Arvoisa veljemme,
Vaikka Abessiniaan muuttaneet muslimit olivatkin päässeet eroon epäjumalanpalvojien vainosta ja loukkauksista ja saivat harjoittaa uskontoaan vapaasti, he elivät kaukana kotimaastaan, vieraassa maassa. Tämä tilanne murehdutti heitä.
Vain kolme kuukautta viimeisen joukon muuttoon jälkeen saatiin kuulla, että muutama Kureishin johtomiehistä oli kääntynyt muslimeiksi. Johtomiesten kääntyminen merkitsi sitä, että pakanat olivat kokonaisuudessaan antautuneet islamille.
Näiden uutisten perusteella, olettaen että Mekka ei enää ollut heille kidutuksen ja nöyryytyksen paikka, 39 hengen ryhmä, joista kuusi oli naisia, lähti paluumatkalle kotimaahansa. Kuitenkin, kun he lähestyivät Mekkaa, he saivat tietää, että uutiset olivat vääriä. Takaisin kääntyminen oli kuitenkin jo liian vaikeaa.
Päästäkseen Mekkaan heidän täytyi joko turvautua pakanallisten sukulaisten ja ystävien suojeluun tai pysyä näkymättömissä. Yrittää päästä kaupunkiin vapaasti merkitsi antautumista vihollisen armottomiin käsiin. Tästä syystä osa heistä valitsi, ainakin väliaikaisesti, turvautumisen pakanallisten sukulaisten ja ystävien suojeluun. Osa taas pääsi kaupunkiin salaa, ilman suojelua.
Samaan aikaan osa palasi takaisin Abessiniaan. He jäivät sinne siihen asti, kunnes muslimit muuttivat Medinaan. Sitten osa heistä tuli Medinaan heti muuton jälkeen ja liittyi muslimeihin. Osa taas jäi asumaan Abessiniaan pitkäksi aikaa.
Mekkaan asettuneet eivät sieltä poistuneet ennen muuttoa Medinaan. He kestivät uskollisesti uskon ja epäuskon taistelussa, suojaten uskoaan kaikenlaisilta pakanoiden kidutuksilta ja vainolta.1
1. Ibn Hišām, Sīra: 2/3; Ibn Sa’d, Tabakāt: 1/207.
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
