaa ’me’?” Sitä en kysy… Miksi samassa jakeessa, kun Allah puhuu itsestään sanalla ”hän”, hän jatkaa sanomalla ”me” ennen jakeen loppua?
– Ja miksi hän ei sano ”minä”, kun hän viittaa itseensä, vaan jatkaa käyttämällä ”me”-muotoa?
Arvoisa veljemme,
Zuhruf-suuran 11. jakeen käännös:
”Hän on se, joka laskee vettä taivaasta määrätyn mitan mukaan. Me herätämme sillä kuolleen maan eloon. Samoin teidätkin herätetään haudoistanne.”
– Tämän jakeen ensimmäinen lause, eli
”Hän on se, joka laskee vettä taivaasta määrätyn mitan mukaan.”
Lauseessa oleva viittaus kohdistuu edeltäviin jakeisiin 9-10. Näiden kahden jakeen käännös on seuraava:
”Sanokaa heille:
”Kuka loi taivaat ja maan?”
jos kysyt, niin ehdottomasti:
’Hän on heitä kohtaan Kaikkivaltias ja Viisas’
(Hän on Allah, kaikkivaltias, täydellinen tuomari ja viisas.)
loi.’
sanotaan. Hän, joka teki maan teille kehdoksi ja loi teille teitä ja polkuja, jotta löytäisitte perille, on myös…
Se on hän.”
(Zuhruf, 43/9-10)
Tässä on käytetty kolmannen persoonan muotoa.
”relatiivipronomini”
joka
”joka”
laitetaan edeltäväksi
”Hän, joka…”
voidaan kääntää myös muotoon:
Mutta molemmissa käännöksissä on huomattava, että suuran 11. jakeen ensimmäinen lause viittaa 10. jakeeseen. Siellä on kyse kolmannesta persoonasta.
”…Se on hän.”
koska sitä käytetään täällä
-viittaamalla
– samaa tyyliä on käytetty. Tämä on myös arabian kielen vaatimus. Jos kaksi lausetta tulevat peräkkäin, ne muotoillaan näin:
”Hän, joka on tehnyt maan teille kehdoksi ja luonut teille sinne teitä ja polkuja, jotta te voisitte löytää oikean suunnan.”
Se on hän.
”
(10)
Ja Hän, joka lähettää taivaasta vettä määrätyn mitan mukaan,
Se on hän.”
(11). (Samaa tyyliä on käytetty myös tätä jaetta seuraavassa 12. jakeessa:
”Ja Hän, joka loi kaikki parit ja teki teille laivoista ja pehmeistä eläimistä kulkuneuvoja, joilla voitte ratsastaa,”
Se on hän.
”)
– Mitä tulee ME-asiaan:
Suuran 11. jakeen toisen virkkeen käännös on seuraava:
”Me herätämme hänet kuolleesta maasta eloon. Samoin teidätkin herätetään haudoistanne.”
Kuten nähdään, edellinen lausekin
”ellezi / Hän”
kun taas jälkimmäisessä lauseessa käytetään eräänlaista kolmannen persoonan pronominia,
”Me… annamme elämän”
joka sisältää ensimmäisen persoonan monikkomuodon
”meitä”
on mainittu teos/toiminta.
– Tässä on tyylillinen muutos, jossa siirrytään kolmannesta persoonasta ensimmäiseen persoonaan monikossa.
”hienostuneisuus”
on tehty. Toisin sanoen, ilmaisun aikaisempi tyyli on muutettu. Retoriikassa tätä kutsutaan…
”Kohteliaisuuden taito”
sanotaan.
Tämä taidemuoto on hyvin yleinen arabiassa, ja sitä käytetään melko usein myös Koraanissa.
Esimerkiksi Fatiha-suuran neljässä ensimmäisessä jakeessa on noudatettu kolmannen persoonan tyyliä:
”Bismillahir rahmanir rahiim. Kaikki ylistys kuuluu Allahille, maailmojen Herralle, armollisimmalle, laupiaimmalle, tuomiopäivän omistajalle.”
Seuraavassa, viidennessä jakeessa, tyyli muuttuu ja siirrytään toiseen persoonamuotoon:
”Vain sinua palvelemme, vain sinulta apua anomme!”
Tämän ylistystaiteen tavoitteena on tuoda uutta eloa ilmaisun ja uutta näkökulmaa merkitykseen. Sama tavoite on saavutettu myös kyseisessä jakeessa.
Seuraavasti:
9. jakeesta alkaen
-vastauksena kysymykseen-
Jumalan luomistyöhön viitataan. Seuraavissa jakeissa, 10. ja 11., asiaa tarkennetaan ja luomistyön teemaa korostetaan. Kuitenkin jakeessa 11…
”kuolleen maan elvyttäminen taivaasta tulevalla vedellä”
jotta Jumalan voima, tiedot ja viisaus olisivat elävästi mielessä ja sydämessä, on itse Kaikkivaltias suoraan puuttunut asiaan ja
”me…”
on sanonut.
– Jaksossa
”Enšertu”
(Minä… annan elämän)
sijaan
”ENSHERNA”
(Me annamme elämän)
Sanan viisaus on julistaa Jumalan majesteettisuutta, suuruutta ja voiman ääretöntä luonnetta. Koraanissa Jumalasta käytettynä
”me”
pronomineja esiintyy melko paljon.
Yleisesti ottaen Koraanissa Jumalan
”minä”
sijaan
”me”
Sen käytön viisaus voidaan selittää seuraavasti:
a)
Tällä Allah on ilmaissut oman majesteettisuutensa ja suuruutensa.
b)
Jumala
”me”
tarkoittaen samalla omia nimiään ja ominaisuuksiaan. Esimerkiksi käsiteltävänä olevassa jakeessa,
”Me, joka omistamme äärettömän voiman, tiedon, viisauden ja armon… Me herätämme kuolleen maan henkiin sateella.”
Näin viitataan siihen, että sade on ruumiillistunut armo, ja annetaan ymmärtää, että ihmisten henkiinherättäminen on näiden nimien ja ominaisuuksien mukainen välttämättömyys.
Lisätietoja varten klikkaa tästä:
– Eikö olisi parempi, jos suura Al-Isra’n ensimmäisessä jakeessa sanottaisiin ”jakeitamme” sijaan ”jakeitaan”?
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
