Arvoisa veljemme,
Ka’b ibn Zuhayr,
Hän oli suuri runoilija. Hänen isänsä Zuhayr kuului arvostetuimpiin arabialaisiin kirjailijoihin ja runoilijoihin. Hän oli kasvattanut myös kaksi poikaansa, Ka’bin ja Bujayrin, itsensä kaltaisiksi kirjailijoiksi ja runoilijoiksi.
Runoilija
Zuhayr ibn Abi Sulma,
Jatkaessaan keskusteluaan kirjan kansan kanssa, hän oli kuullut heiltä, että lopun aikoina tulisi profeetta.
Eräänä yönä hän näki unessa, kuinka taivaalta laskeutui köysi, ja hän yritti tarttua siihen, mutta ei onnistunut. Hän tulkitsi unensa niin, ettei hän tulisi elämään siihen aikaan, jolloin lopun aikojen profeetta saapuisi.
Tästä syystä hän ennen kuolemaansa sanoi pojilleen:
”Uskokaa tulevaan profeettaan!”
hän oli testamentissaan määrännyt näin.1
Monet voimakkaat kirjailijat, runoilijat ja puhujat, joiden silmät olivat häikäistyneet Koraanin loistavasta kielestä ja kaunopuheisuudesta, olivat kääntyneet islamiin. Silti oli myös niitä, jotka pysyivät uskottomuudessaan ja eivät pidättäytyneet ilmaisemasta vihaa ja vihamielisyyttään profeettaamme (rauha hänelle) ja muslimeja kohtaan runoissaan ja puheissaan.
Kâ’b ibn Zuhayr oli yksi heistä. Isänsä kuoleman jälkeen hän oli perinyt tämän maineen. Vaikka hänen veljensä Bujayr oli liittynyt Profeetan joukkoihin, Kâ’b ei suostunut luopumaan pakanuudesta. Ajoittain hän loukkasi Profeettaa ja muslimeja pilkkaavilla runoillaan.
Eräänä päivänä hän oli jälleen kirjoittanut ja lähettänyt veljelleen Büceyrille runon, joka oli täynnä vihaa ja katkeruutta tämän islamiin kääntymisen vuoksi. Kun Büceyr (ra) luki runon Profeettaamme, hän oli syvästi järkyttynyt. Kâ’bin runoillaan muslimeille osoittama loukkaus oli ylittänyt kaiken sietokyvyn rajan. Tämän vuoksi Jumalan lähettiläs antoi seuraavan käskyn seuralaisilleen:
”Joka Kâ’b bin Züheyrin kohtaa, tappakoon hänet! Hänen verensä on tästä hetkestä alkaen sallittu.”
2
Tämän luvan myöntämisen jälkeen Kâ’bin kohtalo olisi epäilemättä kauhea. Tätä ajatellen hänen veljensä Büceyr kirjoitti hänelle kirjeen, jossa varoitti ja neuvoi häntä vielä kerran. Hän ilmoitti, että ainoa tapa pelastua oli mennä profeetan luo ja pyytää anteeksi.3
Kirjeen saanut Ka’b oli täysin epätoivoinen. Maailma tuntui hänelle liian ahtaalta. Hän hikoili kuolemanhikeä, ikään kuin hän olisi kuolemassa hetkenä minä hyvänsä. Hän ymmärsi, ettei voisi välttyä tuomiolta. Hänen oli valittava kahdesta vaihtoehdosta: joko jatkaa pakanuutta ja piileskellä kaikkialla, ettei jäisi kiinni, tai mennä profeetan luo, ojentaa uskollisuuden kätensä, tunnustaa katuvansa tekojaan ja pyytää anteeksi.
Ka’b toimi viisaasti ja valitsi toisen tien. Hän oli jo saanut veljeltään kirjeen, ja sisäinen katumus oli hänet vallannut.
Pitkän matkan nopeasti taittanut Ka’b saapui Medinaan ja astui Jumalan lähettilään eteen. Profeetta (rauha hänelle) ei tuntenut häntä henkilökohtaisesti. Ka’b käytti tätä tilannetta viisaasti hyväkseen. Polvistuttuaan Profeetan (rauha hänelle) eteen ja suudeltuaan tämän siunattua kättä, hän esitti taitavasti seuraavan ehdotuksen:
”Kâ’b bin Züheyr on tehnyt parannuksen ja haluaa tulla teidän luoksenne muslimitoverina. Jos minä hänet teille tuon, annatteko hänelle turvan ja hyväksyttekö hänen parannuksensa ja kääntymisensä islamiin?”
Jos Ka’b lakkaisi loukkaamasta muslimeja runoillaan ja katuisi tekojaan kääntymällä islamiin, silloin hänellä ei enää olisi mitään asiaa Jumalan lähettilään kanssa. Niinpä Jumalan lähettiläs vastasi tähän ehdotukseen,
”Kyllä!..”
hän ilmaisi tämän vakaumuksensa antamalla vastauksen.
Tämän vastauksen kuultuaan Ka’bin henkinen maailma valaistui äkkiä, ja hän lausui uskontunnustuksen irrottamatta kättään profeetan kädestä:
”Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah! Ja todistan, että Muhammed on Allahin lähettiläs.”
Kun Allahin lähettiläs (rauha hänelle) ja hänen ympärillään olevat seuralaiset olivat hetken hämmästyneitä, sanoi profeetta (rauha hänelle):
”Kuka sinä olet?”
kysyi hän.
Ka’b,
”Minä olen Ka’b bin Zuhayr, oi Allahin lähettiläs.”
vastasi hän.
Silloin joku seuralaisista astui esiin.
”Oi Allahin lähettiläs! Anna minun katkaista tämän Allahin vihollisen kaula.”
sanoi.
Profeettamme Muhammed (rauha hänelle),
”Jättäkää hänet rauhaan! Hän on jo katunut tekojaan ja palannut Jumalan luo.”
4 käski.
Ka’b, jonka sydämen maa valloitettiin islamin henkisellä miekalla, sijoittui heti tuossa hetkessä arabialaisen kirjallisuuden mestariteosten joukkoon.
”Banet Süâdü”
esitti nimisen runonsa profeetta Muhammedille.
”Ikään kuin Suadin ero ei olisi riittänyt, niin nyt vieläpä juoruilijat kuljettavat viestejä osapuolten välillä minulle;”
”Oi, Abu Sulman poika! Pidä itseäsi jo kuolleena.”
he sanoivat.
Jokainen ystävä, johon luotin ja jolta apua pyysin, sanoi minulle:
”En voi sinua lohduttaa tai lievittää tuskaasi, sinun täytyy selviytyä itse.”
sanoi.
Minä myös,
”Siirtykää tieltäni.”
Sanoin. Kaikki, minkä Rahman on määrännyt, tulee varmasti tapahtumaan.
Olipa ihmisen onnellinen elämä kuinka pitkä tahansa, jonakin päivänä hänet kuitenkin kannetaan arkussa.
Sain kuulla, että Jumalan lähettiläs aikoo minut tappaa.
Allahin lähettilään luona anteeksianto on se, mitä eniten toivotaan.
Tulin Allahin lähettilään luo pyytäen anteeksi.
Profeetan luona anteeksipyyntö on aina hyväksyttävää.
Kohdelkaa minua armollisesti ja lempeästi!
Olkoon Allah, joka on sinulle suonut Koraanin lahjan, joka sisältää monia neuvoja ja säädöksiä, lisäämässä sinun johdatustasi!
Älä tuomitse minua kilpailijoideni juorujen perusteella!
Vaikka minusta on levitetty paljon huhuja, en olekaan niin syyllinen kuin väitetään.
Olen nyt sellaisessa asemassa, että jos norsu näkisi ja kuulisi sen, mitä minä näen ja kuulen täällä, se varmasti vapisiisi.
Täällä minua voi pelastaa vain se, että saan profeetan anteeksiannon Kaikkivaltiaan Jumalan luvalla.
Minä ojennan oikean käteni, ilman minkäänlaista vastalausetta, Hänen Korkeutensa Profeetan oikeudenmukaiseen käteen.
Nyt on hänen sanansa laki.
Epäilemättä Jumalan lähettiläs on valo, joka ohjaa oikealle tielle, ja Jumalan terävä ja paljas miekka, joka tuhoaa pahuuden…
5
Ka’b jatkoi runoaan kertomalla profeetan ja muslimien sankaruudesta ja urheudesta.
Kasideissa on säe, josta Suuri Profeetta oli erittäin mielissään. Se on…
”Tâc Beyit”
se oli:
”Epäilemättä Jumalan lähettiläs on valo, joka ohjaa oikealle tielle, ja Jumalan terävä ja paljas miekka, joka tuhoaa pahuuden.”
Kun profeetta Muhammed kuuli tämän säkeen, hänellä oli yllään…
siunattu viittansa [kaapunsa]
ottaa sen esille ja antaa sen lahjaksi tälle suurelle runoilijalle
ilmaisi tyytyväisyytensä lisäksi myös onnittelunsa ja arvostuksensa.
Sen jälkeen
”Banet Süâdü”
niminen oodi
”Bürde-runo”
alkoi tulla tunnetuksi nimellä.
Ka’b bin Züheyr oli aina ja kaikkialla ylpeä tästä Jumalan lähettilään lahjasta. Hän säilytti sitä mukanaan elämänsä loppuun saakka.
Eräällä kerralla Muawiya oli halunnut ostaa hänet kymmenellä tuhannella dirhemillä.
Ka’b,
”En aseta ketään itseni edelle, kun on kyse Jumalan lähettilään viitan kantamisesta.”
Hän vastasi 6.
Mutta Muawiya saavutti tämän toiveensa Ka’bin kuoleman jälkeen. Hän lähetti perillisille kaksikymmentä tuhatta dirhemiä ja otti heiltä vastaan profeetta Muhammedin siunatun pyhän viitan.7
Myöhemmin tämä siunattu viitta siirtyi Emevi-dynastialta Abbasideille ja sieltä edelleen Yavuz Sultan Selimin kautta Osmaneille.8
Tänään, Jumalan lähettilään siunattu viitta.
”Pyhät jäännökset”
Topkapı-palatsin välissä
”Onnenviitta”
säilytetään sen toimistossa.9
”Hırka-i Saadet,
Se on 1,24 metriä pitkä, leveähihainen ja valmistettu mustasta villakankaasta. Sisäpuoli on vuorattu karkealla, kermanvärisellä villakankaalla. Etupuolelta, oikealta puolelta, puuttuu 0,23 x 0,30 metrin kokoinen pala. Myös oikeassa hihassa on puutteita. Paikoin se on kulunut.
”Hırka-i Saadet”
Se on kultainen, ylhäältä avautuva, kaksoiskansinen laatikko, jonka mitat ovat (0,57 x 0,45 x 0,21) ja joka on kääritty useisiin kääreisiin.* Sen päällä on pitkä kirjoitus, joka kertoo, että sen on rakennuttanut sulttaani Aziz ja joka sisältää rukouksen suojelusta.
”Tämä laatikko laitetaan lisäksi isoon kultaiseen arkkuun, joka on tehty nyssöillä. Sen on rakennuttanut sulttaani Aziz ja sen päällä on
”Ei ole muuta jumalaa kuin Allah. Ja me emme ole sinua lähettäneet muuta kuin armoksi koko maailmalle. Ei ole muuta jumalaa kuin Allah, Kuningas, Totuudenmukainen, Ilmeinen. Muhammed on Allahin lähettiläs, totuudenmukainen ja luotettava.”
Se on kirjoitettu. Myös sen nelijalkainen jalusta on kullattu.”
10
Topkapı-palatsin museon entinen johtaja Tahsin Öz kirjoitti myöhemmin kirjassaan seuraavat rivit:
”Valtakunnan aikana hallitsija saapui Topkapi-palatsiin ramadanin viidentenätoista päivänä. Hırka-i Saadet avattiin juhlallisesti, ja valtion virkamiehet ja palatsin henkilökunta kävivät sitä katsomassa hallitsijan itsensä läsnä ollessa ja saivat lahjaksi huiveja. Myöhemmin myös palatsin naiset kävivät sitä katsomassa.”
”Hırka-i Saadet’in ylivalvoja on hallitsija, ja hänen poissa ollessaan tämä tehtävä kuuluu Tülbent Ağasille. Hırka-i Saadet’in palveluskunta on jatkanut toimintaansa samalla perinteellä aina Topkapı-palatsin museoksi muuttumiseen saakka (3. huhtikuuta 1924).”
11
Alaviitteenä:
1. İnsanü’l-Uyûn, 3:238
2. Ibn Kesir, Sira, 3:705; Mawahib al-Ladunniyya, 1:221.
3. Sura, 4:144; Ibn-i Kesir, 3:699.
4. Sîre, 4:146-147; Ibn Kesîr, Sîre, 3:700-705; Uyunü’l-Eser, 2:209-212.
5. Sîre, 4:147-156; Ibn Kesir, Sîre, 3:701-705; Uyunü’l-Eser, 2:209-212.
6. Mevahibü’l-Ledünniye, 2:222; İnsanü’l-Uyûn, 3:240.
7. Mevahibü’l-Ledünniye, 2:222; İnsanü’l-Uyûn, 3:240.
8. İ. Hami Danişmend, selityksin varustettu Osmanien valtakunnan aikajärjestys, 2:43.
9. Tahsin Öz, Hırkâ-i Saadet Dairesi ve Emânât-ı Mukaddese, s. 23.
* Hırka-i Saâdetin
Tämän kokoisena on olemassa myös kultainen kotelo, jonka on rakennuttanut sulttaani Murad. Se on taiteellisesti poikkeuksellinen ja lisäksi koristeltu smaragdeilla. Mutta kun sulttaani Aziz rakennutti uuden kotelon, ensimmäinen jäi tyhjäksi ja on nyt esillä tämän aarrekammion kolmannessa salissa. (Tahsin Öz, Age, s. 23. Alaviite: 10)
10. Tahsin Öz, Hırkâ-i Saadet Dairesi ve Emânât-ı Mukaddese, s. 23-24
11. Tahsin Öz, Hırkâ-i Saadet Dairesi ve Emânât-ı Mukaddese, s. 24.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
