–
Minulla on pakkomielle peiliin katsomiseen ja jatkuva tunne, että minussa on jotain vikaa. Miten pääsen tästä eroon?
Arvoisa veljemme,
– Peiliin katsominen
on suositeltavaa.
Jos ihmisen kasvoissa tai nenässä on likaa, hän voi sen avulla nähdä ja puhdistaa sen, jolloin hän ei häiritse ketään.
– Mutta kuten kaikessa muussakin, myös peiliin katsomisessa
Ääri-ilmiöt eivät ole oikein.
Henkilöllä, jolla on pakkomielle peiliin katsomiseen
kaksi mielentilaa
joku seuraavista on saatavilla:
a)
Henkilö oli itsekeskeinen ja luuli, että kaikki häntä näkevät pitivät hänestä.
Tällaisessa tilanteessa hän tuntee usein tarvetta katsoa peiliin, jotta hän itse tai ulkopuoliset tarkkailijat eivät huomaisi hänessä pienintäkään virhettä.
b)
Henkilö pitää omaa fyysistä olemustaan ulkonäön suhteen muita huonompana.
Hyvittääkseen tätä, hän haluaa kaunistautua niin paljon kuin mahdollista. Siksi hän tuntee tarvetta katsoa usein peiliin.
– Molemmat nämä tunteet ovat vääriä, sillä molemmat ovat liioiteltuja. Liiallinen ihailu johtaa itsekeskeisyyteen ja hemmotteluun, kun taas liiallinen pessimismi johtaa epätoivoon ja toivottomuuteen. Mielestämme tässä asiassa ei pitäisi epäröidä…
hakea apua asiantuntevalta ja uskovaiselta psykologilta
siitä on hyötyä.
– Nämä kaksi mielentilaa johtavat ihmisen laiskuuteen/itsekeskeisyyteen, itsensä palvomiseen. Tämä puolestaan hänet…
laiskuuteen
heittää.
– Älkäämme unohtako, että jokainen ihminen voi löytää maailmassa sekä itseään kauniimman että itseään rumemman ihmisen.
Kauneus/rumuus on suhteellista, sillä on relatiivinen luonne.
Siksi jokaisen tulisi osata kiittää Jumalaa siitä, millaisena hän on hänet luonut.
– Tärkeä huomioitava asia on myös se, että:
Ihminen haluaa ylpeillä omilla hyveillään. Osa näistä hyveistä on kuitenkin ihmisen omalla työllä saavutettuja, osa taas Jumalan hänelle suomia lahjoja.
Ihmisen ylpeydenaiheet ovat niitä hyveitä, jotka pätevät hänen omalla toimialueellaan.
Esimerkiksi hyvät tavat, uskonnollisten velvollisuuksien täyttäminen, hurskaus, kunnioitus Jumalaa kohtaan, rakkaus ihmisiä kohtaan, tiedon hankkiminen jne. ovat tällaisia hyveitä. Nämä hyveet on ymmärrettävä Jumalan lahjoina, suosionosoituksina ja armona.
Toiset hyveet taas ovat ihmisen omia, niihin hänellä ei ole mitään osuutta. Esimerkiksi kauniilla kasvoilla, kauniilla vartalolla tai komeudella kerskaileminen merkitsee Jumalan siunausten anastamista, Hänen omaisuutensa omimista ja Hänen ansaitsemansa kiitollisuuden ja tyytyväisyyden kääntämistä omien halujen ja himojen suuntaan.
Siis,
-joko tahdonalaisesti tai tahattomasti
– Se, että ihminen ottaa itselleen kunnian Jumalan antamista sielun ja ruumiin lahjoista, merkitsee itsensä korottamista, hemmottelua ja etääntymistä totuudesta. Samoin merkitsee Jumalan luomien lahjojen halveksiminen ja niistä pitämättömyys samaa asiaa.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
