”Jonkin asian pyytäminen merkitsee sen saavuttamista; sillä Jumala ei anna palvelijansa esittää sellaista rukousta, jota Hän ei aio hyväksyä.”
– Miten meidän tulisi ymmärtää ja ottaa opiksi Imam-ı Rabbani Hazretlerinin tätä sanontaa?
Arvoisa veljemme,
Oikeastaan täällä.
”jatkuva ja lakkaamaton rukoileminen”
kyseessä on.
Tämän mukaan on huomautettu, että jatkuvat ja keskeytyksettömät rukoukset ovat otollisempia tulla hyväksytyiksi, ja rukouksen jatkamisen tulisi nähdä merkkinä siitä, että Jumala toivon mukaan hyväksyy sen rukouksen.
Itse asiassa profeettamme (rauha hänelle) sanoi, ettei rukouksessa pidä hätiköidä ja
”Rukoukseni ei kuultu”
hän totesi, ettei rukouksen hylkääminen ole koskaan oikein:
”Jumala kuulee rukouksenne. Mutta älkää hätäilkö sen toteutumisen kanssa; minäkin olen rukoillut, mutta rukoukseni ei ole kuultu.”
(älä sano)
.”
(Buhari, Da’vat, 22; Muslim, Zikir, 92)
Periaatteessa Jumala vastaa kaikkiin rukouksiin. Sillä,
”Rukoilkaa minua, niin minä teille vastan.”
(Uskovainen, 40/60)
näin määrää. Mutta Allah antaa tähän vastauksen,
hänen viisautensa ja armonsa mukaisesti
muodossa.
Emme voi tietää, onko se, mitä haluamme, meille hyväksi. Siksi Jumala toteuttaa palvelijansa toiveen, jos se on Hänen viisautensa mukaista.
täsmälleen saman asian kuin hän halusi
antaa, jos haluaa
parempaa
antaa, jos haluaa
menneisyyden synneistä sovitus
voi, jos haluaa, tai
tuonpuoleisen nimessä
hyväksyy.
Jos joku, joka haluaa pojan, saa tyttären, kuten Neitsyt Marian, se ei tarkoita, että rukoukseen ei vastattu tai ettei sitä hyväksytty, vaan
pidetään parempana
osoittaa, että se on tehty.
Jollekin, joka haluaa olla hyvin rikas,
tiedon rikkauden
niin on myös sen antaminen. Tai jollekin, joka haluaa maailmanherruutta,
paratiisin valtakunta tuonpuoleisessa
Eikö sen antaminen osoita, että esitetty rukous on katsottu poikkeukselliseksi?
Toisaalta
Rukous on palvontaa.
Koska jatkuva rukoileminen merkitsee jatkuvaa palvontaa, se voi viitata siihen, että rukous on hyväksytty yhdellä tai useammalla Allahin hyväksymällä tavalla.
Siis, kysymyksessä mainitussa ilmaisussa
”rukouksen jatkuvuuteen ja pysyvyyteen”
tätä korostetaan ja pidetään merkkinä siitä, että tällainen rukous toivottavasti hyväksytään.
Lisäksi;
– Rukous on ihmisen kääntymistä Jumalan puoleen.
– Rukous tuo ihmiselle psykologista helpotusta, rauhaa ja tyydytystä.
– Rukouksessa ei ole välikäsiä Jumalan ja ihmisen välillä. Ihminen esittää tilansa Luojalleen ja rukoilee.
Yhteenvetona,
Rukoilussa ja sydämellisessä antautumisessa Jumalalle on oltava jatkuva ja vilpitön.
”Rukoilin, mutta rukoukseni ei kuultu.”
Tällainen ajattelutapa ei sovi uskovaiselle. Kaikessa on parasta etsiä hyvää ja olla tyytyväinen.
Rukouksen
Vilpittömästi, tietoisena siitä, kenelle se on osoitettu, keneltä se on pyydetty ja mitä sanotaan, tekeminen on tarkoituksenmukaisempaa.
”Jos minun palvelijani kysyvät sinulta minusta, niin totisesti minä olen heille lähellä. Minä vastaan rukoilijan rukoukseen, kun hän minua rukoilee. Niin hekin vastatkoon minulle ja uskokoon minuun, jotta he saavuttaisivat totuuden.”
(Al-Baqara, 2/186)
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
