– Eikö profeetta Suleimanin (rauha hänelle) pyyntö: ”Anna minulle sellainen valtakunta (hallitsijavalta), jollaista ei ole kenelläkään minun jälkeeni”, ole ristiriidassa askeettisuuden kanssa?
– Onko vallanhimo sallittua?
– Hadith-kokoelmissa ja erityisesti suufilaisissa teoksissa esiintyy kieltoja vallanhimoon ja kehotuksia askeettisuuteen. Miten selitetään näiden ja jakeen välinen näennäinen ristiriita?
Arvoisa veljemme,
Tämä rukous on Koraanissa esiintyvä ilmaisu:
”Herra, hän sanoi, anna minulle anteeksi; anna minulle valtakunta, jollaista ei kenelläkään muulla ole minun jälkeeni. Sinä yksin olet äärettömän armollinen!”
(Sad, 38/35)
Kuten profeetta Salomo (rauha hänelle), Jumalan
”Miten hyvä mies hän olikaan”
jota hän ylisti
(Sad, 38/30)
hänellä on ehdottomasti tietty läheisyysaste hänen kanssaan
ilmoitti
(Sad, 38/40)
Suuri profeetta on tällä rukouksellaan halunnut olla välikappaleena monille viisauksille ja armoille.
Esimerkiksi:
– Niin kauan kuin ihminen tuntee sydämessään yhteyden Jumalaan ja kantaa vastuunsa.
Rakkaus tavaroihin ei ole paha asia; se voi auttaa ihmisiä muistamaan ja kiittämään Jumalaa enemmän, joka on antanut heille nämä arvokkaat tavarat, ja se voi tuoda heille onnea.
– Ei ole mitään vikaa siinä, että joku, kuten kuningas Salomo, pyrkii saavuttamaan korkeimman tason poliittista valtaa ja voimaa, jos hän omistaa olemassaolonsa ja voimansa Jumalan asialle, aikomuksenaan toteuttaa maan päällä oikeutta, hyvyyttä ja vanhurskautta, eikä anna omaisuuden ja vallan rakkauden unohtaa häntä Jumalasta, näkee virheensä ja korjaa ne heti katumuksella ja anteeksipyynnöllä, noudattaa oikeutta ja vastustaa sielunsa haitallisia haluja.
Lisäksi, profeetta Suleimanin,
”Anna minulle sellainen valtakunta (omaisuus), jota kukaan ei voi minun jälkeeni saavuttaa.”
Hän rukoili Jumalalta, ei poliittista valtaa, vaan ihmeiden tekemisen voimaa, joka olisi yksinomaan hänelle, profeettana, ominaista. Tämän jakeen jälkeen nimittäin,
”Sen jälkeen me alistimme hänen käskyvaltaansa tuulen, joka puhalsi lempeästi hänen haluamaansa suuntaan, kaikki rakentajat ja sukeltajat, paholaiset ja muut ketjuin sidotut olennot.”
(Sad, 38/36-38)
jakeillaan profeetta Suleimanille
annetut ihmeelliset voimat
on kuvattu.
(ks. Razi, kyseisen jakeen tulkinta)
Aiheeseen liittyvä hadith-kertomus on seuraavanlainen:
”Eilen illalla joku paholainen yritti yllättäen häiritä rukoustani. Mutta Jumala ei antanut minun joutua sen ansaan. Minä kuristin sen. Voisinpa sitoa sen tuon moskeijan pylvään viereen. Näin tekin näkisitte sen aamulla.”
(tai te kaikki)
olisit hänet nähnyt; mutta sitten muistin veljeni Suleimanin sanat:
”Oi Herra, anna minulle anteeksi ja anna minulle sellainen omaisuus, jota kukaan muu ei minun jälkeeni ansaitse!”
hän sanoi. Ja Jumala ajoi hänet pois kuin koiraa ajaa pois.”
(ks. Muslim, Masajid, 39)
Profeetta Suleimanin (rauha hänelle)
”Minulle on jäänyt perinnöksi sellainen omaisuus, joka ei minun jälkeeni kenellekään muulle kuulu.”
(hallituskausi)
tee hyvää.”
Pyynnön laajuus ja laatu viittaavat valtakuntaan ja hallitsijavaltaan. Ayetin selkeästä merkityksestä käy ilmi, että Salomo (as) oli luonut voimakkaita laivastoja ja tuon ajan ylittämättömiä ratsuväkijoukkoja, ja hallinnut aluetta Omaninlahden, Adeninlahden ja Punaisenmeren välillä. On varmaa, ettei kenellekään muulle profeetalle hänen jälkeensä ole annettu näin voimakasta valtakuntaa. Hän rakasti tätä valtaa ja näitä siunauksia, koska ne olivat hänelle väline muistaa Herraansa. Myös hänen vallansa henkiin nähden on erillinen, merkittävä piirre.
Tästä lauseesta voidaan siis ymmärtää kaksi asiaa:
Ensinnäkin,
perintö, jota ei ole annettu yhdellekään profeetalle hänen jälkeensä;
toiseksi,
Kyseessä voi olla sellainen omaisuus, jota ei pidetä arvollisena perillisille ja jälkeläisille. Sillä profeetta Suleimanin (as) jälkeen on ollut ja on edelleenkin niitä, joilla on ollut määrällisesti suurempi omaisuus ja valtakunta. Mutta laadullisesti hänen valtakuntansa kaltaista valtakuntaa ei ole syntynyt. Sillä hän hallitsi paitsi ihmisiä, myös henkiolentoja.
Jos otamme huomioon, että profeetta Suleimanin (rauha hänelle) kuoleman jälkeen valtaan noussut poika ei pystynyt jatkamaan vakiintunutta valtakuntaa sen laadullisessa eikä määrällisessä mielessä, niin toinen tulkinta osoittautuu oikeaksi.
Tämä on profeetta Suleimanin (rauha hänelle) rukous:
– Jumalan oikeuksien täyttäminen,
– Hänen omaisuutensa oikeudenmukainen hallinnointi, luomuksiensa sijoittaminen heidän asemaansa ja arvoonsa nähden sekä heidän rajojensa asettaminen,
– Jumalan määräämien taloudellisten velvoitteiden noudattaminen,
– Uskonnon tunnuslauseiden kunnioittaminen,
– Uskonnon harjoittaminen julkisesti,
– Hänelle osoitettua kuuliaisuutta ja uskollisuutta ylläpitää,
– Allahin palvelijoidensa yllä olevaa voimassa olevaa säädöstä ja lakia säännellä,
– Ja se on tapahtunut, jotta hän voisi toteuttaa lupauksensa, joita kukaan hänen luomuksistaan ei tiennyt, kuten hän oli ilmoittanut enkeleilleen.
Totisesti, Kaikkivaltias Jumala:
”Kyllä minä varmaan tiedän sellaista, mitä te ette tiedä.”
(Al-Baqarah, 2:30)
Näin on sanottu. Ei ole mahdollista, että Sulaimanin (as) pyyntö olisi ollut pelkästään maallisia asioita varten. Sillä hän, kuten kaikki muutkin profeetat, olivat Allahin luomien joukossa kaikkein askeettisimpia maallisia asioita kohtaan.
Hän halusi tuota maallista omaisuutta ainoastaan Jumalan vuoksi.
Väitetään myös, että hän halusi sellaisen omaisuuden, jota ei hänen jälkeensä kenellekään muulle annettaisi.
jotta hänen asemansa ja ylemmyytensä Jumalan silmissä tulisi selvästi ilmi kaikkien taivaassa ja maan päällä olevien luotujen joukossa
Sillä profeetat ikään kuin kilpailevat keskenään asemastaan Jumalan luona. Jokainen haluaa omata oman, erityisen paikkansa, jolla voi todistaa asemansa Jumalan luona.
Siksi profeetta (rauha hänelle) halusi ensin sitoa sen paholaisen, joka yritti häiritä hänen rukoustaan, kun Allah antoi hänelle siihen mahdollisuuden, mutta sitten muisti veljensä Suleimanin (rauha hänelle) rukouksen ja vapautti paholaisen pienennettynä (halveksittuna).
Jos jollekin muulle olisi sen jälkeen annettu jotakin vastaavaa, hän ei enää olisi ollut ainutlaatuinen. Profeetta (rauha hänelle) tiesi, että paholaisten alistaminen Salomonin (rauha hänelle) käskyvaltaan oli ainutlaatuinen ominaisuus, ja että hänen rukouksensa, ettei tätä ominaisuutta annettaisi kenellekään hänen jälkeensä, oli hyväksytty. Näyttää siltä, että hän ei halunnut jakaa tätä ominaisuutta kenenkään kanssa.
(ks. Kurtubi, el-Camiu li Ahkâmi’l-Kur’an, kyseisen jakeen tulkinta)
Kadi Beyzâvin mukaan, koska hallinta henkien yli oli yksinomaan profeetta Suleimanille (as) kuuluva ominaisuus, profeettamme (asm) ei sitonut kiinni ottamaansa henkeä. Tai hän luopui sitomisesta nöyryydestään.
(Kadi Beyzavi, Esrar’ut-Te’vil, kyseisen jakeen tulkinta)
Djinni-olennot elävät kanssamme maan päällä.
Näilläkin on uskovaisia ja epäuskoisia, aivan kuten ihmisilläkin. Heidän epäuskoisiaan kutsutaan paholaisiksi.
Sekä enkelien että djinien olemassaolo on selvästi ilmoitettu Koraanin jakeissa ja haditheissa.
Hadithissä mainittu
”Muistin veljeni Suleimanin sanat…”
Tällä ilmauksella tarkoitetaan Sad-suuran 35. jaetta, jonka käännöksen olemme esittäneet hadithin yhteydessä.
Profeetta Muhammedin (rauha hänelle) ja profeetta Suleimanin (rauha hänelle) välinen veljeys voi johtua uskonnon perusperiaatteiden tai heidän lakinsa samankaltaisuudesta. Profeetat ovat myös veljiä isän puolelta. Niinpä profeettamme (rauha hänelle) sanoi:
”Kaikki profeetat ovat veljiä, joiden isät ovat samoja; heidän äitinsä ovat erilaisia, mutta heidän uskontonsa on sama.”
(
(ks. Buhari, Enbiya 48)
on määrätty.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
