– Isäni on vuosia kiduttanut ja pahoinpidellyt äitiäni, ja äitini on vuosia kestänyt. Jälleen kerran hän on lyönyt tätä puolustuskyvytöntä naista mitättömistä syistä, ja minä, kun olen naimisissa, otin äitini heti luokseni (kauas kotipaikkakunnalta).
– Puhun isäni kanssa asiallisesti, jopa niin, etten puhu hänelle, ellei se ole välttämätöntä. Miten lasten tulisi tällaisissa tilanteissa käyttäytyä?
– Toivottavasti hoidan äitiäni kuolemaani asti. Veljeni on myös menossa naimisiin ja on kovin vihainen isällemme, joka ei puhu hänelle, häiden aattona. Mitä meidän pitäisi tehdä, teemmekö oikein?
– Onko meillä jokin velvollisuus ottaa kantaa isäämme vastaan?
– Äitini antoi hänelle niin monta uutta tilaisuutta, mutta kun tilanne ei muuttunut, hän harkitsee nyt avioeroa…
Arvoisa veljemme,
Korkeimman Jumalamme, Israelin suuran 233. jakeessa, sanotaan suurin piirtein näin:
”Ja Herrasi on käskenyt, ettet palvo ketään muuta kuin Häntä, ja että olet hyvä vanhempiasi kohtaan. Jos jompikumpi tai molemmat heistä saavuttavat vanhuuden sinun luonasi, älä sano heille edes: ’Höh!’, äläkä toru heitä, vaan puhu heille kauniisti!”
Käsky on selvä:
”Vanhempia on kohdeltava hyvin, olivatpa olosuhteet millaiset tahansa! Ja tämä käsky on Jumalan luona niin tärkeä, että se mainitaan heti sen jälkeen, ettei Jumalalle pidä liittää mitään kumppania.”
Tässä elämässä, olipa sitten lapsi, äiti tai isä, jokaisen tulisi olla tietoinen siitä, että elämme koetusten maailmassa, eikä tätä koskaan tulisi unohtaa. Sillä meitä kaikkia koetellaan jatkuvasti lähellä ja kaukana olevien ihmisten ja tapahtumien kautta.
Ja kaikkivaltias Jumalamme sanoo Enfal-suuran 28. jakeessa suunnilleen näin:
”Ja tietäkää, että omaisuutenne ja lapsenne ovat…”
(sinua varten)
mutta ne ovat vain koettelemuksia, ja suuri palkinto on vain Allahin luona.”
– Entä jos vanhempamme estävät meitä suorittamasta uskonnollisia velvollisuuksiamme tai suhtautuvat niihin kielteisesti, mitä silloin teemme?
Korkeimman Jumalamme vastaus tähän löytyy Luqmanin suuran 15. jakeesta:
”Siitä huolimatta, jos”
(vanhemmat),
Jos he pakottavat sinua liittymään minun rinnalle sellaiseen, josta sinulla ei ole tietoa, älä silloin tottele heitä, mutta kohtele heitä tässä maailmassa ystävällisesti! Ja seuraa minun puoleeni kääntyvien tietä! Sitten teidän paluunne on vain minun luokseni, ja silloin minä ilmoitan teille, mitä olette tehneet.”
Koska kysymyksemme koskee lasta, tarkastellaanpa asiaa hänen näkökulmastaan.
– Lapsi on koetuksella, kuten kaikki muutkin, häntä tarkkaillaan ja hän joutuu täällä koetukselle vanhempiensa kanssa.
– Lapsi kohtelee vanhempiaan aina hyvin; mutta hyvä kohtelu ei koskaan saa tarkoittaa kaikkien toiveiden täyttämistä. Hän ei tietenkään täytä mitään šariaan vastaista pyyntöä. Hän on heitä kohtaan kunnioittava, rakastava, anteeksiantava ja pyrkii parhaansa mukaan täyttämään heidän aineelliset ja henkiset tarpeensa. Hän noudattaa heidän laillisia toiveitaan, mutta ei suostu islamin vastaisiin pyyntöihin.
– Tässä kysymyksessä
Äiti on uhri.
Siksi on oikein, että hän suojelee äitiä olosuhteiden edellyttämällä tavalla.
– Isä taas
Ilmeisesti hän on poikennut oikealta tieltä. Silloin lapsen velvollisuus on näyttää hänelle parhaansa mukaan oikea suunta, auttaa häntä saamaan hoitoa, jos hänellä on psyykkisiä ongelmia, tukea häntä taloudellisesti, jos hänellä on taloudellisia ongelmia, jne…
Isältä voi ottaa etäisyyttä, mutta
Suhteen katkaiseminen ei tule kysymykseen.
Sillä ei pidä unohtaa, että suoralta tieltä poikkeaminen on synti, joka saattaa tuoda mukanaan Jumalan ehkäpä ikuisen rangaistuksen. Koska yksikään lapsi ei toivoisi isälleen sellaista loppua, ei hän saa koskaan lakata näyttämästä isälleen oikeaa tietä olosuhteista riippumatta.
– Avioero
vaikka se uskontomme mukaan on sallittua, on se viimeinen keino, johon tulisi turvautua. Jos muuta ratkaisua ei ole, niin totta kai avioero on uskonnollisesti sallittua, mutta asiaa on harkittava erittäin huolellisesti.
Kaikki nämä ovat
jos se tehdään tietoisena siitä, että olemme koetuksessa, ja Jumalan mieliksi.
Myös se, että lapsen saaminen on valtava palkinto, on jälleen kerran meidän Herramme lupaus.
Lisäksi, kuten kaikissa tilanteissa, meidän ei pidä koskaan unohtaa pyytää apua Jumalalta ja olla kärsivällisiä, kun olemme ottaneet kaikki tarvittavat varotoimet.
Vilpittömästi, sydämestä tuleva ja kärsivällisesti esitetty rukous saa varmasti vastauksensa Jumalan luona.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
