– Ankebut-suuran 46. jakeessa on ilmauksia, joita en ymmärrä.
En ymmärtänyt lauseita ”Älkää vahvistako älkääkä kieltäkö Kirjan kansaa” ja ”Meidän Jumalamme ja teidän Jumalanne on yksi (sama Jumala)”.
– Onko meiltä kielletty väärässä olevien Kirjan kansan (Ehli Kitab) kieltäminen? Miksi?
– Miten Allah (cc), joka käskee ihmisiä noudattamaan islamia, voi olla sama kuin Jehova, joka (ei) käskee ihmisiä noudattamaan juutalaisuutta?
Arvoisa veljemme,
Vastaus 1:
Juutalaiset ja kristityt, joiden uskomukset ja säädökset ovat sopusoinnussa islamin uskon ja säädösten kanssa, hyväksytään, kun taas ne, jotka ovat ristiriidassa islamin uskon ja säädösten kanssa, hylätään; mutta
Niistä asioista, joiden soveltuvuus ei ole tiedossa, vaietaan.
Siis,
“
Meidän jumalamme ja teidän jumalanne on yksi ja sama (sama jumala).
Tämä jae kutsuu monoteismiin, sillä heidän jumalansa ja meidän jumalamme on sama.
”Älkää vahvistako älkääkä kieltäkö Kirjan kansaa.”
hadithissä, jonka merkitys on seuraava:
Aiheet, joiden ei tiedetä, ovatko ne sopusoinnussa islamin uskon ja säädösten kanssa.
varten.
Tämän lyhyen selityksen jälkeen siirrymme yksityiskohtiin:
Aiheeseen liittyvät Koraanin jakeet ja hadithit osoittavat selvästi Jumalan lähettilään yleisen asenteen menneiden aikojen ja oman aikansa kulttuureihin nähden:
Ankebut-suren 46. ayetin käännös on seuraava:
”Käykää taistelua Kirjan kansaa vastaan vain parhaalla mahdollisella tavalla, paitsi niitä, jotka tekevät vääryyttä. Ja sanokaa: Me uskomme siihen, mikä on meille ilmoitettu, ja siihen, mikä on teille ilmoitettu. Meidän Jumalamme ja teidän Jumalanne on yksi ja sama. Me olemme antautuneet Hänelle.”
(Al-Ankabut, 29/46)
Jakeessa muslimeja kehotetaan kohtelemaan hyvin kirjan kansaa,
”Me uskomme siihen, mikä on ilmoitettu meille, ja siihen, mikä on ilmoitettu teille. Meidän Jumalamme ja teidän Jumalanne on yksi ja sama. Me olemme antautuneet Hänelle.”
niitä on pyydetty sanomaan.
Tämä lause esittää periaatteellisen syyn, miksi muslimien tulisi tulla toimeen heidän kanssaan. Sillä
-toisin kuin pakanalliset arabit
– Muslimeilla ja kirjan kansalla on uskonnollinen läheisyys, eli muslimit hyväksyvät heidän kirjansa pyhiksi kirjoiksi ja jakavat heidän kanssaan periaatteessa saman uskon jumaluuteen.
Kirjan kansan keskuudessa esiintyvät monoteismiperiaatteen vastaiset uskomukset ovat heidän uskontojensa myöhemmin syntyneitä poikkeamia, joita niissä ei alun perin ollut.
Aiheeseen liittyvän toisen jakeen käännös on seuraava:
”Ja sitten: ”
”Olkaa juutalaisia tai kristittyjä, niin löydätte oikean tien.”
he sanoivat. Sano:
”Me olemme hylänneet kaikki väärät uskonnot ja noudatamme Abrahamin uskontoa. Hän ei koskaan ollut monijumalaisten joukossa.”
Sanokaa:
”Me uskomme Jumalaan, siihen, mikä meille on ilmoitettu, ja siihen, mikä on ilmoitettu Abrahamille, Ismaelille, Iisakille, Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen, ja siihen, mikä on annettu Moosekselle, Jeesukselle ja kaikille profeetoille heidän Herraltaan. Me emme tee mitään eroa heidän välillään. Me olemme vain Hänelle alistuvia muslimeja.”
”
(Al-Baqarah, 2:135-136)
Jaeessa on selvästi nähtävissä taipumus yhdistyä ylempiin identiteetteihin ykseyden periaatteen ympärillä, sekä tarve uskoa kaikkiin Jumalan lähettämiin profeettoihin ja heille ilmoitettuihin asioihin.
Abu Hurayra kertoi kerran näin: ”Kirjan kansalaiset lukivat Tooraa hepreaksi ja selittivät sen muslimeille arabiaksi. Silloin Allahin lähettiläs sanoi:”
”Älkää vahvistako älkääkä kieltäkö Kirjan kansaa.”
”Me uskomme Allahiin ja siihen, mitä meille on ilmoitettu.”
sanokaa.”
(Abdurrezzâk, Musannef, 6/111; Buhârî, İtisâm 25, Tevhid 51)
Tässä hadithissa kuvattu asia on ratkaiseva tekijä Allahin lähettilään käyttäytymisessä erityisesti juutalaisia ja kristittyjä kohtaan, koska heillä oli pyhä kirja, mutta myös suhteessa muihin kulttuuripiireihin.
Ensinnäkin on huomattava, että kaikki profeetat ovat olleet monoteistisen uskonnon sanansaattajia. Koraanissa todetaan selvästi, että heidän pyhät kirjansa on väärennetty.
(ks. Al-Baqara, 2/79; Al-Imran, 3/78; Al-Ma’ida, 5/15)
Koska ei ole tiedossa, mitkä tiedot, jotka on välitetty ”kirjan kansalta” (ahl-i kitap), ovat vääristeltyjä, Allahin lähettiläs suosittelee näissä haditheissa varovaisuutta omalle kansalleen.
Koska nykyisin saatavilla olevien Tooran ja Raamatun vääristettyjä kohtia ei ole mahdollista tunnistaa yleiskatsauksella, on muslimin velvollisuus,
-aiheesta riippumatta-
hänen tulisi vahvistaa se vertaamalla sitä Koraanin ja sunnan tietoihin, jos hänellä ei ole aiheesta tietoa.
”Me uskomme Allahiin ja siihen, mitä meille on ilmoitettu.”
hänen varovaisuutensa ilmenee siinä, että hän sanoo näin.
Tämän hadithin toisessa versiossa oleva seuraava tieto auttaa meitä ymmärtämään tätä kertomusta paremmin:
”Älkää vahvistako älkääkä kieltäkö sitä, mitä Kirjan kansalaiset teille kertovat.”
”Me uskomme Allahiin ja Hänen lähettilääseensä.”
sanokaa näin. Tällöin, jos annettu uutinen on väärä, ette ole sitä vahvistaneet, ja jos se on oikea, ette ole sitä kieltäneet.”
(Abdurrezzak, Musannef, 6/111; Ahmed b. Hanbel, 4/136; Ebû Dâvud, İlim 2)
Tämän hadithin edelliseen selitykseen verrattuna selkeästi osoittama asia on se, että menneitä kansakuntia koskevissa kertomuksissa voi olla sekä vääriä että oikeita tietoja.
Tämä hadith kuvaa, kuinka tärkeää on pidättäytyä epäselvissä asioissa, joissa ei ole selvää, onko jokin asia uskonnossa sallittua, kiellettyä vai oikein.
Kyseinen hadith varoittaa meitä vahvistamasta tai kieltämättä asioita, joiden oikeellisuutta emme pysty määrittämään Koraanin ja sunnan valossa, koska emme tiedä, missä kohdissa juutalaisten ja kristittyjen tiedoissa on vääristymiä.
Sillä Allahin lähettilään tämä lausuma ilmaisee varovaisuutta, jota tarvitaan, jotta hän ei kieltäisi mitään sellaista, joka on ilmoitettu taivaallisissa kirjoissa, jotka on lähetetty ennen Koraania ja joihin uskovaisen on velvollisuus uskoa, tekemällä väärän tulkinnan tai vahvistuksen paikoissa, joissa on oltava hiljaa.
[ks. Ali Budak, Rivayetlerde Çevre Kültürlerle Olan İlişkinin Resmi, Çukurova Üniversitesi İlahiyat Fakültesi Dergisi 11 (1), 55-88]
Vastaus 2:
Koraanista oppimamme ja tietämämme asia on se, että kaikki profeetat ovat kansoilleen
”Jumala”
a:ta he ovat suositelleet. Koska nuo kirjat eivät ole arabiaksi, ja
-Kuten Koraani ilmoittaa-
”Jumala-Herra”
Koska näitä nimiä käytetään myös niissä, on näissä uskonnoissa myös synonyymejä Jumalan nimille, jotka ilmaisevat näitä merkityksiä.
Lisätietoja varten klikkaa tästä:
– Miksi juutalaiset kutsuvat Jumalaa ”Jehovaksi” ja kristityt ”Jumalaksi”…
– Voisitteko vastata väitteisiin Koraanin, Raamatun ja islamin sisäisistä ristiriidoista…?
Terveisin ja rukouksin…
Kysymyksiä islamista
