– Millainen ominaisuus tulella on, että se puhdistaa helvettiin joutuneet uskovaiset niin, että he tulevat taivaaseen kelvollisiksi?
Voisitteko vastata kysymykseeni: ”Hänen täytyy palaa tulessa, kunnes hän muuttuu valoksi”, tähän tyyliin?
Arvoisa veljemme,
Kyseinen paikka on seuraava:
”Sydämellä on sellainen kyky, että se edustaa koko maailmaa kuin kartta tai hakemisto. Ja se ei hyväksy mitään muuta keskipisteenään kuin Ykseyden Jumalaa. Se ei tyydy mihinkään muuhun kuin ikuiseen, katoamattomaan olemassaoloon.”
”Ihmisen ydin, sydän, jos se kastellaan islamin uskonnolla ja vilpittömyydellä, ja herää uskoon, niin se vihertää valoisana, esimerkillisenä, käskyjen maailmasta tulevien käskyjen mukaisesti, niin että se tulee ruumiillisen maailmansa sieluksi. Jos tuo sydämen ydin ei saa tällaista kasvatusta, se jää kuivaksi ytimeksi, ja sen täytyy palaa tulessa, kunnes se muuttuu valoksi.”
(ks. Nursi, Mesnevi-i Nuriye, Habbe)
– Jos uskovainen tuhlaa sydämensä, joka on luotu Jumalaa varten, muihin asioihin, rangaistus on tuli. Se tarkoittaa, että hän kärsii helvetissä, kunnes hänen syntinsä on sovitettu. Sitä vastoin, jos uskonnoton kuolee, hänen mädäntynyt ja pilaantunut sydämensä ei muutu valoksi, vaikka se palaisi ikuisessa tulessa. Tässä on kyse…
He ovat uskovaisia, joiden sydän on turmeltunut.
Vaikka uskovainen tekisi kuinka paljon syntiä tahansa, vaikka hän haavoittaisi sydäntään vertauskuvallisilla rakkaussuhteilla,
Usko sydämessäsi kasvakoon ja kukoistakoon aina.
Se on mahdollista. Toisin sanoen, jos uskova ei tässä maailmassa vapaaehtoisesti jalosta ja kehittää sydäntään, joka on ikään kuin siemen, uskon ja islamin avulla, niin Jumala kehittää sen tuonpuoleisessa tuskallisella tavalla, näin me ymmärrämme.
Tulen puhdistava ominaisuus on voimassa kaikkialla maailmassa. Islamilaisen lain mukaan yksi puhdistusmuodoista on…
”Puhdistaminen tulella”
on.
Esimerkiksi:
Kun teräksestä tehdään veitsi, joka on kastettu epäpuhtaaseen veteen, sen sisä- ja ulkopuoli likaantuu. Tällöin veitsi ei puhdistu pelkällä pesulla. Siksi sillä ei voi leikata mitään, eikä sen kantajan rukous ole pätevä. Tällaisen veitsen puhdistamiseksi se laitetaan tuleen ja sille annetaan kolme tai kerran puhdasta vettä. Näin veitsi puhdistuu.
Savesta tehdyt astiat ja kulhot, jotka on poltettu tulessa, puhdistuvat, kun niihin ei jää enää likaa.
Samalla tavalla,
Jumalan nimi Kuddûs merkitsee puhtautta, siisteyttä.
Siksi, vaikka se ei menetäkään ydinominaisuuttaan, synneillä saastunut sydän puhdistetaan tulella, muuttuu valoksi ja pääsee paratiisiin, jos Jumala suo.
Kyllä, tuli polttaa myös niiden epäuskon saastan, jotka kieltävät Jumalan. Mutta koska heidän sydämensä ovat täysin turmeltuneet, ne eivät muutu valoksi.
– Kartalla oleva piste edustaa kaupunkia, kun taas kirjan hakemistossa oleva aiheen otsikko edustaa koko kyseistä aihetta kirjassa.
Samalla tavalla kuin kansainväliseen kokoukseen maansa edustajana osallistuva henkilö edustaa kyseistä maata, ihmisen muisti edustaa levh-i mahfuzia, sielu edustaa âlem-i ervâhia ja mielikuvitus edustaa âlem-i misâlia.
Tämä sydän, joka edustaa kaikkia maailmoja, ei tyydy mihinkään niistä. Se tyydyttyy ainoastaan uskomalla ja alistumalla Yhteen ja Ainoaan, kaikkien maailmojen Omistajaan ja Herraan.
Hänen tavoitteenaan ei ole olla jonkin aikaa yhdessä tämän katoavan omaisuuden kanssa, vaan iankaikkinen ja pysyvä olemassaolo, iankaikkinen onni paratiisissa.
– Toisessa kappaleessa sydämen kehitystie esitetään näin: Sydän astuu vilpittömästi palvelemisen maaperään, eli se suorittaa palvelemisen velvollisuutensa Herransa mielihyvää tavoitellen ja noudattaa islamin käskyjä, jotta se heräisi, avautuisi ja kasvaisi.
Ubudiyyet tarkoittaa orjuutta tai alistumista. Mitä enemmän ihminen ymmärtää omaa rajattomuuttaan, köyhyyttään ja puutteellisuuttaan, sitä enemmän hänen orjuuden tietoisuutensa kehittyy. Muussa tapauksessa hänen tietämättömyytensä lisääntyy ja ylpeys ja ylimielisyys kasvavat.
Uskollisuudella tarkoitetaan tietoisuutta omasta heikkoudesta, köyhyydestä ja puutteellisuudesta, kun taas palvonta on sen vaatimusten täyttämistä. Uskollisuus on jatkuvaa, palvonta taas ajallista. Ihminen on aina orja, mutta ei aina palvo. Esimerkiksi, kun joku on suorittanut iltapäivärukouksen, hänellä ei ole velvollisuutta palvoa ennen kuin iltarukouksen aika koittaa. Mutta hänen uskollisuutensa jatkuu. Hän ei voi katsoa kiellettyihin asioihin, ei voi valehdella, ei voi juoruta, ei voi pettää ihmisiä, ei voi loukata ihmisten oikeuksia…
Kun ihminen suorittaa kaikki nämä palvontatehtävät vilpittömästi, eli ainoastaan Jumalan mieliksi, hänen sydämensä ydin kehittyy.
Näin ollen, herännyt sydän,
”ihmisen ruumiilliseen maailmaan tulee sielu.”
Eli, niin kuin ruumiin elimet toimivat sielun käskystä, niin myös tällaisen orjan ruumiillinen maailma elävöityy ja saa elinvoimaa tuosta valaistuneesta sydämestä. Kaikki sen elimet saavat henkisen elämän, kun niitä käytetään hyviin tekoihin.
”paratiisin arvoinen aarre”
he ottavat.
Sellaisen sydämen omistaja käyttää ruumistaan suostumuksen piirissä, ja samalla hän tekee koko universumista, joka palvelee tuota ruumista, osallisen hyviin tekoihinsa. Universumi muuttuu ikään kuin hänen toiseksi ja suuremmaksi ruumiikseen.
Sydämen ydin tummenee synneistä ja kapinoista. Jos ihminen vilpittömästi katuu ja kääntyy tältä väärältä ja pimeältä tieltä ja jatkaa hyvien tekojen tekemistä, hänen sydämensä valaistuu uudelleen. Muussa tapauksessa tämä valaistuminen jää tuonpuoleiseen. Kun hän kokee helvetin rangaistuksen, kapinan tahrat ja pimeys häviävät, ja lopulta hän ansaitsee pääsyn paratiisiin muuttumalla valoksi.
Tämä koskee vain sellaista uskovaa, joka kuolee uskoen, mutta jonka synnit painavat vaa’assa enemmän kuin hyvät tekonsa. Koska hänen tekemänsä synnit eivät sammuttaneet hänen uskonsa valoa ja hän kuolee uskoen, hän lopulta pääsee silti paratiisiin.
Mutta niille sydämille, jotka ovat menettäneet alkuperäisen luonteensa kuin pilaantunut ydin ja siirtyneet haudan lepoon ilman uskoa, ei ole tällaista kohtaloa.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
