Arvoisa veljemme,
Oli hijran neljäs vuosi, Safar-kuukausi.
Beni Âmir -heimon päällikkö ja johtaja, Ebû Berâ’ Âmir bin Mâlik, saapui Medinaan tarkoituksenaan vierailla profeettamme (sav) luona. Ebû Berâ oli vilpitön mies, profeetan ja muslimien ystävä. Hän oli tuonut mukanaan kaksi hevosta ja kaksi kamelia lahjaksi profeettalle. Mutta profeetta (sav)…
”En voi ottaa vastaan epäjumalanpalvojien lahjaa. Jos haluat, että otan lahjan vastaan, käänny islamiin!”
näin sanomalla hän ei ottanut lahjaa vastaan ja kutsui hänet kääntymään muslimiksi.
Abu Bara ei kääntynyt tuolloin muslimiksi, mutta hän ei myöskään luopunut kiinnostuksestaan islamiin. Hän sanoi profeetta Muhammedille:
”Oi Muhammed! Uskonto, johon minut olet kutsunut, on erittäin kaunis ja kunniakas. Kansani kuuntelee minua. Jos lähettäisit muutaman seuralaisistasi opettamaan heille Koraania ja Sunnaa, toivon, että he hyväksyisivät kutsusi.”
sanoi.1
Profeetta Muhammed ei luottanut kovin paljon Najdin asukkaisiin. Hän pelkäsi, että he saattaisivat pettää hänet ja hänen seuralaisensa.
”Pelkään Necidin kansaa niiden ihmisten takia, jotka sinne lähetän.”
Näin hän ilmaisi huolensa.
Mutta Abu Bara’ antoi takuun.
”Olen ottanut heidät suojelukseeni, kuinka kehtaa Necidin kansa heihin koskea?”
sanoi.
Abu Bara’n luotettavuus ja sanansa pitäminen poisti profeetan huolen. Lopulta
neljäkymmentä tai seitsemänkymmentä ihmistä
päätti lähettää ohjausryhmän, joka koostui kuudesta muhadžirista ja muista ansareista. Kaikki he olivat Suffan asukkaita. Heidän johtajanaan oli…
Münzir ibn Amr
nimitettiin.2
Profeetta Muhammed lähetti myös kirjeen valtuuskunnan mukana, joka oli tarkoitettu Najdin kansalle ja Banu Amir -heimon päälliköille.
Opetus- ja tiedotusryhmä
Bi’r-i Maûna
Saavuttiin nimeltä mainittuun paikkaan. Se oli kaivo, joka kuului Banu Sulaymille ja sijaitsi Medinan itäpuolella, Sulaymin ja Amir-sukujen asuinalueiden välissä. Siellä Haram bin Milhan otti vastaan tehtävän viedä Jumalan lähettilään kirje Amir bin Tufeylille. Tämä seuralainen vei kirjeen ja luovutti sen hänelle. Mutta Amir, kirjeen vastaanottaja, ei edes vaivautunut lukemaan sitä, vaan surmasi seuralaisen siinä paikassa.3 Tämän pyhän marttyyrin viimeiset sanat olivat:
”Allahu Akbar! Vannon Kaaban Ylhäiselle Herralle, minä voitin!”
4
Amir ibn Tufeyl ei tyytynyt vain tämän viattoman sahabiin murhaamiseen. Hän kutsui myös Amir-sukuun kuuluvia avuksi tappamaan muutkin lähetystön sahabiit. Amir-sukuun kuuluvat eivät kuitenkaan suostuneet auttamaan häntä, sillä he olivat aiemmin luvanneet Abu Baralle, ettei tulevaan lähetystöön koskettaisi.
Kun Âmir sai kielteisen vastauksen avunpyyntöönsä Banu Âmirilta, hän hankki apua muutamilta Suleimanin pojista, joiden silmät ja sydämet olivat täynnä verta ja vihaa, aivan kuten hänelläkin. Yhdessä he lähtivät liikkeelle surmatakseen viattomat sahaba-kumppanit, jotka odottivat tietämättöminä tapahtumista Maûna-kaivon luona.
Samaan aikaan, kun lähetystö huomasi, että kirjeen viejä oli myöhässä, he lähtivät Maûna-kaivon lepopaikastaan kohti Najdin aluetta selvittääkseen tilannetta. Juuri silloin he kohtasivat aseistautuneen pakanajoukon.
Sahabit vetivät miekkansa esiin ja hyökkäsivät heitä joka puolelta piirittäneitä vihollisia kohti.
”Voi Jumala, meillä ei ole mitään tekemistä teidän kanssanne. Me olemme vain suorittamassa tehtävää, jonka profeettamme (rauha hänelle) on meille antanut.”
he sanoivat.5
Mutta verenhimoiset pakanat eivät piitanneet näistä sanoista. Heidän päätöksensä oli lopullinen. He aikoivat surmata nämä uhrautuvaiset sahaba-kumppanit, jotka olivat lähteneet matkaan pyhällä tehtävällään opettaa islamia ja uskoa, yksi kerrallaan.
Ymmärtäessään, mitä heitä odotti, seuralaiset kohottivat kätensä ja rukoilivat armolliselta Herraltaan näin:
”Oi, meidän Herramme!
Meillä ei ole täällä ketään, joka voisi viedä viestimme Jumalan lähettiläälle. Välitä sinä meidän terveisemme hänelle! Ilmoita kansallemme profeetan välityksellä: Me olemme saavuttaneet Herramme. Herramme on meihin tyytyväinen ja on tehnyt meidätkin tyytyväisiksi.”
6
Samalla enkeli Gabriel (as) välitti näiden urheiden sahaba-kumppanien terveiset ja tilanteen Jumalan lähettiläälle (s.a.v.).
Terveisin,
”Aleyhimüsselâm”
Tähän vastasi Jumalan lähettiläs kääntymällä seuralaistensa puoleen ja ilmoittamalla heille, että epäjumalanpalvojat olivat aikeissa surmata nämä uhrautuvaiset veljet, ja pyysi heitä rukoilemaan heille anteeksiantoa.
Kun Profeetta ilmoitti tämän uutisen seuralaisilleen, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki lähetysryhmässä olleet seuralaiset oli lävistetty vihollisten keihäillä ja he olivat kuolleet marttyyreinä. Kaksi selvinneistä seuralaisista oli mennyt paimentamaan kameleita, ja yksi oli jätetty kuolleiden joukkoon. Kun kaksi kamelipaimenena ollutta seuralaista palasi jonkin ajan kuluttua Bi’r-i Maûnaan, he kauhistuivat näkemästään. He itkivät tätä sydäntäsärkevää näkyä. Toinen, joka ei pystynyt hillitsemään itseään, lähti pakanoita takaa ja taisteli heidän kanssaan kuolemaansa asti. Toinen otettiin vangiksi, mutta myöhemmin vapautettiin. Kuolleiden joukkoon jätetty…
Ka’b bin Zeyd (olkoon hänelle Jumalan siunaus)
Kun epäjumalanpalvojat olivat lähteneet, hän lähti ja tuli Medinaan.7
Profeettamme (rauha hänelle) kirous
Profeetta oli erittäin surullinen näiden arvostettujen seuralaisten joutumisesta julman murhan uhriksi.
Enes ibn Malik,
”En ole koskaan nähnyt, että Allahin lähettiläs olisi surrut ketään tai mitään niin paljon kuin hän suri Bi’r-i Maûnan taistelussa kaatuneita tovereitaan.”
8. luku.
Hänen syvä surunsa sai hänet jopa kiroamaan niitä, jotka olivat osallisia tähän julmuuteen. Kun hän sai uutisen, hän lausui seuraavan kirouksen aamurukouksessa, toisen rukousjakson rukuusta noustessaan:
”Oi Jumala! Tuhoa Mudarin heimot. Oi Jumala! Tee heidän vuodestaan yhtä ankara kuin Joosefin nälkävuodet, tuo heille kurjuutta. Oi Jumala! Minä jätän Lihyanin pojat, Adalin, Karen, Zi’bin, Rı’lin, Zekvanin ja Usayyan heimot Sinun käsiisi. Sillä he ovat vastustaneet Jumalaa ja Hänen lähettilästään.”
9
Profeettamme (rauha hänelle) jatkoi tätä rukousta kuukauden ajan, jokaisen rukousajan jälkeen. Myös Sahabe-i Kiram…
”Aamen”
he sanoivat.10
Kaikkeuden ylpeyden (Fahr-i Kâinat) tämä rukous kuultiin. Lyhyen ajan kuluttua kyseisellä alueella alkoi nälänhätä ja kuivuus. Sateet ja vedet loppuivat, ja kaikkialla oli kuuma ja kuiva. Toisaalta myöskin Abu Bera sai kuulla Jumalan lähettilään (Resûl-i Ekrem Efendimizin)…
”Tämä on Abu Bara’n meille aiheuttama ongelma.”
Hän ei kestänyt sitä, että hänen suojelusjärjestelmäänsä ja antamaansa suojelulupausta rikottiin niin julmasti hänen veljenpoikansa Amir bin Tufeylin toimesta, ja hän sairastui surusta ja kuoli pian sen jälkeen.
Peräkkäiset
Reci’
ja
Bi’r-i Maûna
Kyseisissä tragedioissa noin kahdeksankymmentä arvostettua sahaba-kumppania oli saanut surmansa.
Amr ibn Umeyye, joka oli pelastunut katastrofista väittämällä olevansa Mudar-heimosta, lähti kohti Medinaa. Matkalla hän kohtasi kaksi miestä. Luullen heidän kuuluvan samaan heimoon, joka oli surmannut sahaba-miehet Bi’r-i Maûnassa, hän käytti tilaisuutta hyväkseen ja tappoi heidät.
Kun hän tuli Medinaan ja kertoi tilanteesta, Jumalan lähettiläs (rauha hänelle),
”Mitä pahaa oletkaan tehnyt.”
näin määräsi.
Sillä nämä kaksi miestä olivat Âmiroğullarista ja olivat tulleet Medinaan tapaamaan Profeettaamme (rauha hänelle). Lähtiessään he olivat saaneet häneltä turvakirjeen ja koskemattomuuden. Juuri nämä turvakirjeen saaneet miehet Amr oli tappanut.
Suojeluskirjoitusta ei tiennyt kukaan muu kuin kaksi surmattua henkilöä ja profeetta itse. Siitä huolimatta, koska eräs toinen, joka ei tiennyt tästä lupauksesta, rikkoi profeetan antaman lupauksen, profeetta maksoi surmattujen verisuhdekorvauksen. Näin hän osoitti uskollisuutensa antamaansa lupaukseen ja tekemäänsä sopimukseen.
Alaviitteet:
1. Sîre, 3:193-194; Tabakât, 3:514; Taberî, 3:34.
2. Sîre, 3:194; Tabakât, 2:52; Buharî, 3:28.
3. Tabakât, 2:52; Buharî, 3:29.
4. Buhârî, 3:29.
5. Bukhari, 3:28.
6. Bukhari, 3:29; Muslim, 6:45.
7. Sîre, 3:194; Tabakât, 2:52.
8. Tabakât, 2:54.
9. Ikä, 2:53.
10. Abu Dawud, Sunen, 2:68.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
